Francisco de Zurbarán (kastettu 7. marraskuuta 1598 Fuente de Cantos, lähellä Badajozia, Extremadura – 27. elokuuta 1664 Madrid, Kastilian kuningaskunta) oli espanjalainen taidemaalari. Zurbarán oli Espanjan barokin maalaustaiteen mestareita.
Taideopintojensa jälkeen Sevillassa, hän palasi vuonna 1617 Llerenaan kotimaakuntaansa. Vuoteen 1629 mennessä hän oli palannut Sevillaan, jossa hänestä tuli kaupungin virallinen taidemaalari. Opiskelutoverinsa ja ystävänsä taidemaalari Diego Velázquezin lähdön Madridiin vuonna 1623 ja Esteban Murillon nousun kuuluisuuteen 1650-luvulla välisenä aikana Zurbarán oli Sevillan johtava taidemaalari.
Vuodesta 1626 alkaen hän sai runsaasti tilauksia alueen munkkiveljeskuntien keskuudesta. Tunnettuja Zurbaránin maalauksia Sevillan kirkoissa ovat Pyhän Dominikuksen kertomuksia, Kirjanoppineita, Kristus ristillä ja Tuomas Akvinolaisen voitto. Teoksesta Pyhän Bonaventuran elämää on osia muun muassa Louvressa. Nämä työt on luonnosteltu voimakkaalla piirrosviivalla ja toteutettu jyrkästi toisistaan erottuvilla väreillä. Zurbaránin omaleimainen tyyli tunnetaan muun muassa maalausten reliefimäisyydestä, staattisista ja monumentaalisista hahmoista sekä niiden voimakkaan intensiivisestä, keskittyneen hengellisestä tunnelmasta.
Zurbarán oleskeli vuonna 1634 Espanjan hovissa. Se laajensi hänen taidenäkemystään. Sen jälkeen hän maalasil kuningas Filip IV:n rakennuttamaan uuteen Buen Retiro -palatsiin teoksen Cádizin puolustus ja kymmenen teoksen antiikin kreikkalaisen mytologia sarjan Herkuleen urotyöt, mahdollisesti ystävänsä Velázquezin välittämänä. Näissä töissä hän käytti vaaleampia värejä ja pehmeämpiä muotoja kuin aikaisemmin ja sijoitti asetelmansa tarkasti mietittyihin maisemiin. Tätä seuraavat 1630-luvun työt, kuten Pyhä Laurentius, ovatkin hänen taiteensa parasta kautta. Hänet tunnetaan uskonnollisista munkkeja, nunnia ja marttyyrejä kuvaavista maalauksistaan sekä asetelmistaan. pienoiskuva|Meditoiva Pyhä Fransiskus, 1635–1639, National Gallery, Lontoo Zurbaránin käytti hehkuvia värejä, ja korosti usein voimakkaasti valon ja varjon kontrastia. Hänen väriasteikkonsa muuttui hillitymmäksi ja tekotapansa ilmavammaksi myöhäiskauden maalauksissa. Kriitikot leimasivat hänet 1700-luvulla “Espanjan Caravaggioksi”, joka oli esikuvansa ja tämän seuraajien realismia karkeampi ja proosallinen. Romantiikan aikana Ranskassa häntä taas ihailtiin, mutta pidettiin tuimakatseisten munkkien ja uskoa hehkuvien pyhimysten kuvaajana. Tämä on yksipuolinen näkemys, vaikkakin monet hänen munkkimuotokuvistaan ovatkin mestarillisia.
Jälkeläiset Hänen poikansa Juan de Zurbarán (1620–1649) oli myös taidemaalari. Perhe muutti noin vuonna 1629 Llerenasta Sevillaan, missä Juan opiskeli isänsä työpajassa. Vuonna 1641 hän solmi erittäin hyvän avioliiton Mariana de Quadrosin kanssa, joka oli Sevillan Real Audiencian prokuraattorin varakas tytär. Tämä avioliitto toi hänelle huomattavat 50 000 realen myötäjäiset ja jheille syntyi kaksi lasta, mutta se oli lyhytaikainen. Juan kuoli vain 29-vuotiaana ruttoepidemian seurauksena. Hänen kuolemaansa mennessä suuri osa rahoista oli tuhlattu.
Viimeiset vuodet Francisco de Zurbaránin viimeiset vuodet eivät olleet menestyksekkäitä, ja hän kuoli 65-vuotiaana elokuussa 1664 Madridissa köyhyydessä.
Teoksia
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Espanjalaiset taidemaalarit Luokka:Vuonna 1598 syntyneet Luokka:Vuonna 1664 kuolleet Luokka:Barokkitaiteilijat