Sven Johan Stolpe (24. elokuuta 1905 Tukholma – 26. elokuuta 1996 Filipstad) oli ruotsalainen kirjailija, toimittaja ja kirjallisuuskriitikko.

Elämä ja ura Stolpe syntyi Tukholmassa virkamiesperheeseen. Isää on kuvattu velvollisuudentuntoiseksi järjestyksen ihmiseksi, jolla oli vahva moraalinen asenne myös pikkuasioissa. Stolpen mukaan tämä korostui hänessäkin taipumuksena itsekurin korostukseen. Tukholmassa suoritetun ylioppilastutkinnon jälkeen hän jatkoi opiskelua Tukholman korkeakoulussa filosofian kandidaattitutkintoon saakka. Hän oli aktiivinen opiskelijalehti Gaudeamuksessa, mutta kirjoitti myös päivälehtiin ja kirjallisiin aikakauslehtiin.

Vuonna 1927 Stolpe sairastui tuberkuloosiin ja joutui viettämään vuoden verran keuhkoparantolassa Sveitsissä. Hän käytti aikansa tutustumalla uskonnollisten ja eritoten ranskalaisten katolisten kirjailijoiden tuotantoon. Nämä vaikutteet muodostuivat myöhemmin pohjaksi hänen kristillisesti värittyneelle kulttuurikäsitykselleen, joka tuli esiin erityisesti hänen ollessaan aikakauslehti Frontenin päätoimittajana vuosina 1930–1931 sekä myöhemmin Aftonbladetin kriitikkona vuosina 1945–1961.

Kirjallinen tuotanto Stolpen kirjallinen työ oli laajaa. Hän julkaisi yli sata kirjaa, ja häntä on kuvattu eräänlaiseksi "yhden miehen yliopistoksi". Hänen teoksensa voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan: kaunokirjallisiin teoksiin ja yleisiin kulttuurikriittisiin sekä tutkimuksellisiin teoksiin yksittäisistä kirjailijoista.

Stolpen esikoisteos oli esseekokoelma Två generationer vuonna 1929. Siinä hän kritisoi voimakkaasti aikansa idyllistä runoutta ja porvarillista proosaa. Vuodesta 1936 Stolpen kirjallista tuotantoa leimasi hänen liittymisensä Oxford-liikkeeseen, erityisesti Roland Fangenin vaikutuksesta. Hänen kääntymisensä katolisuuteen vuonna 1947 näkyi muun muassa hänen romaaneissaan Lätt, snabb och öm (1947) ja Sakrament (1948).

Stolpen intohimoinen kiinnostus ideologisiin väittelyihin ja hänen monipuolinen tyylinsä tulivat erityisesti esiin hänen esseekokoelmissaan, kuten Den kristna falangenissa (2 nidettä, 1934–1936), ja niiden kautta hän esitteli erityisesti modernia ranskalaista uskonnollista kirjallisuutta. Stolpe kirjoitti myös elämäkertoja muun muassa Hjalmar Söderbergistä (1934), Jeanne d’Arcista (1949), Ruotsin kuningatar Kristiinasta (2 nidettä, 1960–1961) ja Pyhästä Birgitasta (1973). Vuosina 1972–1984 Stolpe julkaisi kahdeksanosaisen teoksen Ruotsin kirjallisuushistoriasta (Svenska folkets litterturhistoria).

Kirjoja Två generationer. 1929 I dödens väntrum. 1930 (suom. Mika Waltari, Kuoleman odotushuoneessa, WSOY, 1932) Livsdyrkare: studier i modern primitivism. 1931 Feg. 1931 Madame Sallerin. 1932 Järnbröderna: en skälmroman. 1933 Kopparsmeden Alexander : en Oxfordbok. 1936 (suom. Aukusti Simojoki, Aleksander, vaskiseppä: Oxford-kirja, 1936) Oxfordprofiler. 1938 (suom. Lauri Hirvensalo, Oxford-ryhmän muotokuvia, WSOY, 1939) Döbeln: skådespel i fem akter. 1941 Döbeln: en berättelse från 1813. 1941 (suom. Vappu Roos, Döbeln: kertomus vuodelta 1813, WSOY, 1942) Världen utan nåd. 1941 (suom. Eino Tikkanen, Armoton maailma: romaani, WSOY, 1943) Sista skottet. 1943 Excellensen: nutidsroman efter Bertil Malmbergs skådespel. 1944 August Strindberg och hans hustru. 1944 Kaj Munk : diktaren och profeten. 1944 (suom. Lauri Hirvensalo ; runot suom. Elina Vaara, Kaj Munk : runoilija ja profeetta, WSOY, 1944) Vi behöver varann. 1944 Midsommarnatten. 1945 Lätt, snabb och öm. 1947 Sakrament: en roman om kärlek. 1948 Spel i kulisser. 1952 Fru Birigtta ler. 1955 Drottning Kristina. 1960−1961 (suom. Synnöve Saraja, Kuningatar Kristiina: Hänen aikansa ja hänen aatemaailmansa, WSOY, 1967, lyhennetty kirjailijan luvalla) Klara: komedi i 5 akter. 1962 I dödens skugga. 1962 Dag Hammarskjölds andliga väg. 1964 (suom. Aila Meriluoto, Dag Hammarskjöld, yksinäinen ihminen, WSOY 1964) Låt mig berätta mer: minnen och anekdoter. 1971 Idyll och orosmoln: memoarer 1. 1974 Tål ni höra mer: minnen och anekdoter: 1974 Stormens år: memoarer 2. 1975 Krigstid: memoarer 3. 1976 Livets löjen: glada minnen och bagateller. 1983 Äventyr i Paris - och annorstädes. 1984 Vreden och andra essayer. 1989

Kirjallisuutta Sven Stolpesta Joris Taels: Sven Stolpe. Een monographie. 1980.

Lähteet

Luokka:Ruotsalaiset kirjailijat Luokka:Ruotsalaiset kriitikot Luokka:Kirjallisuuskriitikot Luokka:Ruotsalaiset päätoimittajat Luokka:Ruotsalaiset kielenkääntäjät Luokka:Ruotsalaiset kirjallisuustieteilijät Luokka:Vuonna 1905 syntyneet Luokka:Vuonna 1996 kuolleet