Huuto () on Allen Ginsbergin runo, joka ilmestyi 1956 kokoelmassa Howl and Other Poems. Kokoelman julkaisi Lawrence Ferlinghettin kustantamo City Lights.Citylights.com. Viitattu 7.6.2012.
Runo sai maailmanlaajuista mainetta, kun sen julkaisijaa vastaan nostettiin epäsivellisyyssyyte, mutta oikeudenkäynti ei johtanut tuomioon.
Suomennos Runo julkaistiin hiukan sensuroituna suomeksi Anselm Hollon käännöksenä Parnassossa vuonna 1961, sitten kokoelmassa Huuto ja muita runoja (1963), jossa on mukana sensuroitu teksti. Runo on julkaistu sittemmin myös antologioissa Maailman runosydän (1998) ja Runon suku: Valikoima suomeksi elävää käännöslyriikkaa (1991).Runotietokanta. Lahden kaupunginkirjasto. Viitattu 7.6.2012. Kokoelmassa Huuto ja muita runoja 1947–1971 (2000) ilmestyneeseen versioon on vielä tehty joitakin muutoksia.Kysy, Kirjastot.fi. Viitattu 7.6.2012.
Esitys Yleisradiossa
Suomessa runon radiointi aiheutti edunkuntakohun. Runon esitys Porin Jazzeilla 1969 nauhoitettiin, ja se esitettiin Yleisradiossa 30. syyskuuta 1969 kello 22.30 myöhäisuutisten alla sekä yleis- että rinnakkaisohjelmassa. 83 kansanedustajaa teki Arne Bernerin aloitteesta kyselyn siitä, oliko runon esitys Yleisradion toimilupaehtojen mukaista. Kulkulaitosministeri Paavo Aitio vastasi, ettei runoa olisi sopinut esittää radiossa,Petäjä, Jukka: Huuto aloitti beatkirjallisuuden suomennokset lähes viisikymmentä vuotta sitten. Helsingin Sanomat 18.7.2010, s. B 2. ja Yleisradion johtokunta rankaisi vastaavaa ohjelmatoimittajaa Pekka Lounelaa muistutuksella.Lounela & Mäntylä (1970), s. 5. Yleisradion tuolloinen pääjohtaja Eino S. Repo oli yrittänyt saada Yleisradion johtokunnassa läpi lievempää tulkintaa, jonka mukaan runon esittäminen radiossa oli ollut ”puutteellisesti harkittua” ja ristiriidassa Yleisradiossa noudatetun käytännön, mutta ei toimiluvan ehtojen kanssa. Radion ohjelmapolitiikan vastustajat puolestaan liittivät Huudon niin sanotun Reporadion syntilistaan. Salokangas (1996), s. 229.
Yleisradion tuolloinen ohjelmatoiminnan koordinaattori Pertti Hemánus raportoi presidentti Urho Kekkosen todenneen tapauksen johdosta Tamminiemeen ”Sananvapauden iltaan” kokoontuneille radion edustajille: ”Te olette ottaneet kaksi askelta siinä missä yksi olisi riittänyt, ja nyt saatte kestää seuraukset.” Salokangas (1996), s. 230.
Suomennosversioita Parnasso 2/1961. Huuto ja muita runoja, Tajo, 1963. Runon suku: Valikoima suomeksi elävää käännöslyriikkaa. Toimittanut Jarkko Laine. Otava, 1991. Maailman runosydän. Toimittaneet Hannu Tarmio ja Janne Tarmio. WSOY, 1998. Huuto ja muita runoja 1947–1971. Sammakko, 2000.
Huomioita
Lähteet
Salokangas, Raimo: Aikansa oloinen: Yleisradion historia 1949–1996. Helsinki: Yleisradio, 1996.
Viitteet
Luokka:Runot Luokka:Beat-sukupolvi