Misäärit, mišäärit, mishäärit (, – vanha nimitys meštšerjaki, мещеряки) ovat Kazanin tataarien ohella toinen Volgan tataarien alueellinen pääryhmä. Suomen tataarit ovat alkuperältään pääsääntöisesti mišäärejä.
Mišäärit ja Kazanin tataarit kuuluvat samaan laajempaan Volga-Uralin turkkilaisten tataarien kokonaisuuteen. Perinteisesti erottavana tekijänä on etenkin puhuttu murre – mišäärit puhuvat tataarin läntistä murretta (könbatış dialekt)Suomen Islam-seurakunta: Tarih ezlärendä, Helsinki 2023. (s. 33). Misäärien historialle omintakeista on myös heidän "pitkä assosiaatio Venäjän valtion kanssa". Misäärien etnogeneesin katsotaan pääosin tapahtuneen 1400–1500-luvuilla Moskovan Venäjästä riippuvaisessa Kasimin kaanikunnassa. Mišäärejä otti muun muassa osaa kasakkajoukoissa ja siten heitä oli mukana esimerkiksi Siperian valloituksessa.
Etymologia
Meštšera, tai "Meštšeran jurtta" (Мещерский юрт, Meštšerskiy jurt; tataariksi Mişär yortı) on nimitys, jota venäläiset käyttivät tietyistä misäärien esi-isien asuma-alueista. Ensimmäisen kerran se mainitaan Kultaisessa ordassa ja sittemmin Kasimin kaanikunnassa. Meštšera on myös muinainen suomalais-ugrilainen heimo, jota tosin on myös väitetty alkujaan turkkilaiseksi.
Kielitieteilijä J. J. Mikkolan mukaan nimi saattaa tulla rekonstruoidusta mordvalaisesta sanasta ḿeškär, eli 'mehiläistenhoitaja’.Fasmer, Maks: Etimologitšeski slovar russkogo jazyka, tom 2, s. 616, 630. Moskva: Progress, 1986. On myös ehdotettu sen yhteyttä proto-unkarilaisiin madjaareihin (mažar, mišar).
Kazanin tataareista erillään asuvat misäärit eivät kutsu itseään misääreiksi, vaan yksinkertaisesti tataareiksi. 1800-luvun alun turkologi Ahmarov uskoi, että nimellä "Mishar" on maantieteellinen luonne ja se on peräisin Meštšeran historiallisesta alueesta. Kuitenkin vielä vuoden 1926 väestölaskennassa 200 000 tunnistautui "misääriksi". Tataari-nimitys juontaa juurensa Kultaisen ordan aikakaudelle, jolloin valtion feodaaliylhäisö käytti sitä sen väestöstä, ja sen jälkeen myös venäläiset feodaalit sekä tsaarin hallinto.
2000-luvun aikana toteutetun yksittäisen haastattelun perusteella misäärit Tšuvassian monietnisessä Kainlykin kylässä näkivät islamin olevan vahva erottava tekijä naapuriryhmittymän krjašenien, eli kristityiden tataarien välillä, joita he eivät noteeranneet tataareiksi. Kyseiset haastateltavat kertoivat itse olevansa tatar, ja misääri-nimitys tuli esiin vasta lukuisten jatkokysymysten kautta.
Volgan tataarit
Misäärit ja Kazanin tataarit kuuluvat samaan Volga-Uralin turkkilaisten tataarien kokonaisuuteen. Heitä erottaa huomattavimmin asuma-alueet sekä puhutun kielen murre. Misääreillä katsotaan yleensä kuitenkin olevan ainakin osittain Kazanin tataareista poikkeava etnogeneesi, josta ei tosin kokonaisuudessaan ole yksimielisyyttä.Leitzinger 1996, s. 7, 35-36
Tutkija R. G. Muhamedovan mukaan misäärit ovat "etnisesti Kazanin tataarien sukulaisia, kiptšakkien jälkeläisiä, joista osassa on havaittavissa mahdollisesti muinaista unkarilaisuutta".Leitzinger 1996, s. 28 Muhamedova esitti, että "kiptšakkien rooli misäärien muodostumisessa oli jonkin verran suurempi kuin Kazanin tataarien muodostumisessa". Allen J. Frankin mukaan misäärit "omaavat saman kielen ja uskonnon kuin kazanilaiset, mutta etnisen ja poliittisen historiansa puolesta eroavat heistä". Hän painottaa misäärien "pitkää assosiaatiota Venäjän valtion kanssa".
Kazanissa vaikuttanut lähetyssaarnaaja Jevfimi Aleksandrovitš Malov vertasi vuoden 1885 kirjoituksessaan kyseistä kahta ryhmittymää muun muassa seuraavasti: ”Misäärien parta on tuuheampi, he eivät koreile vaatteilla. He puhuvat kovaan ääneen, ihan kuin huutaen, ja lisäävät venäläisiä ilmaisuja puheeseensa”.Leitzinger 1996, s. 36 Malovin haastattelema Jendovitšin kylän misääri Ahsän-mulla kertoi heidän tulleen Kasimovista ja eroavan kazanilaisista kielellisesti ja tapojen puolesta.
Misäärien ja kazanilaisten lähentyessä muuttoliikkeiden seurauksena on heidän väliset eroavaisuudet vähentyneet entisestään. Historia vasen|pienoiskuva|Mišääriperhe, 1897.
Alueellinen muodostuminen Ryhmän muodostuminen tapahtui Sura-joen länsipuolen metsäarovyöhykkeellä Okan sivujokien varsilla. Yksittäisiä paimentolaisryhmiä alkoi siirtyä tälle suomalais-ugrilaisten kansojen asuttamalle alueelle 1000-luvun alussa. Kultaisen ordan aikana seudulle muutti kiptšakkeja, jotka perustivat mm. Temnikovin, Narovtšatin, Šatskin ja Kadomin linnoitukset. Kultaisen Ordan heikennyttyä heistä tuli Venäjän alamaisia, jotka viljelivät maata maksaen jasakkiveroa tai suorittivat sotapalvelusta.
Misäärien muodostuminen etniseksi ryhmäksi katsotaan lopulta tapahtuneen 1400–1500-luvuilla Moskovan Venäjästä riippuvaisessa Qasimin kaanikunnassa. Myös Temnikovin ruhtinaskunta on nimetty merkittäväksi tekijäksi heidän historiassaan. 1500-luvun loppupuolelta 1700-luvulle jatkuneiden muuttoliikkeiden seurauksena misäärejä asettui etenkin Volgan läntiselle puolelle. Lisääntyneet kontaktit kazanilaisten kanssa lähensivät näitä kahta ryhmää entisestään, ja täten lopulta muodostui nykyinen "tataarilainen kansakunta".
Historioitsija Alimžan Orlov näkee Nižni Novgorodin alueen misäärien (josta suomenkin yhteisö koostuuBedretdin, Kadriye (toim.): Tugan Tel – Kirjoituksia Suomen tataareista. Helsinki: Suomen Itämainen Seura, 2011. .) olevan "oikeita misäärejä", kun taas muiden alueiden, kuten Penzan ja Saratovin misäärit paljolti ajan saatossa muihin sulautuneita. G. Ahmarovin mukaan Novgorodin alueelle misäärejä siirtyi 1600-luvun alussa, karkottaen seudun aikaisemman mordvalaisen väestön.Ахмаров Г. О языке и народности мишарей // ИОАИЭ, 1893. Т.XIX -Вып. 2. - С. 91-160.Salakhova, Elmira K. (2016). ПРОБЛЕМА ПРОИСХОЖДЕНИЯ ТАТАР-МИШАРЕЙ И ТЕПТЯРЕЙ В ТРУДАХ Г.Н. АХМАРОВА [The origin of Mishar Tatars and Teptyars in the work of G. N. Akhmarov] (PDF). Historical Ethnology (in Russian). Kazan: State-funded institution Shigabutdin Marjani Institute of History of the Tatarstan Academy of Sciences. 1 (2): 349. ISSN 2619-1636. Osa heistä oli kuitenkin mahdollisesti jo aikaisemmin seudulla; meštšerjakeiksi itseään kutsuvia tataareja asettui Nižni Novgorodin maakunnan itäosassa sijaitseville erämaille ennen Kazanin valloitusta. (1552). Säilyneissä teksteissä he muistelevat "suurella kaipuulla esi-isiensä onnellista elämää Kazanin kaanikunnassa".
Esi-isät pienoiskuva|Misäärejä Nižni Novgorodin alueen Sergatšin piirikunnassa. Misäärien etnogeneettinen historia jakaa mielipidettä edelleen. Yleensä kuitenkin esiin tuodaan samat muinaiset heimot; burtassit, bolgaarit, kasaarit, kiptšakit / kumaanit ja ugrilaiset madjaarit.
Tutkijat kuten Veljaminov-Zernov, Radlov ja Možarovski uskoivat, että misäärit polveutuisivat ”tataarilaistuneesta” suomalais-ugrilaisesta meštšera-heimosta.Leitzinger (Salavat Ishakov) 1996, s. 7 Suomalais-ugrilaisen teorian kyseenalaistajia puolestaan on muun muassa M. Zekijev, G. Ahmarov ja A. Orlov. Zekijev kertoo: "Jos tämä teoria (meštšera) osoittautuu todeksi, tataareissa täytyy olla selviä jälkiä suomalais-ugrilaisista heimoista, mutta niitä ei ole laisinkaan." Myös geneettiset tutkimukset Damir Hairetdinovin mukaan ovat tätä teoriaa vastaan.
Alimžan Orlov esittääkin seuraavasti: Misäärien esi-isät muodostaa enimmäkseen läntiset kiptšakit eli kumaanit, sekä meštšera-heimo. Hän kuitenkin antaa vaihtoehtoisen teorian jälkimmäisestä; Meštšera, Orlovin mukaan, oli alusta alkaen turkkilainen, eikä suomalais-ugrilainen. Orlovin mukaan sen "vääristynyt" tausta alkoi Iivana Julman toimesta, joka kuvaili heitä tšermisseiksi/mareiksi. Orlov toteaa misäärien olevan kotoisin "muinaisesta Meštšerasta", joka ensimmäisen kerran mainitaan 1200-luvulla Kultaisessa ordassa. Hänen mukaansa kyseiset meštšeralaiset myös muodostivat paljolti Donin kasakat, jotka väitetysti tunnettiin "Meštšera-kasakoiden" nimellä jo ennen Kasimin kaanikunnan aikaa. A. Gordejev yhdistää kasakoiden muotoutumisen Kultaiseen Ordaan. Yhteyden "meštšeran tataarien" ja Donin kasakoiden välillä loi myös tutkija Tatišev, ja Karamzin yhtyi ajatukseen seuraavasti: "Meštšera on vapaamies, jolla ei ole valtiollista asemaa. Siihen kuuluu hyvin syrjäisiä ratsastajia. Kasakat ovat vain meštšera-tataareita". Orlov kuitenkin vielä toteaa, että kaikki nykyisten Nižni Novgorodin alueen misäärien esi-isät eivät olisi tulleet meštšerasta, vaan osittain heidän juurensa voidaan jäljittää Volgan bulgariaan, ja sen eteläisiin esikaupunkialueisiin, sekä myös Siperiaan.Рахимзянов Б. Р. Касимовское ханство (1445—1552 гг.): Очерки истории. — Казань: Татарское книжное издательство (Идел-пресс), 2009. — 208 сM. Z. Zekiyev: Mişerler, Başkurtlar ve dilleri. Türkiyat Araştırmaları Dergisi 73–86pienoiskuva|Mišäärinainen Nižni Novgorodin alueella 1800-luvun lopulla.|vasenMisäärien mahdollista yhteyttä proto-unkarilaiseen madjaari-heimoon on ehdotettu ja täten misäärien historia on ollut mielenkiinnon kohteena Unkarissakin. Tämä juontaa juurensa vuoteen 1235, kun unkarilainen dominikaanimunkki Julianus oli keskisellä Volgalla törmännyt unkarinkieliseen väestöön. Hypoteesi kertoo, että "turkkilaiskieliset misäärit" muodostuivat alueelle jääneiden unkarilaisten turkkilaistumisen jälkeen, kun suurin osa heistä oli lähtenyt länteen 700-luvulla. M. R. Saratov: "Madjaarit mainitaan niiden ensimmäisten joukossa, joiden maat valloitti Tšingis-kaanin jälkeläinen Ögödei. Madjaarit mainitaan myös vuoden 1438 sopimuksessa, jonka Moskovan ja Rjazanin suuret ruhtinaat vaihtoivat keskenään". R.G. Kuzejev: "Misäärien etnonyymillä on ugrilais-madjaarilainen perusta".Leitzinger 1996, s. 27-28Acta Ethnographica Hungarica. Vol. 53. Akadémiai Kiadó. December 2008. s. 298–302.Nemeth Gy. Ungarische Stammesnamen bei den Baschkiren // Acta Linguistica, T. 16 (1—2). Budapest, 1966, 17—18
Unkarilaisesta teoriasta Orlov mainitsee seuraavasti; "Kiptšakkien ja madjaarien yhteys alkoi idässä, jatkui Uralilla, Keski-Volgalla ja Pohjois-Kaukasiassa. Ennen siirtymistään Tonavan yli madjaarit olivat liitossa kiptšak-heimojen kanssa, omaksuivat heiltä valtavan määrän turkkilaisia sanoja, omaksuivat osan heimosta. Meštšerassa he sekoittuivat Nižni Novgorodin tataarien esi-isien kanssa."
Yksimielisyyttä tutkijoiden keskuudessa luo misäärien esi-isien kuuluminen Kultaiseen ordaan. Hairetdinov: "Meštšerskin jurttaa pidettiin Kultaisen ordan erottamattomana osana, eikä vain sen pääkaupungissa Saraissa, vaan myös Krimillä ja muualla". Jotkut tiedemiehet jopa uskovat, että misäärit käytännössä edustavat "fragmenttia muinaisista kiptšak-heimoista", jotka saapui Tsna- ja Mokša-jokien alueelle viimeistään 1000-luvulla.
Kulttuuri pienoiskuva|Sergatšin kihlakunnan maakapteeni P. V. Dmitrijev (keskellä) alaistensa kanssa; vasemmalla misäärejä, oikealla venäläisiä. (1800-luvun loppu).|250x250pxPerinteisesti misäärit ovat suhtautuneet venäläisiin kenties hieman myötämielisemmin kuin kazanilaiset heimolaisensa. He ovat asustaneet hajanaisesti keskenään ja täten misäärit ovat saaneet myös kulttuurillisia vaikutteita heiltä. Tästä syystä kazanilaiset ovat joskus pitäneet heitä "puolivenäläisinä".Leitzinger 1996, s. 35, 37 Misäärit eivät kuitenkaan kuulu niin sanottuihin venäläistettyihin tataareihin, vaan säilyttävät edelleen kiptšak-turkkilaisen äidinkielensä ja islamin uskon.
Misäärit harjoittavat tataarienemmistön tavoin sunnalaista islamia.Bennigsen, Alexandre (1986). Muslims of the Soviet empire : a guide. Wimbush, S. Enders. Bloomington: Indiana University Press. p. 233. ISBN 0-253-33958-8. Yksi misäärien tunnetuimmista uskonnollisista hahmoista on Kuisun kylässä syntynyt suufilaisen Naqšbandi -veljeskunnan šeikki, ulama ja filosofi Sadek Abdulžalilov eli Sadek-abzi (1829–1886), joka "puhui arabiaa, turkkia, persiaa, venäjää, opiskeli Koraania syvästi ja tiesi monia suuroja ja säkeitä ulkoa; Muslimit läheltä ja kaukaa kokoontuivat kuuntelemaan hänen taitavaa Koraanin lausumaa". Myös Habibullah bin Husain al-Oruvi (1762–1816) oli merkittävä uskonnollinen hahmo misääreillä.