Kooikerhondje () on vanha hollantilainen spanielirotu, jota käytettiin alun perin apuna sorsien pyydystyksessä. Koiran tehtävänä oli houkutella liikehdinnällään sorsia puisiin häkkiansoihin sillä aikaa kun koiran ohjaaja pysytteli piilossa. Tästä tulee kooikerhondjen hollanninkielinen nimi, ”häkkiansastajan pieni koira”. Kooiker on ansastaja ja hondje pieni koira. Koska koira muistutti kettua, sorsat alkoivat seurata koiraa peremmälle ansaan, jossa ne otettiin kiinni. Lintujen houkuttelemisen lisäksi koira toimi porvariston seurakoirana ja tuhoeläinten pyydystäjänä.

Rotu ei yltänyt vuonna 2025 sadan suosituimman koirarodun joukkoon Suomessa. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi vajaa sata kooikerhonjea.

Ulkonäkö Kooikerhondje on pienehkö koira, sen rotumääritelmän sallima säkäkorkeus on 35–40 cm. Suurin osa koirista on kuitenkin suurempia. Uroksien keskikorkeus on 40–43 cm, narttujen 38–40 cm. Alankomaissa on jopa lähes 50 cm säkäkorkeudella olevia uroksia. Toisaalta myös kääpiökokoisuutta esiintyy. Koikkeri on väritykseltään soopelinkirjava eli punaruskea ja valkoinen. Punaisen värin tulee olla vallitseva, ei kuitenkaan täysi mantteli. Kolmivärisyys ja mustavalkoisuus eivät ole sallittuja. Mustat korvahapsut eli ”korvakorut” ovat toivottavat.pienoiskuva|Kooikerhondje Luonne ja käyttäytyminen Kooikerhondje on vilkas koirarotu ja yleensä uskollinen isännälleen. Se on aktiivinen koira, joten se soveltuu monenlaisiin harrastuksiin, kuten agilityyn ja tokoon, mutta herkkänä rotuna vaatii johdonmukaisen omistajan.

Kooikerhondjelle sallitaan pidättyväisyys vieraita ihmisiä kohtaan, mutta se ei saa olla arka eikä aggressiivinen. Suhtautuminen toisiin koiriin on yksilökohtaista. Koska rotua on lintujen houkuttelun lisäksi käytetty tuhoeläinten tappamiseen, toisin sanoen rottakoirina, koira voi olla kiinnostunut riistasta. Nykyäänkin joillakin kooikerhondjeilla on vahva metsästys- ja riistavietti.

Alkuperä Kooikerhondjet kuolivat melkein sukupuuttoon 1900-luvun alussa. Niiden nykyinen kanta on lähtenyt liikkeelle vain muutamasta yksilöstä ja geenipooli on pieni. Vuonna 1966 kennelliitto Hollannissa hyväksyi rodun. Ensimmäinen kooikerhondje-yhdistys perustettiin Hollannissa 1967. 1971 rotu virallistettiin Hollannissa. Kansainvälinen kennelliitto FCI hyväksyi sen vasta 1990-luvun alussa.

Suomessa perustettiin oma rotuyhdistys vuonna 1999. Ensimmäinen kooikerhondje tuotiin Suomeen vuonna 1991. Vuonna 2004 ylitettiin Suomessa 250 yksilön raja. Vuonna 2026 kooikerhondjeja on Suomessa rekisteröity jo yli 2 000.pienoiskuva|Kooikerhondjen pää Terveys Kooikerhondje elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä virtsateiden ja lisääntymiselinten sairaudet. Kooikerhondjen tyypillisimmät terveysongelmat ovat patellaluksaatio, lonkkaniveldysplasia, epilepsia, polymyosiitti ja munuaisviat.

Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 9 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 tutkittuja kooikerhondjeja. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa. Noin 79 %:lla kooikerhondjesta on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vain 3 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).

Jotkut kooikerhondjet sairastavat epilepsiaa. Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksia on erityyppisiä ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen muutoksia. Osa koirista on tajuissaan kohtauksien aikana mutta osa on tajuttomia.

Kooikerhondjella esiintyyy polymyosiitti eli monilihastulehdusta, joka on autoimmuuniperäinen sairaus. Nykyisillä lääkityksillä koiran elämänlaatua voidaan parantaa ja lisätä hiukan elinikää, mutta sairautta ei pystytä parantamaan. Rodulla esiintyy myös munuaisvikoja.

Kooikerhondjet ovat keskimääräistä koirarotua sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli jonkun verran alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on 25 %, mikä on melkein sama kuin keskimääräisellä rotukoiralla on havaittu geenitutkimuksissa. Kooikerhondjen jälkeläisen luku on 31 %. Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa.

Roturisteytykset Suomessa rodun hyvin kapeaa geenipoolia on pyritty viime vuosien aikana parantamaan risteytyksillä. Vuonna 2021 toteutettiin risteytys käyttölinjaisen cockerspanieli kanssa, mistä syntyi yksi uros ja seitsemän narttua – näistä osa on jo jatkanut sukuaan. Samana vuonna toteutettiin myös risteytys shetlanninlammaskoiran kanssa, mistä syntyi yksi narttu, joka on jo jatkanut sukuaan. Vuonna 2022 toteutettiin risteytys phalènen kanssa, mistä syntyi kuusi narttua. Vuonna 2023 toteutettiin risteytys keskikokoisen villakoiran kanssa, mistä syntyi kaksi urosta ja kaksi narttua. Toistaisesti viimeisin risteytys toteutettiin 2025 markiesjen kanssa, mistä syntyi kolme urosta ja kaksi narttua.

Katso myös

Novascotiannoutaja Cockerspanieli

Lähteet Kooikerhondjen Rotuyhdistys KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

Viitteet

Aiheesta muualla

Rotutietokanta

Luokka:FCI 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat Luokka:Spanielit Luokka:Alankomaalaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit