thumb|Valoinstallaatio Grand Palais'n julkisivussa Pariisissa 2008. thumb|Ars Fennica -palkinnon jakotilaisuus.
Charles Sandison (s. 1969 Haltwhistle, Britannia)Anu Uimonen, Sähköinen taide syntyy Petsamossa, Helsingin Sanomat 26.11.2010 sivu C1 suomalais-brittiläinen mediataiteilija. Hän tekee tietokonepohjaisia valoinstallaatioita, jotka yhdistävät sanoja, metaforia ja liikettä arkkitehtuurisiin tiloihin. Sandison on opiskellut Glasgow School of Art -taidekoulussa Skotlannissa vuosina 1988–1993.
Sandisonin teoksia on kuvailtu valorunoudeksi ja valo-ornamentiikaksi. Ne perustuvat tietokoneella ohjelmoituihin ja projisoituihin sanoihin. Hänen ensimmäisiä tämäntyyppisiä töitään oli Living Rooms (2001), jossa valolla heijastetut sanat, kuten mies, nainen, ruoka, isä, äiti, lapsi, vanha ja kuollut, vaeltavat ympäri pimennettyä huonetta. Sanat elävät ja vuorovaikuttavat keskenään, mies-sanat etsivät ruokaa ja nainen-sanoja, joistä syntyy lapsi-sanoja. Välillä tappava virus tai vanhuus tuhoavat osan muista sanoista ja kaikki alkaa alusta. Jo Sandisonin esikoisnäyttelyssä Lontoossa 1993 oli esillä tietokonepohjaisia monitoreihin perustuvia teoksia.
Sandisonin teokset eivät rakennu vain sattumanvaraisten sanakokoelmien varaan, sillä hän tekee töitä teemoittain. Hän on käsitellyt esimerkiksi evoluutioita, biologiaa, genealogiaa, genetiikkaa, tekoälyä ja kieltä.
Ura Sandison syntyi Englannissa Northumberlandin Haltwhistlessä ja kasvoi Skotlannin Wickissä. Hän opiskeli 1987–1993 Glasgow School of Artissa ja valmistuttuaan opetti siellä jonkin aikaa. Sandisonilla oli 1990-alun alussa muiden nuorten brittitaiteilijoiden yhteisnäyttelyissä.
Sandison muutti Suomeen vuonna 1995. Hän sai paikan Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksen tuntiopettajana ja myöhemmin mediataiteen lehtorina sekä koulun taideosaston johtajana.
Sandison kehitti jo varhain tavan yhdistää kuvataidetta ohjelmointiin. Suomessa ei juurikaan ollut 1990-luvun lopulla mahdollisuuksia, ja Sandison oli jo lopettamassa taiteen tekemisen. Hänen lähipiirinsä kuitenkin innosti häntä vielä osallistumaan 2001 Suomen Taiteilijaseuran järjestämään Nuorten näyttelyyn.
Sandison teos Living Rooms valittiin näyttelyyn. Ohjelmistopohjaista teosta oltiin vasta asentamassa, kun sveitsiläinen kuraattori Harald Szeeman oli Suomessa etsimässä taiteilijoita Venetsian biennaalin päänäyttelyyn. Szeeman kiinnostui Sandisonin teoksesta, ja tämä saikin kutsun biennaaliin. Sandisonille näyttely Venetsiassa oli läpimurto, ja sen jälkeen häntä on kutsuttu tekemään töitään ympäri maailmaa.
Sandison on ollut mukana muun muassa Venetsian biennaalissa 2001 ja Ars-näyttelyssä 2006. Hänen Mika Waltarin kirjojen teksteihin perustunut teoksensa Sinuhe oli Waltari-näyttelyssä Ateneumin portaikossa 2007. Häneltä tilattiin myös teos nobelkirjailija José Saramagon 85-vuotisjuhliin vuonna 2008. Sandison on pitänyt yksityisnäyttelyjä 2000-luvun lopulla Yvon Lambertin gallerioissa New Yorkissa ja Pariisissa sekä Pariisin Orsayn taidemuseossa. Rooman uusi nykytaiteen museo kutsui hänet tekemään teoksen Forum Romanumille 2007. Ulkotiloissa olevien valoteosten rakentaminen vaatii usein suuria lavoja ja erikoisjärjestelyjä, joten käytännössä työ on alkanut muistuttaa suuren rock-konsertin roudaamista.
Yksityiselämä Sandison muutti Suomeen 1995, Sandisonin puoliso on taiteilija Teija-Tuulia Ahola. Heillä on kaksi lasta.
Palkinnot Charles Sandisonille on myönnetty Ars Fennica -palkinto (2010) ja VII ARCOmadrid/BEEP de arte electrónico - nature morte (2013).
Lähteet
Aiheesta muualla Charles Sandisonin kotisivut Kuvia teoksista Baronian Francey -gallerian sivuilla
Luokka:Suomalaiset taiteilijat (taiteen uudet alueet) Luokka:Brittiläiset taiteilijat Luokka:Vuonna 1969 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Suomen britit