Georgi Apollonovitš Gapon (, 17. helmikuuta (J: 5. helmikuuta) 1870 Pultavan läänin Belikin kylä – 10. huhtikuuta (J: 28. maaliskuuta) 1906 Ozerki Pietarin lähellä) oli venäläinen ortodoksipappi, kristillisen Sobranije russkih fabritšno-zavodskih rabotših Sankt-Peterburga -ammattiliiton johtaja ja Pietarin verisunnuntaina tunnetun mielenosoituksen järjestäjä tammikuussa 1905.
Elämä
Nuoruus ja papinura
Georgi Gapon syntyi talonpojan perheeseen. Sukunimi Gapon perustuu ristimänimen Agathon ukrainalaiseen muunnokseen.Тайны и истории фамилий: Гапонов. Perimätiedon mukaan suvun esi-isät olivat Zaporižžjan kasakoita. Perheen isä työskenteli kirjurina. Lapsena Georgi oli hyvin uskonnollinen ja taipuvainen mystiikkaan.Георгий Гапон. История моей жизни. М., 1990 г. Глава 2. Мой родной дом. Vanhemmat antoivat Georgin Pultavan hengelliseen opistoon, jossa häntä pidettiin yhtenä parhaimmista oppilaista. Koulun opettaja Ivan Tregubov, joka oli tunnettu tolstoilainen, antoi Georgille luettavaksi Leo Tolstoin kiellettyjä teoksia, jotka tekivät tähän suuren vaikutuksen.И. М. Трегубов. Георгий Гапон и всеобщая стачка / «Освобождение», 1905, № 66. Opistosta valmistuttuaan Gapon opiskeli Pultavan hengellisessä seminaarissa, jossa häneen vaikutti toinen tolstoilainen Isaak Feinerman. Vuonna 1893 Gapon valmistui seminaarista, mutta sen johdon kanssa syntyneen riidan takia hän ei saanut ensimmäisen asteen diplomia, joka olisi antanut mahdollisuuden päästä yliopistoon. Jonkin aikaa hän työskenteli zemstvon tilastohallinnossa ja ansaitsi lisätuloja antamalla yksityistunteja.Георгий Гапон. История моей жизни. М., 1990 г. Глава 3. Я становлюсь священником.
Vuonna 1894 Gapon nai kauppiaan tyttären, jonka vaatimuksesta hän päätti ryhtyä papiksi. Samana vuonna hän sai papin viran Pultavan Kaikkien pyhien -hautausmaakirkosta.Гапон в духовной академии. По неизданным материалам / «Былое», № 1, 1925 г. Gaponin saarnat houkuttelivat kirkkoon paljon uskovaisia, minkä johdosta hän joutui riitoihin lähiseudun muiden kirkkojen pappien kanssa. Vaimon kuoltua vuonna 1898 Gapon muutti Pietariin pyrkiäkseen Pietarin hengelliseen akatemiaan. Pultavan piispan Ilarionin suosituskirje mukanaan hän otti yhteyttä pyhän synodin yliprokuraattoriin Konstantin Pobedonostsevin, jonka ansioista hänet otettiin akatemian ensimmäiselle vuosikurssille. Pian Gapon kuitenkin menetti kiinnostuksen opiskeluun ja matkusti Krimille hoitamaan terveyttään. Siellä hän tutustui taiteilija Vasili Vereštšaginiin, joka neuvoi häntä luopumaan pappeudesta ja palvelemaan kansaa.Георгий Гапон. История моей жизни. М., 1990 г. Глава 5. Ложные пастыри.
Palattuaan Pietariin Gapon alkoi osallistua hyväntekeväisyystapahtumiin ja saarnata kristinuskoa työläisille ja köyhälistölle. Vuonna 1900 hänet nimitettiin pyhän Olgan orpokodin esimieheksi ja Sinisen ristin orpokodin uskonnon opettaaksi. Vuonna 1902 Gapon laati keisarinnalle ehdotuksen hyväntekeväisyyslaitosten perustamiseksi. Ehdotus sai kaupunginpäällikkö Nikolai Kleigelsin hyväksynnän, mutta ei johtanut konkreettisiin tuloksiin.Георгий Гапон. История моей жизни. М., 1990 г. Глава 6. Между босяками и рабочими. Samaan aikaan Gapon sai mainetta Pietarin hovissa ja hänet kutsuttiin suorittamaan juhlajumalanpalveluksia yhdessä Johannes Kronstadtilaisen kanssa.Георгий Гапон. История моей жизни. М., 1990 г. Глава 9. Собрание русских фабрично-заводских рабочих г. Петербурга. Vuoden 1902 kesällä hänet kuitenkin erotettiin Sinisen ristin orpokodin esimiehen tehtävästä johtokunnan kanssa syntyneen riidan takia.Н. А. Бухбиндер. Из жизни Г. Гапона / «Красная летопись», № 1, 1922 г. Lähtiessään orpokodista Gapon otti mukaansa sen kasvatin Aleksandra Uzdaljovan, josta tuli hänen avovaimonsa. Samana vuonna Gapon erotettiin hengellisen akatemian kolmannelta kurssilta välikokeiden suorittamatta jättämisen takia, mutta otettiin takaisin metropoliitta Antonin suosituksesta. Vuonna 1903 hän valmistui akatemiasta ja sai papin viran Mikael Tšernigovilaisen vankilakirkosta.
Ammattiliiton johtajana Vuonna 1902 Pietarin poliisin erikoisosaston johtaja Sergei Zubatov kiinnostui Gaponin toiminnasta.Георгий Гапон. История моей жизни. М., 1990 г. Глава 7. Я знакомлюсь с Зубатовым. Zubatov oli perustamassa poliisin valvomia työläisten ammattiliittoja ja ehdotti Gaponille tähän toimintaan liittymistä. Jonkin aikaa emmittyään Gapon suostui ehdotukseen, mutta vaati, ettei poliisi osallistuisi ammattiliittojen työhön.С. В. Зубатов. Зубатовщина / «Былое», № 4, 1917 г. Zubatov piti tällaista näkemystä vaarallisena. Vuonna 1903 Zubatov erotettiin yllättäen tehtävistään, ja hänen perustamansa Pietarin työläisten ammattiliitto jäi käytännössä Gaponin käsiin. Tilannetta hyväkseen käyttäen hän erotti Zubatovin suosikit ja nimitti johtotehtäviin omat miehensä.Н. М. Варнашёв. От начала до конца с гапоновской организацией / «Историко-революционный сборник». Л., № 1, 1924 г. Helmikuussa 1904 sisäministeri Vjatšeslav von Plehwe vahvisti Gaponin laatimat, Sobranije russkih fabritšno-zavodskih rabotših Sankt-Peterburga (”Pietarin venäläisten tehdastyöläisten kokous”) -ammattiliiton säännöt. Järjestön perustamisseremoniaan osallistui sen toimintaa tukenut kaupunginpäällikkö Ivan Fullon.
Ammattiliiton johtajana Gapon ryhtyi toimimaan aktiivisesti. Virallisesti järjestön toimenkuvaan kuului keskinäinen apu ja valistustyö, mutta Gapon antoi sen toiminnalle toisen suunnan.Л. Я. Гуревич. Народное движение в Петербурге 9 января 1905 г. / «Былое», № 1, Петербург, 1906 г. Hän perusti järjestön sisälle salaisen kerhon, joka käsitteli sosiaalireformeja ja poliittisia kysymyksiä. Gaponin luona pidetyissä kerhon kokouksissa suunniteltiin työläisten avointa kamppailua oikeuksiensa puolesta.А. Е. Карелин. Девятое января и Гапон. Воспоминания / «Красная летопись», № 1, 1922 г. Gaponin avustajat levittivät näitä ajatuksia työläisten keskuuteen. Järjestön jäsenmäärä alkoi kasvaa nopeasti. Joulukuussa 1904 jäseniä oli jo 9 000 ja tammikuussa 1905 luku oli noussut 20 000:een.И. И. Павлов. Из воспоминаний о «Рабочем Союзе» и священнике Гапоне / «Минувшие годы», № 3-4, 1908 г. Глава 4. Järjestön osastoja perustettiin Pietarin kaikkiin suuriin tehtaisiin ja niitä alkoi syntyä myös muualle Venäjälle. Moskovassa ja Kiovassa paikallinen hallinto esti Gaponin yritykset toiminnan laajentamiseksi.К истории «Собрания русских фабрично-заводских рабочих С.-Петербурга». Архивные документы / «Красная летопись», № 1, 1922 г. Marraskuussa 1904 Gaponin avustajat alkoivat levittää työläisten keskuuteen ajatusta taloudellisia vaatimuksia sisältävän anomuksen esittämisestä viranomaisille. Gaponin kerhon laatima anomus sisälti myös poliittisia vaatimuksia.А. А. Шилов. К документальной истории петиции 9 января 1905 г. / «Красная летопись», № 2, 1925 г.
Neljän työläisen erottaminen Putilovin tehtaalta joulukuussa 1904 johti laajoihin levottomuuksiin. Gapon ilmoitti, että erottamisen syynä oli työläisten kuuluminen ammattiliittoon, ja vaati tehtaan johtoa ottamaan heidät uudelleen töihin. Kielteisen vastauksen saatuaan Gapon kehotti työläisiä yleislakkoon. Tammikuun 7. päivään mennessä Pietarin kaikki tehtaat olivat lakossa. Samaan aikaan laadittiin tsaarille osoitettu anomuskirjelmä, jonka allekirjoittivat kymmenet tuhannet työläiset.Н. Симбирский. Правда о Гапоне и 9-м января. СПб., 1906 г. Anomusta käsiteltiin ammattiliiton kaikissa osastoissa, joissa tärkeimpänä pidettiin vaatimusta parlamentin perustamisesta.Первая русская революция в Петербурге. 1905 г. Под редакцией Ц. Зеликсон-Бобровской. Л.-М., 1925 г. Сборник I. (Воспоминания рабочих). Gapon ehdotti, että työläiset lähtisivät joukolla viemään anomusta tsaarille.Н. М. Варнашёв. От начала до конца с гапоновской организацией / Историко-революционный сборник. Л., № 1, 1924 г. Mielenosoitusta edeltävänä päivänä Gapon lähetti sisäministeri Pjotr Svjatopolk-MirskilleГеоргий Гапон. Письмо к министру внутренних дел П. Д. Святополк-Мирскому. 8 января 1905 г. ja tsaari Nikolai II:lle kirjeen, jossa hän vetosi verenvuodatuksen välttämisen puolesta.Георгий Гапон. Письмо к царю Николаю II. 8 января 1905 г. Samana päivänä hän ilmestyi oikeusnimisteri Nikolai Muravjovin luokse ja pyysi turhaan tätä vaikuttamaan tsaariin.Георгий Гапон. История моей жизни. М., 1990 г. Глава 13. В министерстве юстиции. Tammikuun 9. päivänä (juliaanisen kalenterin mukaan) Gaponin johtama monituhatpäinen työläisten mielenosoitus lähti kulkemaan kohti Talvipalatsia.Георгий Гапон. История моей жизни. М., 1990 г. Глава 16. Бойня у Нарвской заставы. Palatsin lähistöllä vastassa olleet sotilaat ampuivat mielenosoittajia. Tapahtuma on jäänyt historiaan Verisunnuntain nimellä.
Verisunnuntain jälkeen Ampumisen jälkeen sosialistivallankumouksellinen Pjotr Rutenberg piilotti Gaponin kirjailija Maksim Gorkin asuntoon.Максим Горький. Письмо Е. П. Пешковой 9 января 1905 г. Siellä Gapon saneli julistuksen, jossa hän kehotti Pietarin työläisiä ryhtymään aseelliseen taisteluun yksinvaltiutta vastaan.Георгий Гапон. Третье послание к рабочим. 9 января 1905 г. Jonkin ajan kuluttua hän matkusti sosialistivallankumouksellisten avulla pois Pietarista ja ylitti salaa Venäjän ja Saksan välisen rajan. Ulkomailla Gapon tutustui Georgi Plehanoviin, Leniniin, Viktor Tšernoviin, Boris Savinkoviin, Jean Jaurèsiin, Georges Clemenceau’hon ja muihiin tunnetuihin vallankumouksellisiin. Helmikuussa 1905 hän esitti aloitteen Venäjän kaikkien vallankumouksellisten puolueiden yhdistymisestä aseellista kapinaa varten.Георгий Гапон. Открытое письмо к социалистическим партиям России. 7 февраля 1905 г. Huhtikuussa 1905 hän kutsui koolle Venäjän vallankumouksellsiten puolueiden yhteisen Geneven konferenssin, jonka puheenjohtajaksi hänet valittiin.С. А. Ан-ский. Мое знакомство с Г. Гапоном / Собрание сочинений, 1911-13 гг., том 5. Konferenssissa saavutettiin yhteisymmärrys kapinan valmistelua johtavan yhteisen taistelukomitean perustamisesta. Gaponin lisäksi komitean jäseniksi valittiin Jekaterina Breško-Breškovskaja ja Dmitri Hilkov.Письма Азефа, 1893-1917 / Сост. Д. Б. Павлов, З. И. Перегудова. М., Изд. центр «Терра», 1994 г. Toukokuussa 1905 Gapon liittyi vähäksi aikaa Sosialistivallankumoukselliseen puolueeseen, mutta kunnianhimonsa takia riitautui pian sen johdon kanssa.В. М. Чернов. Личные воспоминания о Г. Гапоне. Берлин, 1910 г. Elokuussa 1905 hän valmisteli bolševikkien, sosialistivallankumouksellisten ja suomalaisten aktivistien kanssa aseellista kapinaa Pietarissa.Н. К. Крупская. Воспоминания о Ленине / Воспоминания о В. И. Ленине, М., 1979 г., т.1. Aseiden salakuljetus Pietariin epäonnistui John Grafton -laivan ajettua karille.
Riitaannuttuaan vallankumouksellisten puolueiden johtajien kanssa Gapon päätti perustaa oman järjestön ja värvätä siihen jäseniä pietarilaisista työläisistä ja muiden puolueiden jäsenistä. Elokuussa 1905 hänen aloitteestaan perustettiin ”Venäjän työväenliitto”, jonka tarkoitus oli yhdistää koko Venäjän työläisiä. Helsingissä syyskuussa 1905 järjestetyssä kokouksessa valittiin liiton keskuskomitea ja päätettiin ryhtyä julkaisemaan omaa lehteä.В. А. Поссе. Мой жизненный путь. М., 1929 г. Гл. 24. В тенетах лжи (1905 г.). Gaponin mukaan Maksim Gorki lupasi lahjoittaa työväenliitolle sata tuhatta ruplaa., mutta luopui ajatuksesta bolševikkien neuvosta. Lontoossa Gapon tapasi Pjotr Kropotkinin, joka näki hänessä ”suuren vallankumouksellisen voiman”. Kropotkinin vaikutuksesta Gapon kiinnostui anarkosyndikalismista. Ulkomailla hän kirjoitti useita vallankumouksellisia julistuksia ja juutalaisvainoja vastaan suunnatun lehtisen, joita toimitettiin salaa Venäjälle. Journalisti David Soskisin avulla Gapon laati omaelämäkerran, joka ilmestyi englanniksi nimellä The story of my life (”Elämäntarinani”). Teoksesta ansaitsemansa rahat hän lahjoitti työväenliikkeelle.С. И. Потолов. Загадка «Д. С.». История одного поиска / История глазами историков. Межвузовский сборник. Спб., 2000 г.