Sophismata (yks. sophisma) viittasi keskiajan filosofiassa pulmallisiin lauseisiin, jotka muodostivat ongelman loogiselle analyysille ja kaipasivat ratkaisua. Sana on latinankielinen monikkomuoto kreikan kielen sofismia tarkoittavasta sanasta, mutta siihen ei liity samanlaista negatiivista vivahdetta.
Sophisma on lause, joka on joko outo, niin että sillä on outoja seuraamuksia; tai epäselvä, niin että sen voidaan katsoa olevan tosi tai epätosi riippuen sille annetusta tulkinnasta. Eräs esimerkki on latinankielinen lause:
Omnes homines sunt asini vel homines et asini sunt asini
joka voidaan tulkita kahdella tavalla:
(Kaikki ihmiset ovat aaseja tai ihmisiä) ja (aasit ovat aaseja) (Kaikki ihmiset ovat aaseja) tai (ihmiset ja aasit ovat aaseja)
Sophismata-kirjallisuus nousi merkittäväksi filosofisen kirjallisuuden lajiksi 1200- ja 1300-luvuilla, ja monet merkittävät filosofiset, erityisesti loogiset ja luonnonfilosofiset, edistysaskeleet tuona aikana olivat seurausta sophismata-lauseiden loogisten tai semanttisten ominaisuuksien tutkimisesta.
Lähteet
Kirjallisuutta
Knuuttila, Simo & Lehtinen, A. I.: “Plato in infinitum remisse incipit esse albus. New Texts on the Late Medieval Discussion on the Concept of Infinity in Sophismata Literature”. Teoksessa Kretzmann, N.: “Syncategoremata, exponibilia, sophismata”. Teoksessa
Aiheesta muualla
Sophismata project Ebbesen, Sten & Goubier, Frédéric (toim.): Catalogue of sophismata
Luokka:Filosofian termit Luokka:Keskiajan filosofia Luokka:Kielifilosofia Luokka:Logiikka