Meriratamo (Plantago maritima) on monivuotinen merenrannikoiden ruohokasvi ratamokasvien (Plantaginaceae) heimossa.
Ulkonäkö ja koko
Meriratamo kasvaa 10–30 senttimetriä korkeaksi. Lehtien keskeltä nouseva vana on tavallisesti lehtiä pidempi, kaarevatyvinen ja tiuhaan lyhyt- ja myötäkarvainen. Möyheitä, kaljuja lehtiä on lukuisia. Lehtien lapa on tasasoukka tai tasasoukan suikea, 2–15 mm leveä. Lehdet ovat väriltään harmahtavanvihreitä ja ovat joskus harvahampaisia. Kukinto on tavallisesti pitkä lieriömäinen tähkä, mutta joskus tähkä on lyhyt tai jopa palleromainen. Meriratamo kukkii Suomessa kesä–elokuussa. Hedelmä on kota, jossa on 2–4 siementä.Retkeilykasvio 1998, s. 394.
Meriratamon voi sekoittaa samoilla kasvupaikoilla usein esiintyvään merisuolakkeeseen (Triglochin maritima).Den virtuella floran: Gulkämpar Viitattu 22.3.2010.
Levinneisyys Meriratamoa tavataan Euroopassa merenrannikolla Pohjois-Espanjasta Vienanmerelle, Itämeren rannoilla sekä Britteinsaarilla. Lajia tavataan Keski- ja Etelä-Euroopassa myös paikoin sisämaassa. Meriratamon alalajeja tavataan laajalla alueella Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa meriratamo on yleinen merenrannikon kasvi kaikilla rannikkoalueilla. Runsaimmin lajia esiintyy Etelä-Suomessa. Satunnaisesti sitä tavataan myös sisämaasta.Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2008. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2008: Meriratamon levinneisyys Suomessa Viitattu 22.3.2010.
Elinympäristö Meriratamo viihtyy merenrantojen niityillä, kivikoissa ja kallioraoissa. Laji on levinnyt vähitellen myös valtateiden varsille, jossa se hyötyy maanteiden suolaamisesta.Ålands flora 2008, s. 288. Ilmiö on Suomessa suhteellisen uusi, esimerkiksi Oulussa ensimmäiset havainnot meriratamon leviämisestä valtateiden varsia myöten sisämaahan tehtiin 1980-luvulla.Oulun kasvit 2005, s. 32.
Lähteet Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2020: Meriratamon levinneisyys Suomessa. Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Meriratamo (Plantago maritima) Luontoportti: Meriratamo (Plantago maritima) Pohjolan kasvien pauloissa: Plantago maritima - meriratamo United States Department of Agriculture (USDA): Plantago maritima
Luokka:Ratamot