Vannevar Bush (11. maaliskuuta 1890 Everett, Massachusetts, Yhdysvallat – 28. kesäkuuta 1974 Belmont, Massachusetts, Yhdysvallat)Vannevar Bush oli yhdysvaltalainen insinööri, keksijä ja tiedevaikuttaja, joka oli merkittävä taustavaikuttaja Yhdysvaltain tiedehallinnossa toisen maailmansodan aikana. Hänet tunnetaan myös sotateollisuusyritys Raytheonin perustajana ja työstään varhaisten tietokoneiden parissa.
Bush johti Office of Scientific Research and Development -nimistä virastoa, joka hallinnoi armeijan tarpeisiin tehtävää tieteellistä tutkimusta toisen maailmansodan aikana. Viraston johtajana hän oli taustavaikuttajana muun muassa atomipommin ja tutkan kehittämisessä ja toimi käytännössä Yhdysvaltain presidentin ensimmäisenä tieteellisenä neuvonantajana. Sodan aikana hän esitti myös suunnitelmansa siitä, miten sota-aikana syntynyt kiinnostus tieteelliseen tutkimukseen voitaisiin hyödyntää myös rauhan aikana. Bushin ajatukset vaikuttivatkin osaltaan Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön perustamiseen.
Bushin merkittävät keksinnöt olivat differentiaalianalysaattori, jota käytettiin differentiaaliyhtälöiden laskemiseen, ja Atlantic Monthly -lehden artikkelissa As We May Think esitetty teoreettinen Memex-tiedonhallintalaite. Se oli mikrofilmimuistia käyttävä laite, johon tallennetuissa tiedoissa oli linkkejä dokumenttien välillä. Memexin toimintaperiaate oli hypertekstin edeltäjä.
Nuoruus Vannevar Bushin isä oli metodistipappi Richard Perry Bush, joka toimi pastorina Everettin kaupungissa Massachusettsissa, kun Vannevar syntyi. Vannevarin äiti oli Emma Linwood Paine. On sanottu, että Vannevarin erikoinen nimi olisi annettu hänen isänsä ystävän, pastori John Van Nevarin mukaan.Wiesner, s. 90. Vannevar syntyi 11. maaliskuuta 1890 perheen kolmantena lapsena. Hänellä oli kaksi isosiskoa: Edith ja Reba. Perhe muutti vuonna 1892 Chelseaan, kun Richard Bush aloitti kaupungissa pastorina.Zachary, s. 13. Perhe asui Chelseassa pääasiassa kirkon pappilassa.Zachary, s. 17.
Vannevar kärsi nuoruudessaan useista sairauksista. Hän sairasti reumakuumeen ja lavantaudin sekä kärsi tulehtuneesta umpilisäkkeestä. Teini-iässä hän oli vuoden vuoteenomana. Reuman takia hän joutui vuosien ajan ontumaan välillä toista jalkaansa. Sairauksien vastapainoksi hänestä kasvoi itsevarma ja riidanhaluinen, ja hän ajautui toisinaan tappeluihin muiden nuorukaisten kanssa.Zachary, s. 18–19.
Vannevar piti lapsena erilaisten esineiden kanssa näpertelystä, ja Chelseassa hän piti kotonaan monipuolista työpajaa. Hän käsitteli usein kotinsa kellarikerroksessa koeputkia ja aiheutti kemiallisia reaktioita.Zachary, s. 21–22. Vannevarin Edith-siskolla oli suuri merkitys hänen tulevan uransa kannalta. Edith oli matemaattisesti lahjakas. Hän valmistui vuonna 1903 Jackson Collegesta, joka oli Tufts Collegen tyttökoulu. Valmistumisensa jälkeen hän opetti trigonometriaa Chelsean high schoolissa, ja Vannevar oli hänen oppilaansa. Edithin taidot innostivat myös Vannevaria menestymään matematiikassa.Zachary, s. 20. Hän valmistui high schoolista 1909 ja päätti mennä Tufts Collegeen.
Opiskeluaika ja ensimmäiset työt Bush menestyi hyvin yliopistossa. Ensimmäisen vuoden opiskelijoita oli 125, ja he valitsivat Bushin joukostaan parhaaksi matematiikan opiskelijaksi. Toisena opiskeluvuotenaan hän oli sairauslomansijaisena ja ohjasi opiskelutovereitaan fysiikassa ja matematiikassa rahoittaakseen opiskelujaan.Zachary, s. 23–24.
Vuonna 1912 Bush sai ensimmäisen patenttinsa, kun vuoden viimeisenä päivänä hänen maanmittauslaitteelleen annettiin patenttinumero 1048649.Zachary, s. 27. Laite oli rakennettu jo pari vuotta aiemmin. Se muodostui kahdesta polkupyöränrenkaasta, joita yhdisti puinen laatikko. Laatikon sisässä oli mekaaninen laitteisto, joka piirsi yksinkertaisen kartan.Zachary, s. 23. Bush yritti myydä laitteensa lisenssiä useille yrityksille, mutta yksikään ei ostanut sitä.
Bush suoritti maisterin tutkinnon jo vuonna 1913. Hän valmistui nopeasti, sillä yliopisto oli antanut hänelle erikoisluvan, jotta hän pystyi saamaan maisterin tutkinnon neljässä vuodessa. Sama aika meni normaalisti kandidaatin tutkinnon saamiseen. Bush tiesi, että hänen isällään oli vaikeuksia maksaa opintomaksuja, joten nopea valmistuminen oli järkevää.Zachary, s. 25.
Bush siirtyi maisterin tutkintonsa jälkeen työelämään hankkiakseen varoja jatko-opiskeluja varten. Vuoden 1913 jälkimmäisellä puoliskolla General Electric palkkasi hänet testaajaksi Schenectadyyn, ja kolmen kuukauden jälkeen hänet ylennettiin 20-henkisen testiryhmän johtajaksi. Schenectadystä Bush siirtyi Pittsfieldin tehtaalle, ja lokakuussa 1914 hän jätti General Electricin. Hän palasi Tufts Collegeen ja sai paikan matematiikan opettajana Tuftsin rinnakkaiskoulusta Jackson Collegesta.Zachary, s. 28. Kesän 1915 Bush työskenteli Brooklynissä Yhdysvaltain laivaston tarkastajana.Zachary, s. 29. Syyskuussa 1915 hän lähti laivastosta ja otti vastaan Clarkin yliopiston stipendin. Hän ei kuitenkaan aloittanut opiskelujaan yliopistossa, koska hänen ei annettu päättää omaa tutkimusaihettaan. Myöhemmin hän sai stipendin Massachusettsin teknillisestä korkeakoulusta (MIT).Zachary, s. 30.
Väitöskirjansa Bush teki Arthur E. Kennellyn ohjauksessa. Bush jätti 169-sivuisen väitöskirjansa tarkastettavaksi huhtikuussa 1916. Kennelly ei hyväksynyt Bushin työtä vaan vaati, että Bush laajentaisi työtään. Bush protestoi ja lopulta valitti laitoksen puheenjohtajalle Dugald C. Jacksonille, joka kumosi Kennellyn päätöksen ja hyväksyi väitöskirjan. Jacksonista tuli Bushille merkittävä opastaja. Bush antoi harvoin muille tunnustusta heidän työstään, mutta Jacksonia hän piti yhtenä harvoista osaavista ja kannustavista opettajista.Zachary, s. 31–32.
Bush valittiin vuonna 1916 Tufts Collegen sähkötekniikan apulaisprofessoriksi. Samoihin aikoihin hänestä tuli pienen, yliopiston tiloissa toimivan American Radio and Research Companyn (AMRAD) konsultti. Yritys teki uraauurtavaa työtä radiolaitteiden parissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Bush asui New Londonissa, missä osallistui AMRAD:n sukellusveneiden torjuntaan liittyvään tutkimukseen.Wiesner, s. 91. Bushin ideasta kehitettiin laite, joka käytti magneettikenttää sukellusveneiden havainnoimiseen. Laite toimi testeissä loistavasti, mutta laivasto ei osannut hyödyntää laitetta, joten taistelutilanteessa se oli hyödytön.
Ura MIT:ssä Bush jätti Tufts Collegen 1919 ja siirtyi Jacksonin kutsusta MIT:n sähkötekniikan laitokseen apulaisprofessoriksi.Zachary, s. 39. Vuonna 1922 hän julkaisi kollegansa William H. Timbien kanssa sähkötekniikan oppikirjan nimeltä Principles of Electrical Engineering. Hänet oli myös asetettu sähkötekniikan laitoksen tutkimusosaston johtoon.Wiesner, s. 92. Samaan aikaan hän työskenteli edelleen AMRAD:lle, joka oli kuitenkin suurissa vaikeuksissa ja kaatui lopulta vuonna 1922. Bush halusi pelastaa yrityksestä sinne palkkaamansa keksijän Charles G. Smithin ja esitteli Smithin Laurence K. Marshallille, joka innostui eräästä Smithin keksinnöstä. Marshall, Bush ja Smith muodostivat 7. heinäkuuta 1922 American Appliance Companyn (nykyinen Raytheon).Zachary, s. 41–43. Yritys onnistui tuomaan markkinoille S-putken, Smithin keksimän tasasuuntaajan, joka paransi radioiden tehokkuutta. Bush ansaitsi hyvin yrityksen kautta.
MIT:ssä Bush suuntautui entistä enemmän tietotekniikkaan. Vuonna 1924 hän tutki sähkövoimajärjestelmiä kuvaavia yhtälöitä ja mietti, pystyisikö kone suorittamaan osan laskutoimituksista. Seuraavana vuonna hän kehittikin kahden oppilaansa kanssa koneen, joka osasi ratkaista ensimmäisen kertaluvun differentiaaliyhtälöitä. Sen jälkeen Bush alkoi suunnitella tutkimusavustajansa Harold Hazenin kanssa tehokkaampaa konetta. Vuonna 1931 he saivat valmiiksi differentiaalianalysaattorin, joka pystyi laskemaan jopa kuudennen asteen differentiaaliyhtälöitä.Nebeker, s. 100. Vaikka koneen tulokset eivät olleet täysin tarkkoja, siitä oli kuitenkin hyötyä aidoissa tutkimustilanteissa.Zachary, s. 49. Muutamassa vuodessa muut yliopistot kiinnostuivat laitteesta ja sen kopioiden rakentamisesta. Bush oli mielissään kiinnostuksesta.Zachary, s. 52.
Bush oli lisäksi kiinnostunut kehittämään laitteen, joka automatisoisi ihmisen ajatusprosessia. Eräässä artikkelissa hän esitteli laitteen, joka pystyisi tallentamaan suuret määrät tietoa mikrofilmille ja jonka avulla tieto voitaisiin nopeasti löytää. Bush kutsui laitetta "nopeaksi valitsijaksi" (rapid selector). Hän ehdotti FBI:lle laitteen rakentamista, mutta laitoksen johtaja J. Edgar Hoover hylkäsi ehdotuksen. Bush oli luvannut, että rapid selectorin avulla voisi tutkia tuhat sormenjälkeä minuutissa, mikä olisi ollut huikea edistys FBI:n käyttämiin tekniikoihin nähden.Zachary, s. 75. Rapid selectoreita rakennettiin neljä kappaletta, mutta ne kärsivät teknisistä ongelmista. Myöhemmin rapid selector sisältyi Memex-tiedonhallintalaitteen konseptiin.
Kun Karl Taylor Comptonista tuli MIT:n rehtori vuonna 1930, hänen tavoitteenaan oli vahvistaa yliopiston asemaa. Hän organisoi yliopiston uudelleen ja jakoi sen kolmeen tiedekuntaan. Bushin hän valitsi apulaisrehtoriksi ja nimesi insinööritieteiden tiedekunnan dekaaniksi. Bushin maine oli kasvanut maanlaajuisesti, ja Yhdysvaltain kansallinen tiedeakatemia valitsikin hänet jäsenekseen vuonna 1934. Vaikka Bush oli edelleen kiinnostunut koneista, hän tunsi myös kiinnostusta Yhdysvaltain koulutusjärjestelmää kohtaan. Hän kirjoitti muun muassa kriittisesti insinöörikoulujen tenttijärjestelmästä.Wiesner, s. 94. Vuonna 1935 Bush oli jäsenenä Kansallisen tutkimusneuvoston organisoimassa komiteassa, joka käsitteli patenttijärjestelmää ja sen vaikutusta uuteen teollisuuteen.Wiesner, s. 95.
Tiedehallintoura Ennen sotaa NACA:n hallintoon thumb|275px|NACA:n kokous vuonna 1938. Vannevar Bush nimettiin tässä tapaamisessa NACA:n varapuheenjohtajaksi. Bush on kuvassa kolmas oikealta. Bush pyydettiin Carnegien tiedeinstituutin (CIW:n) johtajaksi vuonna 1938, ja hän hyväksyi viran, vaikka Compton olisikin halunnut Bushin jäävän MIT:n palvelukseen. Bush halusi CIW:n keskittyvän ”koviin tieteisiin” kuten luonnontieteeseen ja jättävän marginaalisempien alojen, kuten tieteenhistorian ja arkeologian, tutkimisen. CIW:n arkeologian ohjelma loppuikin pian, mikä oli historioitsija Bernard Cohenin mukaan suuri takaisku Yhdysvaltain arkeologialle, joka oli saanut suuren osan tuestaan CIW:ltä.Zachary, s. 94. Bush valittiin 23. elokuuta National Advisory Committee for Aeronauticsin (NACA) jäseneksi. Järjestö hallinnoi lentämiseen liittyvää tutkimusta.Zachary, s. 85.
NACA:n jäsenenä Bush kuuli Charles Lindberghin raportin Saksan sotakoneistosta.Cochrane, s. 388 Lindbergh järkytti Yhdysvaltain hallintoa kertomalla syyskuussa 1938 Saksan ilmavoimien olevan vahvempi kuin muilla Euroopan mailla yhteensä ja Yhdysvaltain olevan paljon Saksaa jäljessä.Zachary, s. 85–86. Bushista tuli NACA:n puheenjohtaja lokakuussa 1939, kun sairastunut Joseph S. Ames erosi sen johdosta.Zachary, s. 98–99. NACA alkoi pian valmistautua sotaan, mutta se oli keskittynyt vain pieneen tieteelliseen osa-alueeseen. Bush halusi perustaa uuden viraston, joka keskittyisi tutkimaan armeijalle tärkeitä osa-alueita ja olisi tärkeä yhdysside armeijan ja tiedeyhteisön välillä. Hän keskusteli asiasta usein NACA-kollegoidensa Comptonin, James Bryant Conantin ja Frank B. Jewettin kanssa. Bush pyysi NACA:n järjestösihteeri John F. Victoryä hahmottelemaan lakiehdotuksen National Defense Research Committeen (NDRC) perustamiseksi.Cochrane, s. 391.
NDRC ja OSRD