Aku Ankka

Aku Ankka () on Disneyn sarjakuvamaailmaan kuuluva animaatio- ja sarjakuvahahmo, joka asuu Ankkalinnan kaupungissa. Hahmon loi Disney-studion animaattori Richard ”Dick” Lundy vuonna 1934, tiettävästi Walt Disneyn kehittämän idean pohjalta. Vaikka Aku olikin alun perin piirroselokuvahahmo, hän esiintyy nykyisin enimmäkseen sarjakuvissa. Sarjakuvien Akun suuri suosio johtuu pitkälti Carl Barksista, joka kehitti Akun luonnetta ja keksi joukon uusia hahmoja, kuten Akun enon Roope-sedän. Suomessa Akun nimikkolehti on koko maan luetuin aikakauslehti.

Aku-sarjojen toistuvia teemoja ovat äkkipikaisuus, epäonni ja vastoinkäymiset, joko seurustelusuhteessa tai työelämässä, jossa Akun historiallinen ammattikirjo on hyvin laaja. Ajoittaisia taiturimaisia onnistumisia esimerkiksi puutarhurina seuraa yleensä näyttävä epäonnistuminen, joskus ahneuden tai suhteellisuudentajun katoamisen vuoksi. Aku on luonteeltaan äkkipikainen sekä kärsimätön, ja kohdatessaan vastoinkäymisiä Akulla on taipumus menettää malttinsa koomisella tavalla.

Aku Ankalla on huollettavanaan kolme sisarenpoikaa, Tupu, Hupu ja Lupu, jotka kuuluvat Sudenpentujen partiolaisjärjestöön. Akun tyttöystävä on Iines Ankka, jota kilpakosija Hannu Hanhi (Akun serkku) yrittää viekoitella omakseen. Akun miljardöörieno Roope Ankka (jota Aku kutsuu ”Roope-sedäksi”) työllistää Akua usein ”nälkäpalkalla”.

Historia

Varhaiset esiintymiset

Walt Disney kertoi saaneensa ajatuksen Aku Ankasta kuullessaan imitaattori Clarence Nashin matkivan lintuja ja muita eläimiä radiossa. Nash palkattiin esittämään Aku Ankkaa elokuvaan Viisas Kana Kananen, jonka jälkeen hän toimi Akun äänenä kuolemaansa saakka vuoteen 1985.

pienoiskuva|vasen|Aku Ankan ensiesiintyminen lyhytpiirretyssä Viisas Kana Kananen. Aku Ankka teki ensiesiintymisensä Bert Gillettin ohjaamassa lyhytpiirroselokuvassa Viisas Kana Kananen (Wise Little Hen), joka ilmestyi 9. kesäkuuta 1934. Piirretyssä Aku yritti ystävänsä Petteri Possun kanssa vältellä rouva Kanan antamia työtehtäviä. Akusta tehtiin merimiespukuinen siksi, että ensiesiintymisessään hän asui asuntolaivassa keskellä lampea.

Alkuaikojen Aku Ankka oli luonteeltaan hyvin äkkipikainen ja riidanhaluinen sekä ajattelematon, mikä saattoi hänet jatkuvasti erilaisiin vaikeuksiin. Hyveellisestä Mikki Hiirestä poiketen Aku pystyi toimimaan sekä tarinan sankarina että konnana.

Akun syntymäpäivästä tuli epätietoisuutta, kun myöhemmin elokuvassa Sedän syntymäpäivä (Donald’s Happy Birthday) oli seinäkalenterissa päivämäärä 13. maaliskuuta 1934. Tästä lähtien Disney-yhtiö on kertonut, että Aku munittiin tuona päivänä ja hän kuoriutui 9. kesäkuuta.

Aku sai yleisön keskuudessa niin paljon suosiota, että hän palasi 11. elokuuta 1934 julkaistussa piirroselokuvassa Orpojen hyväksi (Orphan’s Benefit). Tässä Aku esiintyi ensimmäistä kertaa Mikki Hiiren kanssa. Elokuva oli myös sikäli merkittävä, että Polle Koninkaulus ja Heluna Ammu tekivät siinä ensiesiintymisensä.

Aku Ankan nimi käännettiin suomeksi alkujaan Ankka Lampinen.

Suosio kasvaa

1930-luvulta 1960-luvulle tehdyt Aku Ankka -animaatiot ovat nykyisin arvostettuja. Aku olikin alun perin nimenomaan animaatiohahmo. Aku Ankka -piirretyt ovat lyhyitä ja toiminnallisia. Välillä niissä koetaan seikkailuja, mutta useimmiten liikutaan jonkin arkiaskareen ympärillä. Toisinaan Aku Ankalla on vastustaja, kuten Tiku ja Taku tai muita eläimiä, mutta usein Akun vaikeudet seuraavat kenenkään järjestämättä. Varsinaisia Aku-piirrettyjä tehtiin 128 kappaletta.

7. helmikuuta 1938 alkaen amerikkalaisissa sanomalehdissä alettiin julkaista Al Taliaferron piirtämiä sarjakuvastrippejä, joiden päähenkilönä oli Aku. Aiemmin Aku oli nähty pääosassa jo vuonna 1936 Ted Osbornen käsikirjoittamassa Silly Symphonies featuring Donald Duck -sunnuntaistripissä. Taliaferro ja käsikirjoittaja Bob Karp kehittelivät Akun tulista luonnetta ja loivat Mummo Ankan, Hansu Hanhen, Pulivarin sekä Tupun, Hupun ja Lupun. He myös keksivät Aku Ankan auton. Suomessa Aku Ankka -strippisarjoja julkaistiin ensimmäisen kerran Seura-lehdessä 1930-luvun puolessavälissä nimellä Ankka Lampinen. Niistä koottiin myös kaksi albumia vuonna 1939. Akun sunnuntaistrippiä alettiin julkaista Ilta-Sanomissa 25. tammikuuta 1941 alkaen.

Vuoteen 1941 mennessä Aku oli ehtinyt esiintyä jo viidessäkymmenessä piirretyssä, ja vuonna 1965 hän oli esiintynyt jo sadassa piirroselokuvassa. Muutama piirroselokuva tehtiin CinemaScope-koossa ja yksi jopa kolmiulotteisena (Working for Peanuts, 1953).

Sotapropagandassa

pienoiskuva|Aku tekee natsitervehdyksen Hitlerin kuville vuoden 1943 propagandaelokuvassa Der Fuehrer’s Face. 1940-luvun alkupuolella Disney-yhtiö otti osaa toisen maailmansodan aikaiseen propagandaan, ja niinpä Akua alettiin nähdä piirretyissä propagandaelokuvissa.

Disneyn sotapropagandaelokuvista tunnetuin on Jack Kinneyn ohjaama Der Fuehrer’s Face vuodelta 1943. Piirretty ivasi Adolf Hitleriä ja pilkkasi kansallissosialismia. Der Fuehrer’s Facessa Aku työskenteli ”Führerin” eli Hitlerin alaisena ammustehtaassa, joka sijaitsi Natsi-Saksaa parodioivassa ”Nutsimaassa” (Nutzi Land). Hän joutui työskentelemään tuntikaupalla ilman lepoa, ja aina Hitlerin kuvan nähdessään hänen täytyi tervehtiä kuvaa sanoen: ”Heil Hitler!” Lopussa kuitenkin Aku herää ja huomaa kaiken olleen pelkkää unta, ja elokuvan lopussa hän vakuuttaa uskollisuuttaan Yhdysvalloille ja Vapaudenpatsaan pienoismallille pukeutuneena Yhdysvaltain lipun värisiin yövaatteisiin. Vaikka Der Fuehrer’s Face voittikin parhaan piirretyn lyhytelokuvan Oscar-palkinnon, sodan päätyttyä Disney-yhtiö alkoi pitää sitä sopimattomana lapsille (koska Aku esitetään siinä natsina) eikä se myöskään sopinut muuttuneeseen kansainväliseen tilanteeseen. Yhtiö piti elokuvaa poissa levityksestä, kunnes julkaisi sen vuonna 2004 rajoitetussa erikois-DVD-kokoelmassa Walt Disney Treasures: Walt Disney on the Front Lines.

Disney julkaisi myös kuusi lyhytelokuvaa, joissa Aku liittyy Yhdysvaltain armeijaan ja taistelee yhdessä näistä japanilaisia sotilaita vastaan. Näistä ensimmäinen, Donald Gets Drafted, sisälsi kohtauksen jossa Akun värväyspaperissa lukee koko nimi: Donald Fauntleroy Duck.

Sota-aikana Disney-elokuvia oli vaikea levittää Euroopassa, ja niinpä Disney-yhtiö päätti markkinoida elokuviaan Etelä-Amerikassa. Vuonna 1942 ilmestyi Oppitunti (Saludos Amigos), jota 1944 seurasi Kolme caballeroa (The Three Caballeros). Näissä Aku ystävystyi José Cariocan ja Panchito Pistolesin kanssa.

Yhdysvaltain asevoimat kotiutti Aku Ankan virallisesti vuonna 1984 hahmon 50-vuotisjuhlan kunniaksi. Akun sotilasarvoksi merkittiin tuolloin kersantti.

Carl Barks

pienoiskuva|Carl Barksin tyylinäyte hänen ensimmäisestä kokonaan omasta tarinastaan Ryytimaa. Vuonna 1942 yhdysvaltalainen Western Publishing Company -kustannusyhtiö alkoi julkaista Disney-hahmojen sarjakuvia. Myöhemmin samana vuonna kustantamolle alkoi työskennellä Carl Barks, joka aikaisemmin oli toiminut muiden muassa pilapiirtäjänä ja Disney-studioiden animaattorina. Barks kehittyi nopeasti sekä piirtäjänä että käsikirjoittajana ja alkoi kehitellä Akun hahmoa. Hän loi aikaisemmin ärhäkästä ja äkkipikaisesta Akusta päättäväisen ja itsevarman hahmon. Hän myös käytti ja kehitti Taliaferron ja Karpin keksimiä hahmoja, erityisesti Tupua, Hupua ja Lupua.

Barks sijoitti Akun asumaan Ankkalinnan kaupunkiin, ja kansoitti sen keksimillään hahmoilla, kuten Roope Ankalla, Hannu Hanhella, Pelle Pelottomalla, Karhukoplalla ja Teppo Tulpulla. Hän myös piirsi ja käsikirjoitti joukon sittemmin klassikoiksi muodostuneita ankkatarinoita, kuten Kulmikkaat munat (Lost in the Andes, 1949), Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown, 1952) ja Kultainen kypärä (The Golden Helmet, 1952).

Nyky-Aku pienoiskuva|Vicarin näkemys Akusta.

Vuosina 1987–1990 esitetyssä piirrossarjassa Ankronikka Aku liittyy Yhdysvaltain laivastoon ja jättää Tupun, Hupun ja Lupun Roope-enonsa huollettaviksi. Sarja kuvasikin Roopen ja ankanpoikien seikkailuja, ja Aku itse esiintyi vain muutaman kerran.

Akun poissaoloon Ankronikasta on monia syitä: sarjan alkaessa Clarence Nash oli äskettäin kuollut, ja Ankronikan tuottajat pelkäsivät Akun saattavan jättää päähahmoksi tarkoitetun Roopen varjoonsa. Sarjan tapahtumien edetessä tuottajat huomasivat, että Roope ja ankanpojat tarvitsisivat apulaisen, mutta koska Akua ei uskallettu käyttää, he keksivät tälle eräänlaiseksi ”sijaiseksi” lentäjä Heimo Huiman.

Aku Ankan ääninäyttelijänä toimi Ankronikka-sarjasta lähtien Tony Anselmo. Akun suomenkielisenä ääninäyttelijänä on toiminut Jukka Rasila.

Vuonna 1996 toteutetussa sarjassa Nokkapokka Aku asuu teini-ikäisten sisarenpoikiensa Tupun, Hupun ja Lupun kanssa.

pienoiskuva|vasen|Aku Ankan tähti Hollywood Walk of Fame -kävelykadulla. Sarjakuvien Aku on säilyttänyt suosionsa Euroopassa aina nykyaikaan saakka. Erityisen suosittu Aku on Italiassa, Norjassa ja Suomessa. Italialaiset sarjakuvataiteilijat, kuten Giorgio Cavazzano, Massimo De Vita ja edesmennyt Romano Scarpa, ovat luoneet oman ankkamaailmansa, jonka luomuksia ovat esimerkiksi Akun toinen minä, naamioitu sankari Taikaviitta sekä Akun serkku Into Ankka.

Yksi 1990- ja 2000-lukujen tunnetuimpia Aku Ankka -piirtäjiä on yksityiskohtaisesta piirrosjäljestään tunnettu yhdysvaltalainen Don Rosa, jonka koko tuotanto on Carl Barksin tarinoiden "laajennelmia, tulkintoja ja syventäviä tutkielmia" Sørensen, Ø: "Kultaryntäys historiassa ja sarjakuvissa". Don Rosan kootut 1, 2011, sivu 176. . Tuotteliain Aku Ankka -taiteilija on ollut chileläinen Vicar, jolla oli ikioma studio, jossa hänelle työskenteli useita piirtäjiä ja käsikirjoittajia.

Tunnetuimmat suomalaiset Aku Ankka -sarjakuvien tekijät ovat piirtäjä Kari Korhonen ja käsikirjoittaja Kai Vainiomäki.

Vuonna 2004 Aku Ankka sai oman tähtensä Hollywood Walk of Famelle.

Hahmon piirteet

Sukulaiset Aku Ankalla on kaksossisko Della Ankka, jonka lapsia ovat Tupu, Hupu ja Lupu.

Eurooppalaisessa ankkaperinteessä, esimerkiksi Giovan Battista Carpin ja Marco Rotan tarinoissa Kaino-Vieno Ankka eli Mummo Ankka on Roopen sisko ja Akun mummo/äiti. Rota, Marco: "Onneksi olkoon, Aku Ankka", 1984

Carl Barksin omaan käyttöönsä tekemän kaavion mukaan Akun äiti on Hortensia MacAnkka. Sama kaavio esittää Roope Ankan olevan tämän veli, eli Akun eno. Tähän näkemykseen turvautui myös Don Rosa tarinoissaan, joka ensimmäistä kertaa esitteli Hortensian ja Aaronin julkaistussa tarinassa. Sittemmin monet tekijät ja lukijat ovat pitäytyneet tässä tulkinnassa.

Termi uncle on perinteisesti suomennettu muotoon "setä", jos ei ole varmuutta, viittaako sana setään vai enoon. Kuitenkin sekä Aku että Roope kuvataan yleensä enoiksi, eikä sediksi (eli Aku on Roopen sisarenpoika ja Tupu, Hupu ja Lupu ovat Akun sisarenpoikia). Rosan versiossa Akun ja Roopen ensikohtaamisesta Aku kutsuu Roope erheellisesti "sedäksi", minkä Roope toteaa "käyvän yhtä hyvin".

Don Rosan laatiman, Carl Barksin muistiinpanoihin perustuvan sukupuun mukaan Akulla on kolme serkkua: Touho, Hannu ja Sisuvius. Kaikki serkut ovat Mummo Ankan lapsenlapsia. Carl Barks ei käyttänyt tarinoissaan Touho-serkun hahmoa, joten Rosa lisäsi Touhon piirtämäänsä sukupuuhun vain kustantamon pyynnöstä.

Iines Ankka ei sukunimestään huolimatta ole Akulle mitään sukua vaan pelkkä tyttöystävä. Erään tarinan mukaan Iineksen veli meni naimisiin Akun kaksoissisaren Della Ankan kanssa ja on Tupun, Hupun ja Lupun isä. Tämä voi selitää miksi ankanpojat kutsuvat Iinestä "Iines-tädiksi".

Ammatit