Rovaniemen ilmatorjuntapatteristo (lyhenne ROVITPSTO) on Rovaniemellä toimiva Jääkäriprikaatin joukkoyksikkö. Patteristoon kuuluu nykyisin kolme komppaniakoon perusyksikköä. Rovaniemen Ilmatorjuntapatteristo oli vuosina 1974–1988 itsenäinen joukko-osasto, joka yhdistettiin vuonna 1989 Oulun Ilmatorjuntapatteriston ja Lapin Sotilassoittokunnan kanssa osaksi Lapin Ilmatorjuntarykmenttiä. Lapin Ilmatorjuntarykmentin toiminnot yhdistettiin 1.1.2015 osaksi Jääkäriprikaatia osana puolustusvoimauudistusta. Ennen organisaatiomuutosta patteristoon kuului neljä ilmatorjuntapatteria.
Organisaatio
Rovaniemen ilmatorjuntapatteristossa koulutetaan suorituskykyisiä sodanajan joukkoja kaikkien puolustushaarojen ja Rajavartiolaitoksen käyttöön. Nykyaikainen ilmauhka asettaa koulutettaville ilmatorjuntajoukoille korkeat osaamis- ja valmiusvaatimukset. Ilmavoimien käyttöön koulutettavien huoltokomppanioiden on tunnettava hyvin ilmavoimien taistelun tukemisen edellytykset. Tehokas koulutus- ja harjoitusrytmi pyrkivät vastaamaan edellä mainittujen lisäksi myös pohjoisen Suomen olosuhteiden asettamiin haasteisiin.
Rovaniemen Ilmatorjuntapatteriston organisaatio on 1.1.2017 lähtien: Patteriston esikunta 1. Ilmatorjuntapatteri (1.ITPTRI) 2. Ilmatorjuntapatteri (2.ITPTRI) Tukikohtakomppania (TKKK)
Koulutusjärjestelmän muutoksista johtuen syksyllä 2019 tehtiin päätös perusyksiköiden tehtäväjaon muuttamisesta. Aiemmin 1.Ilmatorjuntapatteri vastasi ilmatorjunnan joukkotuotannosta, kun taas 2.Ilmatorjuntapatteri vastasi koko joukkoyksikön aliupseerikoulutuksesta sekä sotilaspoliisikoulutuksesta. Sotilaspoliisikoulutus siirrettiin Tukikohtakomppaniaan, joka tämän lisäksi vastaa huoltoyksiköiden koulutuksesta.
1. Ilmatorjuntapatteri 1. Ilmatorjuntapatterissa koulutetaan taistelijoita ITO90M -yksikön tehtäviin. Tärkeintä koulutuskalustoa ovat ilmatorjuntaohjus 90M ja ilmatorjuntakanuuna 23ITK61. 1. ilmatorjuntapatterissa koulutetaan miehistöä sekä johtajia myös valmiusyksikön ilmatorjuntaohjusjaokseen. Näiden lisäksi yksikössä koulutetaan taistelulähettejä, viestimiehiä, keittäjiä ja kuljettajia.
2. Ilmatorjuntapatteri 2.Ilmatorjuntapatteri antaa johtaja- sekä miehistökoulutusta erilaisiin ilmatorjuntatehtäviin johtokeskuskalustolla. Tärkeintä koulutuskalustoa ovat maalinosoitustutkat, linkit, johtamiskontit ja -ajoneuvot.
Tukikohtakomppania Tukikohtakomppaniassa koulutetaan saapumiserällä 1/21 sotilaspoliiseja, huoltojoukkuetta sekä Ilmavoimien huoltokomppanian osia. Alokaskauden jälkeen Tukikohtakomppania järjestää sotilaspoliisin ja huoltopalvelun koulutushaarakurssit, joista jatketaan joko aliupseerikoulutukseen tai oman alan miehistötehtäviin. Sotilaspoliisijoukkueen miehistöön koulutetaan sotilaspoliiseja, taistelulähettejä, taistelupelastajia sekä tarkka-ampujia.
Historia
Rovaniemen ilmatorjuntapatteriston historian voidaan katsoa alkaneen 29.7.1940, jolloin Oulussa perustettiin Kevyt Ilmatorjuntapatteristo 5. Tämän yksikön ensimmäinen komentaja oli kapteeni C. A. Ehrnrooth ja sen rungon muodostivat talvisodan 9. Kevyt Ilmatorjuntapatteri ja 4. Ilmatorjuntakonekiväärikomppania. Liikekannallepanossa 17.6.1941 tämän patteriston runko täydennettiin kolminkertaiseksi ja alistettiin III armeijakunnalle, jonka keskityskuljetusten suojaamistehtävien päätyttyä yksiköt osallistuivat taisteluihin Uhtuan ja Kiestingin suunnilla, Maaselän kannaksella ja Ilmatorjuntarykmenttinä Karjalan kannaksella kesällä 1944 mm. Vuosalmen, Rautakorven ja Ihantalan torjuntataisteluihin. Aselevon jälkeen siirrettiin Ilmatorjuntarykmentti 15 takaisin Ouluun, josta se osallistui sotatoimiin Pohjois-Suomessa aina joukkojen kotiuttamiseen saakka.
Ilmatorjuntarykmentti 15 liitettiin Ilmatorjuntarykmentti 2:n I Patteristoksi 4.12.1944. Siihen kuuluivat esikunta, 1. ja 2. Patteri sekä asepaja. Majuri Pentti Paatero määrättiin patteriston komentajaksi.
Patterin rungon muodosti Torniossa sijainnut 3. Kevyt Ilmatorjuntapatteri. Patteri oli kotiuttanut reserviläiset ja tasannut henkilöstöä muiden ilmatorjuntayksiköiden kanssa. Patterin päälliköksi määrättiin kapteeni Johan Karttunen ja patterin vääpeliksi vääpeli Paattinen. Patteri muodostettiin Kemin Lautionsaaressa sijaitsevasta 13. Kevyestä ilmatorjuntapatterista. Tämäkin patteri oli kotiuttanut reserviläisensä. Patterin päälliköksi määrättiin kapteeni Arnold Airakorpi ja patterin vääpeliksi vääpeli Vesterinen. Molemmat patterit alkoivat vastaanottaa varusmiehiä samaan aikaan kuin ne kotiuttivat reserviläisiä. Kapteeni Arnold Airakorven ottaessa 2. Patterin johtoonsa 7.2.1945 patterissa ei ollut lainkaan kantahenkilökuntaa. Yksikön vanhimpana oli varusmiesalikersantti. Tammikuun lopulla vuonna 1945 patterit siirrettiin Oulun Hietasaareen, missä patteriston esikuntakin sijaitsi. Oulussa koulutus-, majoitus- ja varastointiolosuhteet olivat heikot. Olosuhteiden parantamiseksi aloitettiin uuden sijoituspaikan etsiminen.
Toiminta Naarajärvellä Uudeksi sijoituspaikaksi käskettiin Naarajärvi lähellä Pieksämäkeä. Siellä sijaitsi käyttämättömäksi jäänyt lentotukikohta. Patteristo siirtyi junakuljetuksena suhteellisen lyhyen valmisteluajan jälkeen 25.-26.2.1945 Naarajärvelle. pienoiskuva|Talvinen sotilasvala Naarajärvellä 50-luvun alkupuolella. Teknisen toimiston päällikkö kapteeni Veikko Järvelä oli määrätty patteriston komentajan sijaiseksi 25.2.1945. Hänelle oli ilmoitettu, että Naarajärvellä on tiet aurattu ja rakennukset valmiina ottamaan henkilöstön ja materiaalin vastaan. Nämä tiedot osoittautuivat vääriksi. Purkauslaiturille mahtui vain kaksi vaunua samanaikaisesti ja muualla oli auraukset suorittamatta. Ahkerasti lumitöitä tekemällä patteristo asettautui lumen seasta löydettyihin rakennuksiin seuraavien lähivuorokausien aikana.
Naarajärvellä käyttöön otetut rakennukset osoittautuivat kylmiksi ja vetoisiksi. Ensi töikseen patteriston henkilöstö ryhtyi kunnostamaan rakennuksia. Kantahenkilökunnan perheitä alkoi saapua paikan päälle jo keväällä. Kesän alkuun mennessä oli kunnostettu kohtuulliset majoitustilat ja asunnot. Koulutettavat varusmiehet olivat astuneet palvelukseen Torniossa ja Kemissä sijaiseviin pattereihin.
Varusmiesten palvelusajaksi oli määrätty rauhan ajan organisaatioon siirryttäessä upseereiksi ja aliupseereiksi koulutettaville 440 päivää ja miehistölle 350 päivää. Vielä vuonna 1949 palvelukseen astui miehiä, jotka olivat osallistuneet sotaan.
Kapteeni Veikko Järvelä luovutti komentajan tehtävät majuri Unto Aarniolle 15.12.1945 ja jatkoi sen jälkeen varsinaisessa tehtävässään teknillisen toimiston päällikkönä 6.2.1948 saakka. Majuri Aarnio komennettiin Sotakorkeakouluun syksyllä 1949 ja majuri Erkki Tarvainen toimi viransijaisena, kunnes nimitettiin patteriston komentajaksi 12.1.1951.
Organisaation muutoksessa 31.11.1952 ilmatorjuntatykistö liitettiin maavoimiin ja Naarajärvellä sijaitseva Ilmatorjuntarykmentti 2:n II Patteristo liitettiin 1.12.1952 Helsingin ilmatorjuntarykmenttiin sen I Patteristoksi.
Elokuussa 1954 patteristo sai nimekseen 1. Erillinen Ilmatorjuntapatteristo ja se liitettiin 1. Divisioonaan, jonka esikunta sijaitsi Oulussa.
Kokkolan Pikiruukille pienoiskuva|Kokkolan Pikiruukin perinnetykit. Patteriston siirto Kokkolaan määrättiin 9.6.1954 päivätyllä Pääesikunnan kirjeellä. Kirjeessä käskettiin: "I/ITR:n kuuluminen ilmatorjuntarykmentin kokoonpanoon päättyy 31.7.1954 ja sen nimi muutetaan 1. Erilliseksi Ilmatorjuntapatteristoksi sekä liitetään I. Divisioonan kokoonpanoon. Patteristo siirretään Naarajärveltä Kokkolaan sen jälkeen, kun 1:n Prikaatin patteristo on vapauttanut majoitustilan." Taasen oli siis muutto edessä.
Patteriston etukomennuskunta saapui Pikiruukkiin kapteeni Arnold Airakorven johdolla 1.10.1954. Patteriston siirto oli loppuun suoritettu 11.10.1954 mennessä. Pikiruukin kasarmialue sijaitsi vanhan satamalahden rannalla. Pohjoisessa aluetta rajoitti Suntti ja etelässä ravirata.
Kokkolassa alku oli jopa hankalampaa kuin Naarajärvellä. Asuntoja riitti vain osalle henkilökuntaa ja varusmiehet majoitettiin sotien aikana korjaamoina käytettyihin lentokonehalleihin. Tilaa kyllä oli, kun yhteen "tupaan" voitiin majoittaa jopa sata miestä, mutta tilat olivat kylmiä ja vetoisia. Rakentaminen käynnistyi nopeasti ja kasarmialueesta kehittyi tarkoituksenmukainen ja viihtyisä alue muutamassa vuodessa. pienoiskuva|Tykkihallin piha Pikiruukissa. Alueella sijaitsivat kasarmirakennus, ruokala- ja liikuntasalirakennus, tykki- ja autohallirakennus, korjaamo, esikunta-, sairastupa- ja kasarmivartiorakennus, kerhorakennus, sotilaskotirakennus, varusmiessaunarakennus sekä henkilökunnan asuntorakennukset.
Alueella oli riittävästi tilaa myös ilmatorjunta- ja sulkeisjärjestys- sekä liikuntakoulutusta varten. Tykkihallissa oli liikkuvan maalin harjoitusrata 40 ITK -tykille ja harjoituskentällä oli liikkuva ilmamaalirata 30 ja 35 ITK -tykkien sauvasuuntaajille. Lähistöllä sijaitsi hyviä harjoitusalueita kuten Harrinniemi, Laajalahti, Kruununkylän lentokenttä ja tietenkin Lohtajan Vattajanniemellä oleva, puolustusvoimien omistama valtakunnallinen ilma-ammunta-alue.
Puolustusvoimien suuressa uudistuksessa patteristo sai taas uuden nimen. Se nimettiin 1.1.1957 Pohjanmaan ilmatorjuntapatteristoksi. pienoiskuva|Taistelukoulutusta Pikiruukin Ankkalammen ympäristössä. Patteriston koulutuskalustona olivat aluksi raskaassa patterissa vanhat 75 mm:n Škoda-malliset tykit ja myöhemmin 88 mm:n tykit. Kevyessä patterissa kalustona olivat 40 ItK 38 Bofors ja 20 ItK 40 "Vekotin" sekä 7.62 ItKK 31.
Patteristo sai oikeuden omaan lippuunsa joulukuussa 1956 annetulla Pääesikunnan käskyllä. Lipun suunnitteli taiteilija Gustav von Numers ja se hyväksyttiin tasavallan presidentin esittelyssä 17.4.1958. Lipun heraldinen selitys kuului näin: "Sinisessä lippukankaassa kullankeltaisen laakeriseppeleen ympäröimänä vanhimmasta Pohjanmaan vaakunasta kävelevä näätä, jonka yläpuolella kolme ja alapuolella kaksi naularistiä, kaikki hopeanvalkoiset paiksi näädän varukset kullankeltaiset. Lipun kussakin kulmassa hopeanvalkoinen siivekäs ammus, kärjet kulmia kohti. Lipun korkeus 80 cm ja leveys 95 cm, 4 cm:n levyisin, helmenharmain ripsuin. " pienoiskuva|Pikiruukin kasarmialueen tärkeimmät rakennukset ja tiestö v. 1970. Lippu vihittiin puolustusvoimien lippujuhlapäivän paraatissa Helsingissä 4.6.1958 ja luovutettiin joukko-osaston käyttöön. Alkuperäinen Pohjanmaan Ilmatorjuntapatteriston lippu oli käytössä vuoteen 1977 ja se luovutettiin Sotamuseolle 23.11.1977.
Joukko-osastotunnuksena käytettiin sotien jälkeen ilmatorjunta-aselajin yleistunnusta, missä oli alla pommi sen päällä ristikkäiset tykinputket. Vuoden 1967 uudistuksen yhteydessä Pohjanmaan Ilmatorjuntapatteristo sai omaksi joukko-osastotunnuksekseen siivitetyn ammuksen, jonka alapuolella oli tyylitelty kävelevä näätä.
Vuonna 1960 patteriston organisaatioon perustettiin kolmas perusyksikkö. Tämä 3. Patteri alkoi kouluttaa reserviä jalkaväen ilmatorjuntayksiköihin muun muassa Pohjan Prikaatin ja Pohjois-Savon Prikaatin ilmatorjuntakomppanioihin.
Everstiluutnantti Erkki Tarvainen siirtyi reserviin 1962 ja hän luovutti komentajan tehtävät everstiluutnantti Paavo Viirille. Hänen komentajakautensa jäi lyhyeksi, sillä jo seuraavana vuonna tehtävät otti vastaan everstiluutnantti Arnold Airakorpi.