pienoiskuva|Moltken 1. äänite pienoiskuva|Moltken 2. äänite Helmuth Karl Bernhard von Moltke (26. lokakuuta 1800 Parchim, Mecklenburg-Schwerin – 24. huhtikuuta 1891 Berliini, Saksan keisarikunta) oli preussilainen kreivi ja sotamarsalkka, josta tuli vuonna 1857 Preussin yleisesikunnan päällikkö. Hän johti operaatioita kaikissa Preussin käymissä sodissa 1860- ja 1870-luvuilla, ja osoittautui yhdeksi maailmanhistorian kyvykkäimmistä sotapäälliköistä.

Varhainen elämä Moltken isällä ei ollut varaa ylläpitää appiukoltaan saamiaan tiluksia, minkä vuoksi hän pestautui Tanskan armeijaan. Perheen kehnon taloustilanteen vuoksi Moltke ja hänen veljensä pestattiin myös Tanskan armeijaan. Nuorena Moltke kävi kuusi vuotta kadettikoulua Kööpenhaminassa. Lisäksi hän toimi paašipoikana Tanskan hovissa. Hän erosi Tanskan armeijasta 22-vuotiaana ja meni Preussin palvelukseen, jossa hän aloitti luutnanttina. Sotapäällikkönä von Moltke käytti operaatioissaan mielikuvitusta ja toteutti ne nopeasti, täsmällisesti ja suunnitelmallisesti.

Ura Preussin ja Saksan armeijassa Aloitettaessaan Preussin armeijan palveluksessa Molte alkoi myös opiskella Preussin sotilasakatemiassa, ja yleisesikuntaan hänet nimitettiin vuonna 1828. Tuolloin Carl von Clausewitz mentoroi nuorta Moltkea. Moltken sotilaallinen nerous herätti huomiota jo hänen uransa alkuaikoina.

Loppuvuodesta 1835 Molte lähetettiin Osmanien valtakuntaan osana preussilaisten lähetystöä, jonka oli tarkoitus avustaa sulttaani Mahmud II modernisoimaan maansa armeijaa. Seuraavan vuoden puolella hän sai Berliinistä virallisesti luvan pestautua Ottomaanivaltakunnan armeijaan. Tuona aikana hän osallistui muun muassa vuoden 1839 epäonnistuneeseen hyökkäykseen egyptiläisiä vastaan Syyriassa. Syyksi on esitetty sitä, etteivät ottomaanit kuunnelleet Moltken neuvoja. Preussiin Molte palasi samana vuonna ja pestautui Preussin armeijaan.

Preussin kruununprinssi Friedrich Wilhelm (sittemmin keisari Fredrik III) nimitti Moltken adjutantikseen vuonna 1855. Seuraavana vuonna Moltke ylennettiin kenraalimajuriksi. Kruununprinssin adjutanttina Moltke menttoroi tulevaa keisaria ja matkusti tämän mukana myös ulkomaille, minkä johdosta Moltke tutustui myös ulkovaltojen poliittiseen johtoon. Moltke toimi adjutanttina vuoteen 1857 asti ja siirtyi tämän jälkeen Preussin armeijan yleisesikunnan palvelukseen.

Vuonna 1858 Moltke nimitettiin yleisesikuntapäälliköksi. Tässä virassa Molte teki läheistä yhteistyötä kansleri Otto von Bismarckin ja sotaministeri Albrecht von Roonin kanssa. Moltken virkakautena armeijaa uudistettiin perinpohjaisesti ja sille hankittiin suuret määrät uusia aseita. Moltke oli myös ensimmäisiä korkea-arvoisia sotilasjohtajia, jotka ymmärsivät rautateiden merkityyksen joukkojen ja materiaalin liikuttelussa. Esikuntapäällikkönä Moltkella oli myös valtuudet antaa hallitsijan nimissä käskyjä armeijalle ilman ennakkoilmoitusta sotaministerille.

Preussin voitot Tanskaa vastaan vuonna 1862, Itävaltaa vastaan vuonna 1866 ja Ranskaa vastaan vuosina 1870–1871 lasketaan nimenomaan Moltken ansioiksi. Marsalkaksi Molte ylennettiin 16. kesäkuuta 1871. Vilhelm I kieltäytyi toistuvasti päästämästä Moltkea eläkkeelle hänen korkeasta iästään huolimatta.

Saksan keisarikunnan perustamisen jälkeen Moltke käytti suurimman osan ajastaan esikuntapäällikkönä varautuakseen kahden rintaman sotaan Ranskaa ja Venäjää vastaan, mitä hän piti väistämättömänä. Moltke erosi esikuntapäällikön virastaan vuonna 1888 osittain ikänsä takia, mutta osittain myös siksi, ettei hän tullut toimeen uuden keisari Vilhelm II:n kanssa. Hänen seuraajakseen nimitettiin Alfred von Waldersee, jonka Moltke oli itse valinnut.

Viimeiset vuodet Armeijauransa lisäksi Moltke toimi myös politiikassa. Vuodesta 1867 lähtien aina elämänsä loppuun asti Moltke edusti konservatiivista puoluetta ja toimi edustajana sekä Saksan keisarikunnan ala- että ylähuoneissa. Viimeisinä vuosinaan Moltke kampanjoi myös rauhan puolesta ja yritti vakuutella Vilhelm II siitä, että rauhan säilyttäminen olisi keisarikunnan etu.

Armeijasta eläköidyttyään Moltke vietti aikansa suurimmaksi osaksi Kreisaussa. Lisäksi hänellä oli tiluksia Wierischaussa ja Graditzissa. Koska Moltkella ei ollut omia lapsia, hän testamenttasi maansa veljenpojalleen Wilhelmille.

Moltke kuoli 90-vuotiaana 24. huhtikuuta 1891. Hänet on haudattu Kreisauhun.

Yksityiselämä Vuonna 1842 tuolloin 41-vuotias Moltke meni naimisiin Bertha Maria Wilhelmine Burtin kanssa, joka oli vain 16. Vaimon isä oli rikas maanomistaja Tanskan Länsi-Intiassa ja mennyt naimisiin Moltken sisaren kanssa ensimmäisen vaimonsa kuoltua. Moltken avioliitto Berthan kanssa jäi lapsettomaksi.

Moltkea luonnehdittiin hyvätapaiseksi mieheksi, joka ei koskaan puhunut pahaa kenestäkään eikä hänellä ollut henkilökohtaisessa elämässään yhtäkän vihollista. Hän oli myös hyvin kielitaitoinen: hän osasi saksaa, tanskaa, ranskaa, englantia, italiaa ja turkkia sekä jonkin verran slaavilaisia ja iberoromaanisia kieliä. Tästä huolimatta hänen on kerrottu olleen vähäsanainen ja "hiljainen seitsemällä kielellä".

Perintö ja muistaminen Helmuth von Moltke tunnetaan varhaisimpana ihmisenä, jonka puheäänestä on säilynyt nauhoite. Nauhoite tehtiin hänen ollessaan 88-vuotias ja nauhoite koostuu kahdesta erillisestä tallenteesta, joissa Moltke lukee ääneen Shakespearea ja Goethea.

Monia Moltken kehittämiä malleja organisaation hierarkioista opetetaan vielä nykyään, sotakorkeakoulujen lisäksi myös esimerkiksi kauppakorkeakouluissa. Moltken ajattelun mukaan sotilasoperaatiot ovat suunniteltavissa ainoastaan ensimmäiseen viholliskosketukseen saakka. Tämän jälkeen strategia on ennen kaikkea improvisointia, jota tulee kuitenkin soveltaa harkitusti ja tilanteen mukaisesti. Aliupseereille sallittiin tästä syystä aiempaa suurempi vapaus soveltaa käskyjä tehtävänsä täyttämiseksi.

Moltken veljenpoika Helmuth Johannes Ludwig von Moltke oli Saksan yleisesikunnan päällikkö vuosina 1906–1914. Tästä syystä vuonna 1800 syntyneestä Moltkesta käytetään usein nimitystä Molte vanhempi. Helmuthin pojanpoika, Helmuth James von Moltke, puolestaan vastusti kansallissosialismia, osallistui Hitlerin vastaiseen salaliittoon ja teloitettiin vuonna 1945.

Kunnianosoituksia

Saksalaiset

55x55px Pyhän Johanneksen ritarikunnan oikeusritari (Preussi, 1858) 55x55px Pour le Mérite -ritarikunnan sotilasritari (Preussi, 1839) 55x55px Pour le Mérite -ritarikunnan siviiliritari (Preussi, 1874) 55x55px Kruunun ritarikunnan 1. luokka miekoilla (Preussi, 1864) 55x55px Mustan kotkan ritarikunta ketjulla (Preussi, 1867) 55x55px Punaisen kotkan ritarikunnan suurristi miekoilla ja tammenlehvillä (Preussi, 1866) 55x55px Rautaristin 1. luokka (Preussi, 1871) 55x55px Hohenzollernin suvun ritarikunnan suurkomentaja miekoilla (Preussi, 1875) 55x55px Hengenpelastajamitali (Preussi) 55x55px Albrekt Karhun ritarikunnan suurristi miekoilla (Anhalt, 1871) 55x55px Kaarle Fredrikin sotilasansioritarikunnan suurristi (Baden, 1868) 55x55px Uskollisuuden ritarikunnan ritari (Baden, 1871) 55x55px Max Joosefin sotilasritarikunnan suurristi (Baijeri, 1870) 55x55px Henrik Leijonan ritarikunnan suurristi miekoilla (Braunschweig) 55x55px Saksilais-ernstiläisen suvun ritarikunnan suurristi (Saksin herttuakunnat, 1861) 55x55px Ludvigin ritarikunnan suurristi (Hesse, 1871) 55x55px Sotilasansioristi (Hesse, 1871) 55x55px Vendien kruunun ritarikunnan suurristi kultakruunulla ja miekoilla (Mecklenburg-Schwerin) 55x55px Sotilasansioristin 1. luokka (Mecklenburg) 55x55px Pietari Fredrik Ludvigin ritarikunnan suurristi (Oldenburg, 1870) 55x55px Pyhän Henrikin sotilasritarikunnan suurristi (Saksi, 1870) 55x55px Tuoksuruutakruunun ritarikunnan ritari (Saksi, 1876) 55x55px Württembergin kruunun ritarikunnan suurristi (Württemberg, 1896) 55x55px Württembergin sotilasansioritarikunnan suurristi (Württemberg, 1870)

Lähde:

Moltke aateloitiin vuonna 1870 kreivin arvonimellä. Hänet nimitettiin vuonna 1871 Hampurin kaupungin kunniakansalaiseksi.

Ulkomaalaiset

55x55px Leopoldin ritarikunnan suurristi (Itävalta-Unkari, 1864) 55x55px Pyhän Tapanin ritarikunnan suurristi (Itävalta-Unkari, 1872) 55x55px Leopoldin ritarikunnan suurristi (Belgia, 1867) 55x55px Savoijin sotilasansioritarikunnan suurristi (Italia, 1867) 55x55px Pyhimmän ilmoituksen ylimmän ritarikunnan ritari (Italia, 1873) 55x55px Pyhän Aleksanteri Nevskin ritarikunnan ritari (Venäjä) 55x55px Pyhän Andreaksen ritarikunnan ritari (Venäjä) 55x55px Valkoisen kotkan ritarikunnan ritari (Venäjä) 55x55px Pyhän Annan ritarikunnan 1. luokka (Venäjä) 55x55px Kunnialegioonan suurristi (Ranska, 1867) 55x55px Tornin ja miekan sotilaallinen ritarikunta ketjulla (Portugali) 55x55px Tunnustuksen ritarikunnan ritari (Osmanien valtakunta) 55x55px Medjidie-ritarikunnan 1. luokka (Osmanien valtakunta) 55x55px Valkoisen norsun ritarikunnan suurristi (Siam) 55x55px Serafiimiritarikunnan ritari (Ruotsi-Norja, 1881)

Lähde:

Galleria

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Saksalaiset kreivit Luokka:Vuonna 1800 syntyneet Luokka:Vuonna 1891 kuolleet Luokka:Saksan keisarikunnan marsalkat