Pragmatistinen kasvatusfilosofia on teorioiden käytännön toimivuutta ja käytäntöön välittömästi sitoutuvuutta, yhteisöllisyyttä, ongelmalähtöistä oppimista ja demokratiaa painottava kasvatustieteen ajatussuuntaus.
Kasvatusfilosofia
Filosofian osa-alueiden jaottelussa teoreettiseen ja käytännölliseen filosofiaan, sijoittuu kasvatusfilosofia ennen kaikkea käytännöllisen filosofian piiriin.Rinne ym. 2004, 80Kasvatusfilosofiassa voidaan nähdä analyyttinen ja normatiivinen haara. Pragmatistinen kasvatusfilosofia on esimerkiksi hermeneuttisen kasvatusfilosofian ohella yksi normatiivisista suuntauksista.Puolimatka 1995, 15
John Deweyn määrittelemänä kasvatusfilosofia on kasvatuksen yleinen teoria, joka määrittelee ongelmia ja tuottaa ehdotuksia niiden ratkaisemiseksi. Kasvatuksen luonteesta esitettyjä hypoteeseja on aina empiirisesti koeteltava. Pragmatistinen kasvatusfilosofia ei siis tyydy esittämään muotoilujaan käsitteellisesti.Sutinen 2003, 23
Juuret kielitieteellisessä pragmatismissa
Pragmatismi (pragmatism) on alkujaan Charles S. Peircen kielitieteellisessä merkityksen tarkastelussa käyttämä termi. Käsitys objekteista perustuu pragmatismin mukaan siihen, miten nämä objektit vaikuttavat. Merkityksen siis tulee olla kokemuksellista, ei esimerkiksi määritelmään nojaavaa. William James ja John Dewey laajensivat pragmatismin totuusteoriaksi, jota uuspragmatistit kuten Richard Rorty, Hilary Putnam ja Robert Bramdom ovat kehitelleet edelleen. Ideoiden ja käsitysten totuudellisuutta arvioidaan sen perusteella, kuinka toimivia ne ovat käytössä.Puolimatka 1995, 47Sami Pihlström erittelee pragmatismin eri suuntausten ja kehittelijöiden suhdetta Peircen ajatteluun Filosofia.fi-portaalin artikkelissaan Pragmatismi Peirce itse otti vuonna 1905 käyttöön muodon ”pragmatisismi” (pragmaticism).Pihlström, Sami: Pragmatismi (Filosofia.fi: portti filosofiaan, Eurooppalaisen filosofian seura ry, Niin & näin -lehti, Åbo Akademi)
Eräät ennen Peirceä ja Jamesia eläneet ajattelijat ovat kirjoittaneet hieman samansuuntaisista ajatuksista, mitä Peirce ja James myöhemmin esittivät. Esimerkiksi Alexander Bain tutki yhteyksiä uskomusten, käyttäytymisen ja taipumusten välillä. Bain esitti, että uskomus on väittämä, jonka mukaisesti henkilö on valmistautunut toimimaan.
Chicagon pragmatismi
Deweyn ympärille muodostui tämän Chicagon kautena (1894-1904) tutkijaryhmä, jossa näkyviä jäseniä olivat George H. Mead, James Rowland Angell, James Hayden Tufts ja Edward Scribner Ames. Heistä Mead, Angell ja Tufts edustivat kokeellista psykologiaa, Ames puolestaan väitteli tohtoriksi uskontotieteestä. Ryhmän toimintaa ja sen kehittelemää näkemystä on kutsuttu Chicagon pragmatismiksi tai Chicagon kouluksi.Sutinen 2003, 11Sitä ei pidä sekoittaa sosiologian alan Chicagon koulukuntaan.
Pragmatistien maailmankuvan aineksia
Pragmatismi kuvaa ihmisen kehitystä nojaten toisaalta biologiseen evoluutioteoriaan ja toisaalta luovuuteen. Evolutiivinen kehitys tuottaa dynaamisuutta ja muutosta ihmiseen lajina. Luovuus puolestaan palvelee ihmisen sopeutumista ja ongelmanratkaisukykyä edistäen uuden tiedon luomista. Keskeisessä asemassa ihmisen kehityksessä on kieli.
John Deweyn kasvatusajattelun lähtökohtana on pidetty vastareaktiota sille, että teollistumiskehitys katkaisi maatalousyhteiskunnassa vallinneen välittömän yhteyden työn, oppimisen ja elämän välillä. Maatalousyhteisössä lapset osallistuivat ikäkautensa ja voimiensa mukaan talon töihin ja näkivät niiden tarkoituksen konkreettisesti. Teollistuminen eristi työn tehdassaleihin pois muun elämän piiristä. Maalaisyhteisö sen sijaan tarjosi kestäviä arvoja, joita koulunkin olisi hyvä edistää. On sanottu, että Dewey halusi tehdä kouluyhteisöstä ikään kuin amerikkalaisen farmin laajennetussa muodossa.Rinne ym. 2004, 171,174
Dewey kirjoitti ajattelusta ja tietämisestä toimintana mm. seuraavasti: "[A]jatusten ytimenä on toiminta. Tietämisen kokeellinen käytäntö tarjoaa mallin filosofiselle opille ihmismielestä ja sen rakenteesta ja poistaa ikivanhan teorian ja käytännön erottamisen. Se paljastaa, että tietäminen itse on eräänlaista toimintaa, ainoaa toimintaa joka edistyen ja luotettavasti liittää luontoon toteutuneita merkityksiä." Dewey 1929/1999, 149
Deweylle ajattelu ei ole "ulkopuolelta" tapahtuvaa "tiedon tarkkailua" ja kontemplointia vaan välineellistä toimintaa, jolla ihminen vaikuttaa käytännön elämäänsä.Nordin 1999, 407 Ajatusten, käsitteiden ja teorioiden arvo testataan niiden käytännöllisellä toimivuudella.Puolimatka 1996, 47 Tiedon ja mielipiteen välinen ero on siinä, että tiedolle on saavutettu laajempi hyväksyntä perusteellisemman käsittelyn kautta, ellei muuta eroa synny niiden käytännön vaikutuksista.Kivinen & Ristelä 2000, 24 Myös tämä näkemys on seurausta siitä ajatuksesta, ettei ihmisen ole mahdollista siirtyä käymiensä keskustelujen ulkopuolelle, johonkin sellaiseen tarkastelun tilaan, joka olisi näistä keskusteluista riippumaton.Kivinen & Ristelä 2000, 12,17-19
Kasvatuskeskusteluun osallistuivat tuona kautena pragmatismin sisällä Deweyn ohella Peirce, James ja Mead. Progressiivisen pedagogiikan kehitykseen vaikuttivat etenkin William H. Kilpatrick, George S. Counts sekä Boyd Bode.Sutinen 2003, 12 Meadin merkitys korostui Deweyn siirryttyä vuonna 1904 New Yorkiin.
William James oli laaja-alainen tutkija ja opettaja työskennellen Harvardin yliopistossa vuodesta 1873 lähtien niin fysiologian, anatomian, kuin tuolloin ensiaskeleitaan ottavan psykologiankin sekä myös filosofian parissa. Jamesia pidetään nykyaikaisen uskontopsykologian perustajana. Hänen viimeinen akateeminen toimensa oli filosofian emeritus-professori 1907. Pragmatismiin liittyville kehittelyille tärkeä foorumi oli Metafyysisenä klubina (Metaphysical club) tunnettu keskusteluryhmä, johon kuuluivat Jamesin ohella mm. Oliver Wendell Thomas, Chauncey Wright sekä Charles S. Peirce. James teki tunnetuksi Deweyn ja Peircen työtä ja antoi edelliselle kunnian uuden koulukunnan perustamisesta ja jälkimmäiselle pragmatismin kehittäjänä.
George H. Mead (1863-1931) tunnetaan yhtenä sosiaalipsykologian perustajahahmoista. Mead työskenteli Deweyn ja Jamesin ohella aiemmin myös Saksassa Wilhelm Wundtin kanssa. Chicagoon Mead siirtyi yhdessä Deweyn kanssa 1894. Meadin tunnetuin teos on Mind, Self and Society from the standpoint of a social behaviorist.Sutinen 2003, 27. Teos ei edusta pelkästään Meadin näkemyksiä, sillä Charles W. Morris on toimittanut sen luentomuistiinpanojen pohjalta. Mead ei esimerkiksi käyttänyt käsitettä sosiaalinen behaviorismi, joka esiintyy kirjan nimessä (ibid.).
Richard Rorty (1931-2007) on pragmatismin edistäjänä kiistelty hahmo. Kasvatusfilosofian perusteissa häntä ei välttämättä mainita lainkaan.Esimerkiksi Puolimatka 1995 vaikenee hänestä ja lähdeluettelossa on vain hänen tunnetuin teoksensa Philosophy and the Mirror of NatureHän aloitti filosofian opintonsa Chicagossa vain 14-vuotiaana ja teki päätyönsä Princeton Universityssä filosofian professorina. Ennen kuolemaansa Rorty toimi viimeksi Stanfordin yliopistossa vertailevan kirjallisuudentutkimuksen emeritusprofessorina.Richard Rorty, distinguished public intellectual, dead at 75 Rorty on mm. perustellut omaa sitoutumistaan pragmatismiin darwinismilla. "Pragmatismi on myös keino siivota pois joukko vanhoja, kuolleita filosofisia kysymyksiä: kysymyksiä mielen ja maailman, subjektin ja objektin suhteesta ja niin edelleen. Darwinin avaamasta horisontista eroa subjektin ja objektin välillä ei yksinkertaisesti ole: on vain organismeja, jotka yrittävät tulla toimeen ympäristössään.", Rorty totesi Risto Kuneliuksen tekemässä Niin & Näin -lehden haastattelussa 1999. Kunelius, Risto: Filosofia tänään: kumousta odoteltaessa - Richard Rortyn haastattelu (Niin & Näin 2/99)
Ihmiskäsitys
Filosofi Sami Pihlströmin mukaan pragmatistit korostavat toiminnallista ja arvosidonnaista kuvaa ihmisestä todellisuuteen monenlaisten käytäntöjen kautta kiinnittyvänä olentona, joka älyllisen ongelmanratkaisutoimintansa avulla pyrkii toteuttamaan erilaisia inhimillisiä pyrkimyksiään ja siten selviytymään ongelmallisista tilanteistaan. Pihlström 2001, 14
Pragmatismissa filosofiset käsitteet ja ongelmat nähdään kiinteästi käytäntöön kietoutuvina, ”käytäntöpitoisina”. Ihmisten ajatellaan toimivan monenlaisten käytännöllisten näkökohtien ja tavoitteiden ohjaamina, ja nämä tavoitteet säätelisivät sitä, millaisina todellisuus ihmisille hahmottuisi. Pragmatismissa kyseenalaistetaan teorian ja käytännön välinen raja.
Pragmatismissa ei tehdä eroa käytännöllisen ja teoreettisen järjen välillä. Siinä ei myöskään ontologisesti erotella tosiasioita ja arvoja. Sekä tosiasioilla että arvoilla on kognitiivinen sisältö: tieto on jotain mitä meidän tulisi uskoa, arvot taas ovat hypoteeseja siitä, mitkä teot ovat hyviä. Pragmatistinen etiikka on yleisesti ottaen humanistista, koska se ei katso moraalilla olevan muuta koetinta kuin se, mikä on tärkeää meille ihmisinä. Sen perusajatus on melko suoraviivainen: hyviä arvoja ovat ne, joille meillä on hyvät syyt. Tällainen pragmatistinen etiikka on vanhempaa kuin esimerkiksi Jerome Schneewindin ja John Searlen ajattelu, joka painottaa myös arvojen ja tosiasioiden samankaltaisuuksia.
William Jamesin panosta etiikkaan, sellaisena kuin se on esitetty hänen esseessään The Will to Believe, on usein pidetty virheellisesti puheenvuorona relativismin ja irrationalismin puolesta. Realistisemmin hän katsoo, että etiikkaan sisältyy aina tietty määrä luottamusta tai uskoa, emmekä voi aina odottaa riittävää todistusaineistoa, kun teemme moraalisia päätöksiä.
Klassisista pragmatisteista John Dewey kirjoitti laajimmin moraalista ja demokratiasta Artikkelissaan Three Independent Factors in Morals hän pyrki yhdistämään moraalin kolme perusnäkökulmaa: oikea, hyve ja hyvä. Hän katsoi, että kaikki kolme tarjoavat merkityksellisiä tapoja tarkastella moraalisia kysymyksiä ja että näiden kolmen näkökulman välillä on sellainen mahdollisuus ristiriitoihin, jota ei aina voida ratkaista.
Dewey myös arvosteli jaottelua keinoihin ja päämääriin, mikä oli hänen mukaansa vastuussa jokapäiväisen työelämämme ja koulutuksemme huonontumisesta, kun sekä työelämä että koulutus nähdään vain keinoina päästä päämääriin. Dewey painotti työn merkityksellisyyttä ja koulutusta elämänä, ei pelkästään elämään valmistautumisena.
Dewey vastusti monia muita aikansa filosofisia suuntauksia, ennen kaikkea Alfred Ayerin emotivismia. Dewey näki etiikan kokeellisena tutkimusalana, ja katsoi, ettei arvoja voida luonnehtia parhaiten tuntemuksina tai imperatiiveina, vaan hypoteeseina siitä, mitkä teot johtavat tyydyttäviin lopputuloksiin. Tästä seuraa myös, että koska emme aina ole varmoja siitä mitä haluamme, tai emme tiedä onko se mitä haluamme jotain mikä tyydyttäisi meitä parhaiten, etiikka on erehtyväinen hanke.
Pragmatistinen tietoteoria
Kaikkea pragmatistista tietoteoriaa kuvaa käytännöllisten seurausten painotus. Olennaista on se, kuinka teoreettiset ajatukset vaikuttavat ihmisten elämään yleensä ja tutkimustyöhön erityisesti. Pragmatistit ovat sitoutuneita sellaiseen tietoteoreettiseen viitekehykseen, joka yhdistää kausaliteetin toimintaan tai järkeen.
Pragmatistisen tietoteorian mukaan tutkimus tulkitaan keinoksi, jonka avulla ihminen voi saada otteen ympäristöstään. "Todellinen" ja "totuus" ovat tämän ajattelun mukaan vain nimityksiä, jotka ovat käyttökelpoisia tutkimuksessa, mutta joita ei voi ymmärtää tutkimustilanteen ulkopuolella. Pragmatistinen tietoteoria on psykologistista, mutta myös realistista: se olettaa ulkoisen maailman olevan olemassa itsessään ihmisestä riippumatta. Tätä ulkoista maailmaa pragmatismi lähestyy toiminnan avulla.