Aurinkoaratti (Aratinga solstitialis) on viherarattien sukuun kuuluva eteläamerikkalainen papukaijalaji, jonka esiintymisaluetta ovat Pohjois-Brasilia, Guyana ja Suriname. Carl von Linné kuvaili lajin holotyypin Cayennelta vuonna 1758.IBC
Aurinkoaratilla ei ole enää alajeja, kun amazonianaurinkoaratti erotettiin omaksi lajikseen
Ulkonäkö Aurinkoaratti on pitkän pyrstönsä kanssa noin 30 senttimetriä pitkä ja painaa noin 120-130 grammaa.
Väritykseltään aikuinen aurinkoaratti on huikean kirkavärinen. Se on suurimmaksi osaksi keltainen, ja sillä on kasvoissaan ja vatsassa oranssia. Pitkät siipisulat ovat sinivihreät ja pienemmissä peitinsulissa on vihreitä kuvioita. Pyrstö on alapinnalta likaisen harmaan värinen, ja ulkopinnalta sinivihreä. alt=Neljä aurinkoarattia|vasen|pienoiskuva|Aurinkoaratteja vankeudessa: aikuinen (vasemmalla) ja kolme nuorta. Poikaset ovat huomattavan eri näköisiä. Ne ovat suurimmaksi osaksi vihreitä, mutta alkavat saada nopeasti keltaista väriä jo heti seuraavassa sulkasadossa. Nuori, osittain sulkiaan vaihtanut aurinkoaratti saattaa muistuttaa palmuarattia: molemmilla on vihreät siivet mutta keltaoranssi vatsa ja pää.
Samannäköisiä lajeja ovat erityisesti amazonianaurinkoaratti, joka laskettiinkin aiemmin aurinkoaratin alalajiksi. Amazonianaurinkoaratti on sävyltään hailakampi. Muita hieman samannäköisiä lajeja ovat kulta-aratti ja palmuaratti. Kulta-aratin nokka on vaalea ja palmuaratilla säilyy aikuisenakin kokonaan vihreät siivet.
Luonnossa Aurinkoaratin tyypillistä elinympäristöä ovat avoimet metsät, palmulehdot ja harvapuustoiset savannit. Linnut viihtyvät pienissä parvissa, joita voi kokoontua useampia runsaan ruoka-apajan ääreen. Laji on etupäässä hedelmänsyöjä, mutta myös marjat, pähkinät, siemenet ja jopa kukat maistuvat. Aurinkoaratti ruokailee enimmäkseen puissa. Sen läsnäolon paljastaa kimeä kaksitavuinen ääni, jota kuulee tämän tästä myös lentäessä. Laji pesii useimpien papukaijojen tapaan koloon, joka sijaitsee palmussa.
Lemmikkinä Aurinkoarattia tavataan Suomessakin lemmikkinä, mutta se ei ole Suomessa yleistynyt kuten se on esimerkiksi USA:ssa saavuttanut vakiintuneen aseman lemmikkilintuharrastuksessa.
Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa. Aratinga-arattia hankkiessa tulee varautua lintujen ääneen: se on kova ja linnut ovat äänessä paljon.
Laji kuuluu CITES II/B -liitteeseen, jolloin sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä.
Lähteet Harrison, C. & Greensmith, A.: Koko maailman linnut. Helsinki Media, 1995.
Viitteet
Aiheesta muualla Laji.fi: Aurinkoaratti (Aratinga solstitialis) iNaturalist: Aurinkoaratti (Aratinga solstitialis) UniProt: Taxonomy - Aratinga solstitialis (sun parakeet) ITIS: Aratinga solstitialis Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Aratinga solstitialis University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Aratinga solstitialis, sun parakeet
Luokka:Viheraratit Luokka:Uhanalaiset linnut