pienoiskuva|New York Metsin kotiareena Citi Field. Kuva vuodelta 2009. New York Mets on Major League Baseball -joukkue New Yorkista. Mets kuuluu MLB:n National Leaguen Eastern Divisioniin. Sen kotistadion on Citi Field Queensin piirikunnassa. Joukkueen suurin omistaja on Fred Wilpon, päävalmentaja on Terry Collins ja joukkueenjohtaja Sandy Alderson.

Mets on pelannut MLB:ssä vuodesta 1962. Mets on voittanut World Seriesin vuosina 1969 ja 1986, pudotuspeleihin joukkue on selvinnyt seitsemän kertaa. National Leaguen se on voittanut viisi kertaa, viimeksi 2015.

Perustaminen

Vuonna 1957 sekä Brooklyn Dodgers että New York Giants siirtyivät Kaliforniaan ja näin New Yorkista tuli kaupunki, jossa oli vain yksi MLB-joukkue, Yankees. Vuonna 1959 asianajaja William Shea yritti perustaa MLB:hen kolmannen liigan, jonka nimi olisi ollut Continental League. Perustettavaan liigaan piti tulla yksi joukkue myös New Yorkista, ja joukkuetta alettiin jo suunnitella. Hanke kariutui kuitenkin siihen, ettei uutta liigaa saatu perustettua.

MLB laajeni kuitenkin siten, että vuodeksi 1962 sarjaan otettiin neljä uutta joukkuetta. Yhden paikan sai New York ja uuden seuran perustamista jatkoi sama porukka, joka oli ollut rakentamassa Continental Leagueen aiottua joukkuetta. Joukkueen työnimenä oli ”New York Metropolitan Baseball Club”, joka otettiin vuosina 1883–1887 toimineelta New York Metropolitans -joukkueelta. Nimi lyheni muotoon ”Metropolitans” ja lopulta ”Mets”. Joukkue yritti saada kannattajikseen ihmisiä, jotka aiemmin olivat kannattaneet Brooklyn Dodgersia tai New York Giantsia. Niinpä Mets valitsi tunnusväreikseen oranssin, joka oli ollut Giantsin väri, sekä sinisen, joka oli Dodgersin väri.

Mets pudotuspeleissä

1969 NLCS: voitto Atlanta Bravesista 3-0 World Series: voitto Baltimore Oriolesista 4-1

1973 NLCS: voitto Cincinnati Redsistä 3-2 World Series: häviö Oakland Athleticsille 3-4

1986 NLCS: voitto Houston Astrosista 4-2 World Series: voitto Boston Red Soxista 4-3

1988 NLCS: häviö Los Angeles Dodgersille 3-4

1999 (Metsille NL:n villi kortti) NLDS: voitto Arizona Diamondbacksista 3-1 NLCS: häviö Atlanta Bravesille 2-4

2000 (Metsille NL:n villi kortti) NLDS: voitto San Francisco Giantsista 3-1 NLCS: voitto St. Louis Cardinalsista 4-1 World Series: häviö New York Yankeesille 1-4

2006 NLDS: voitto Los Angeles Dodgersista 3-0 NLCS: häviö St. Louis Cardinalsille 3-4

Metsin kaudet MLB:ssä

1962-1968 Vuosina 1962–1963 Mets pelasi kotiottelunsa Polo Grounds -stadionilla. Vuodeksi 1964 rakennettiin Shea Stadium, joka toimi Metsin kotikenttänä aina vuoteen 2008. Alkuun menestystä ei tullut. Vuosina 1962–1968 National Leaguessa oli 10 joukkuetta eikä erillisiä divisioonia. Kaikkina näinä vuosina Mets jäi National Divisioinin viimeiseksi, lukuun ottamatta vuosia 1966 ja 1968, joina Metsin sijoitus oli 9. Avauskaudellaan 1962 Mets hävisi 120 pelaamastaan 160:stä ottelusta joka oli yhden kauden suurin määrä tappioita MLB:ssä vuodesta 1900. Kuitenkin 1960-luvun loppupuolella Mets osoitti merkkejä paremmasta tulevaisuudesta. Kaudella 1967 Metsin aloitussyöttäjä Tom Seaver palkittiin liigan parhaaksi tulokkaaksi. Seaverin lisäksi, joukkueessa pelasi nuoria lupaavia pelaajia kuten sieppari Jerry Grote sekä shortti Bud Harrelson.

1969 Kaudeksi 1969 MLB:hen otettiin neljä joukkuetta lisää, kaksi sekä American Leagueen että National Leagueen. Tämän lisäksi liigat jaettiin kahteen divisioonaan: itäiseen ja läntiseen ja kussakin neljässä divisioonassa pelasi kuusi joukkuetta. Mets sijoitettiin NL:n East Divisioniin.

Vielä elokuun puolivälissä NL Eastin ennakkosuosikki Chicago Cubs oli sarjakärjessä Metsin ollessa kolmantena kymmenen voiton päässä Cubsista. Kuitenkin syyskuussa Cubs voitti vain kahdeksan pelaamastaan 25:stä ottelusta kun taas Mets voitti 38 runkosarjan 49:stä viimeisestä pelistään. Mets siirtyi sarjakärkeen 9.9. ja voitti lopulta divisioonansa tuloksella 100-62. Kyseessä oli Metsin ensimmäinen kausi, jolloin joukkue voitti enemmän otteluita kuin se hävisi. Metsin voitollisen kauden takeina oli ennen kaikkea joukkueen nuoret syöttäjät: Mets pelasi 28 ottelua jossa vastustaja ei onnistunut tekemään yhtään juoksua (MLB:n kauden eniten) ja Metsin syöttäjien ERA oli 2,99. Metsin syöttäjistä Tom Seaverin voitto-tappiotulos oli 25-7, Jerry Koosnanilla 17-9.

Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella NLCS:ssä (National League Championship Series) Mets sai vastaansa Atlanta Bravesin, joka voitti NL West Divisionin. Braves, jossa pelasi kuuluisa Henry "Hank" Aaron, oli sarjan ennakkosuosikki mutta Mets voitti "paras viidestä" -sarjan suoraan voitoin 3-0.

World Seriesissä Mets sai vastaansa tulivoimaisen Baltimore Oriolesin, joka oli sarjan vahva ennakkosuosikki saavutettuaan runkosarjassa tuloksen 109-53. Ennen "paras seitsemästä" -periaatteella käytyä sarjaa ennakoitiin että Mets saattaisi voittaa avauspelin, jossa joukkueen aloitussyöttäjä on Tom Seaver, mutta Oriolesin uskottiin olevan vahvempi jatkossa. Kuitenkin Orioles onnistui avauspelissä tekemään Seaverille neljä juoksua ja niinpä Orioles voitti tämän ottelun. Seuraavissa neljässä ottelussa Metsin syöttäjät antoivat Oriolesille yhteensä vain viisi juoksua ja Mets voitti World Seriesin voitoin 4-1. Tom Seaver oli Metsin aloitussyöttäjänä sarjan neljännessä pelissä, jossa hän antoi kymmenessä vuoroparissa vain yhden juoksun ja Mets voitti ottelun 2-1.

1970-1973 World Series-voiton jälkeen Mets kohtasi vaikeuksia. Metsin syöttäjät ei saaneet kylliksi tukea sisäpeliltä ja Mets koitti korjata tilannetta pelaajakaupoilla, jotka pääosin epäonnistuivat. Näistä paras esimerkki on pelaajavaihto jossa Mets antoi aloitussyöttäjä Nolan Ryanin ja sai etukenttäpelaaja Jim Fregosin. Otis valittiin myöhemmin Hall og Fameen kun taas Fregosi taisteli loukkaantumisten kanssa ja peliura jäi lyhyeksi. Kauden 1972 kynnyksellä Metsin World Series -voittoon johtanut päävalmentaja Gil Hodges kuoli yllättäen sydänkohtaukseen joukkueen kevätharjoituksissa, hänen työtään päävalmentajana jatkoi Metsin valmentajistoon kuulunut Yogi Berra. Vahvan loppukauden 1973 ansiosta Mets voitti divisioonansa ja sai NLCS:ssä vastaansa "Big Red Machine" Cincinnati Redsin, jonka Mets voitti 3-2 mutta hävisi World Seriesin Oakland Athleticsille 3-4.

1974-1985 Näihin aikoihin Metsin omisti pariskunta Charles ja Joan Payson. Vuoden 1975 loppupuolella Joan Payson kuitenkin kuoli ja Charles antoi joukkueen johdon kolmelle tyttärelleen, jotka siirsivät vastuuta päätöksistä joukkueen puheenjohtajalle M. Donald Grant. Tästä seurasi lukuisia huonoja päätöksiä, joista huomattavin oli kaudella 1977 tehty pelaajavaihdos, jossa Mets luopui aloitussyöttäjä Tom Seaverista sekä Dave Kingmanista saaden tilalle kuusi pelaajaa, joista yhdelläkään ei missään vaiheessa ollut merkittävää roolia Metsissä. Etenkin Seaverista luopuminen aiheutti suurta kritiikkiä: New Yorkin lehdistö kutsui pelaajakauppaa "The Midnight Massacre":ksi ja Shea Stadium sai uuden lempinimen "Grant's Tomb". Lukuisien huonojen päätösten takia Charles Payson erotti Grantin kauden 1978 loputtua ja tammikuussa 1980 Doubleday-niminen liikeyritys osti Metsin. Joukkueen johtoon tulivat Nelson Doubleday Jr. sekä osaomistaja Fred Wilpon. Jäätyään divisioonansa viimeiseksi 1978, Metsin omistajat alkoivat kiinnostua joukkueen menestyksestä entistä enemmän ja joukkue vahvistui hyvillä pelaajille kuten oikea takakenttäpelaaja Darryl Strawberry, aloitussyöttäjä Dwight Gooden sekä ykkönen Keith Hernandez. Näistä pelaajista kaksi ensimmäistä on Metsin omia kasvatteja. Vuonna 1985 pudotuspelipaikka oli lähellä, sen menetys ratkesi vasta Metsin viimeisessä ottelusarjassa St. Louis Cardinalsia vastaan.

1986 Runkosarja oli Metsiltä erittäin vahva. Mets varmisti pudotuspelipaikan jo 17.9. ja saavutti runkosarjassa tuloksen 108-54, joka sivusi kolmanneksi parasta NL:n joukkueen kausitulosta ikinä.

Pudotuspeleissä NLCS:ssä Mets kohtasi toisen vuonna 1962 MLB:hen liittyneen seuran, Houston Astrosin. Toisin kuin Mets, Astros ei ollut vielä onnistunut voittamaan NL:n pennantia eikä se onnistunut siinä vieläkään Metsin voitettua sarjan 4-2. Sarjan kuudennessa ottelussa Astros meni jo avausvuoroparissa johtoon 0-3 ja ottelussa ei tullut lisäjuoksuja kuin vasta yhdeksännessä vuorossa metsin tehtyä kolme juoksua ja ottelu venyi jaksovuoropareille. Ottelu venyi lopulta 16 vuoroparin mittaiseksi ja Mets voitti pelin lukemin 7-6.

World Seriesissä Mets sai vastaansa Boston Red Soxin joka ei ollut voittanut World Seriesiä sitten vuoden 1918. Viiden ottelun jälkeen Red Sox johti sarjaa voitoin 3-2. Kuudes ottelu oli tasan 3-3 yhdeksän vuoroparin jälkeen. Koska ottelu pelattiin Shea Stadiumilla, Red Sox pelasi sisävuoron ensin ja onnistui tekemään kaksi juoksua kymmenennen vuoroparin sisävuorollaan. Metsin sisävuoron aluksi kaksi ensimmäistä lyöjää paloi. Kolme seuraavaa Mets-palaajaa onnistui kuitenkin lyömään singlen ja Mets kavensi tilanteen lukemiin 4-5. Lyömään tuli Mookie Wilson, juoksijoista Kevin Mitchell oli kolmos- ja Ray Knight ykköspesällä. Red Sox vaihtoi syöttäjäksi Bob Stanleyn. Kolmen syötön jälkeen Wilsonin väärä-suora-tilanne oli 2-1 jonka jälkeen Wilson löi kolme seuraavaa syöttöä laittomiksi joten tilanne oli 2-2 ja Red Sox yhden suoran syötön päässä World Seriesin voitosta. Seuraavaa Stanleyn syöttöä Red Soxin sieppari Rich Gedman ei kuitenkaan saanut kiinni ja kun pallo karkasi villinä syöttönä Gedmanin taakse, Mitchell toi tasoitusjuoksun 5-5 ja Knight juoksi kakkospesälle. Sitten Wilson onnistui lyömään laillisen lyönnin, joka oli kuitenkin varsin vaatimattoman näköinen pallon vieriessä hitaahkosti ykköspesän vasemmalta puolelta. Red Soxin ykkönen Bill Buckner yritti poimia palloa räpyläänsä siinä kuitenkaan onnistumatta ja pallo vieri Bucknerin räpylän alta takakentälle ja Knight juoksi kakkospesältä kotipesään tuoden Metsille voittojuoksun 6-5. Sarjan seitsemäs ottelu pelattiin niin ikään Shea Stadiumilla. Red Sox siirtyi toisessa vuoroparissa 0-3 johtoon mutta Mets teki sisävuoroissaan 6-8 yhteensä kahdeksan juoksua ja voitti ottelun 8-5 ja historiansa toisen Word Seriesin.

Hyvästä kaudesta huolimatta useille Metsin pelaajalla oli ongelmia siviilielämässään, joka myöhemmin koitui joukkueen tappioksi sen sijaan että taitavista pelaajista koostunut Mets olisi kyennyt jatkamaan menestyskulkuaan myös tulevina vuosina. Strawberrylla ja Goodenilla oli ongelmia sisältäen lääkeaineiden väärinkäyttöä. Hernandez oli tunnustanut olevansa kokaiinista riippuvainen jo vuonna 1985 mutta oli hakeutunut kuntoutukseen. Lenny Dykstra puolestaan pilasi mainettaan jäätyään kiinni sekä steroidien käytöstä että osoitettuaan olevan riippuvainen uhkapeleistä.

1987-1990