Erik Olavi Haru (ent. Hammaren; 18. helmikuuta 1908 Äänekoski – 1. kesäkuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen everstiluutnantti ja pesäpalloilija.
Haru toimi Pesäpalloliiton varapuheenjohtajana 1950–1959. Aktiiviaikoinaan hän pelasi lukkarina Helsingin Pallonlyöjissä, jotka saavuttivat Suomen Mestaruuden 1934. Harulle myönnettiin Pesäpalloliiton kultainen ansiomerkki numero 12 vuonna 1952.
Sotilasurallaan Haru toimi toimisto- ja koulutusupseerina. Hän oli Helsingin sotilaspiirin esikunnan asevelvollisuustoimiston päällikkö 1953–1963.
Saavutukset Pelaajana 1 SM-kulta: 1934 3 SM-pronssia: 1933, 1935, 1936
Pesäpallotuomarina Miesten Itä-Länsi-tuomari (2): 1936, 1939
Ansiomerkit Pesäpalloliiton kultainen ansiomerkki no. 12 (1956)
Lähteet
Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 14.6.1968, HS Aikakone.
Viitteet
Luokka:Suomalaiset upseerit Luokka:Suomalaiset pesäpalloilijat Luokka:Pesäpallotuomarit Luokka:Vuonna 1908 syntyneet Luokka:Vuonna 1968 kuolleet