Hopearuutana (Carassius gibelio) on särkikalojen heimoon kuuluva kalalaji.
Koko ja ulkonäkö Suurimmillaan hopearuutana voi olla pituudeltaan 45 senttimetriä ja painaa 3 kilogrammaa. Hopearuutana on nimensä mukaan hopeanhohtoinen, ja se on myös pulleampi kuin ruutana. Hopearuutanalla on siivilähampaita 39–54, kun ruutanalla niitä on ainoastaan 23–34. Lajitunnistuksen varmistaminen vaatii kalojen avaamisen. Ruutanan vatsakalvo on vaalea, kun taas hopearuutanalla se on tumma. Hopearuutana on läheistä sukua kultakalalle, jota on aiemmin pidetty sen alalajina Linkki kopioon issuu-sivustolla .
Lisääntyminen Hopearuutanan lisääntyminen on tehokasta: Saman lajin koiraita ei välttämättä tarvita, kun jonkin muun särkikalan koiraita on kutupaikalla. Vieraan lajin maiti aktivoi mätimunan sisällä olevan alkion. Tällä tavoin ei synny lajiristeymiä, vaan hopearuutananaaras synnyttää itsestään kopioita (gynogeneesi).
Hopearuutana Suomessa Hopearuutana on vieraslaji Suomessa. Sen saapuminen varmistettiin vuoden 2005 alussa, kun Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat onkivat niitä ylös Helsingin Vanhankaupunginlahdelta. Hopearuutanaa on tavattu myös rehevistä järvistä. Suurin Suomessa saatu hopearuutana painoi hieman yli kaksi kiloa. Hopearuutanoita istutettiin vuoden 1940 lopussa eri puolelle Viroa, mistä se levisi aikaa myöten Helsingin edustalle. Yksi hopearuutanan nopean leviämisen syy on sen kyky sopeutua elinympäristöönsä. Se viihtyy parhaiten rehevissä ja lämpimissä vesissä. Hopearuutana on yksi esimerkkilaji, joka tulee hyötymään ilmaston lämpenemisestä. Suomessa tavattavat hopearuutanat ovat usein naaraita. Hopearuutana on erittäin haitallinen vieraslaji, mutta sen torjumiseksi on tuskin mitään tehtävissä.
Lähteet Ari Saura & Markku Varjo: Kalat Suomen luonnossa Helsinki Otava 2009 )
Viitteet
Aiheesta muualla Luontoportti: Hopearuutana (Carassius gibelio) ITIS: Carassius gibelio
Luokka:Karpit Luokka:Itämeren vieraslajit