pienoiskuva|Karl Marx: Theorien über den Mehrwert.
Työnarvoteorian kehittivät 1800-luvun alun klassiset taloustieteilijät Adam Smith ja David Ricardo. Ricardo katsoi, että tavaran arvon määrää sen tuotantoon käytetty työmäärä, eivät markkinat, ja hinnat perustuvat tavaran arvoon.Vygodski 176, s. 20–25 Karl Marx otti käyttöön käsitteen "yhteiskunnallisesti välttämätön työ" ja täsmensi asian niin, että "Arvon suuruuden määrää siis vain yhteiskunnallisesti välttämätön työn paljous eli käyttöarvon synnyttämiseen yhteiskunnallisesti välttämätön työaika [--] Arvoina kaikki tavarat ovat vain tietty määrä kokoonjuoksettunutta työaikaa."Marx 1957, s. 71 Käsite "yhteiskunnallisesti välttämätön" korostaa, että arvolaissa on kyse yhteiskunnan kokonaistyöajan jakamisesta yhteiskunnan tarpeita vastaavalla tavalla. Kansantaloustiede puhuu allokaatio-ongelmasta, ja arvolakia voi pitää allokaatio-ongelman muotona tavarataloudessa. Toisin kuin Ricardo, Marx erotti toisistaan konkreettisen työn ja abstraktin työn. Edellinen luo käyttöarvoja ja jälkimmäinen arvoja, kun käyttöarvot muuttuvat markkinoilla rahaksi ja saavat ilmauksensa arvoina.
Taloushistorioitsija Robert Heilbroner toteaa, että Marxin työnarvoteorian varsinainen oivallus ei koskenut työtä hintojen mittana, jollainen se oli Smithillä ja Ricardolla, vaan sitä, että hän tunnisti kapitalismissa järjestelmän, jossa työstä itsestään tuli tavara.Heilbroner 1995, s, 163 Marxin mukaan työvoima on myös siitä erikoinen tavara, että se kykenee tuottamaan enemmän arvoa kuin mitä sen oma arvo on: Vygodski 176, s. 26–27 "Se, että tarvitaan puoli työpäivää pitämään hengissä työmiestä 24 tuntua, ei suinkaan estä häntä tekemästä työtä koko päivän. Työvoiman arvo ja työvoiman kulutusprosessissa luotu arvo ovat siis kaksi eri suuretta [--] ratkaiseva merkitys on tämän tavaran erikoisella käyttöarvolla olla arvon lähteenä, ja suuremman arvon kuin mitä sillä itsellään on."Marx 1957, s. 203 Kapitalisti ostaa työläisen työvoiman sen todellisesta arvosta, joten se on Marxin mukaan reilu kauppa, "ostajan erikoinen onni, mutta ei suinkaan mikään vääryys myyjää kohtaan." Työn tuottama lisäarvo jää kuitenkin tavaran ostajalle eli kapitalistille.
Marxin mukaan kysyntä ja tarjonta vaikuttavat tavaran käypään hintaan nostamalla ja laskemalla sitä sen tuotannollisen arvon ylä- tai alapuolelle, mutta ne eivät määrää sen arvoa sinänsä. On keskeistä erottaa käsitteet hinta ja arvo toisistaan. Marx laajensi teorian koskemaan kaikkea taloutta ja johti siitä keskeisen käsitteen lisäarvo. Hänen jälkeensä käsite onkin liitetty lähinnä marxilaiseen taloustieteeseen. Kritiikki ja vastakritiikki Nykyinen taloustiede ei käytä klassisen taloustieteen arvon käsitettä, vaan puhuu tavaran arvosta sen hintana ja katsoo, että hinnan määrää se, mitä ihmiset suostuvat siitä maksamaan, ei se, paljonko tavaran valmistamiseen on tarvittu työtä. Kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen kirjoittaa:
Marxin työnarvoteoria on loogisesti virheellinen. Sen ennusteet ovat ristiriidassa empiiristen lainalaisuuksien kanssa. Esim. vanhojen asuntojen hinnat nousevat, vaikka niihin ei käytetä uutta työtä. Uusien kännyköiden hinnat laskevat, vaikka niihin työtä käytetään entinen määrä.
Työnarvoteorian kannattajat kutsuvat "subjektiivisiksi" tai "naiiveiksi" tällaisia näkemyksiä, joiden mukaan tavaroiden arvo määräytyy niiden sisältämän työn asemesta kysynnän mukaan, sillä kysyntä ja tarjonta vaikuttavat hintoihin vain heiluttamalla hintaa eri suuntiin arvoon nähden. Marxin kannattajien mukaan Marx kumosi kysynnän ja tarjonnan teorian arvonmuodostuksen perustana teoksessaan Palkka, hinta ja voitto.
Tavaran haluttavuus arvon määräytymisen perusteena on niin sanottu subjektiivinen arvoteoria, joka tuli muotiin 1800-luvun loppupuolella. Siitä on kehitetty myöhemmin uskottavammalta kuulostava rajahyötyteoria, jossa on kaksi tekijää: tavaran haluttavuus ja käytettävyydessä olevan rahavaraston suuruus, joita kuitenkin voitaisiin yhtä lailla kutsua kysynnäksi ja tarjonnaksi psykologiselta kannalta. Rajahyötyteoriaa on muokattu vielä rajatulo- ja rajakustannusteorioiksi, jotka eivät poista itse ongelmaa arvon määräytymisen kannalta.
Katso myös
Riisto Lisäarvo
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Työarvoteoria ja yhtäläistymisoletuksen kritiikki. (PDF)
Luokka:Taloushistoria Luokka:Työ