Hiirenhäntä (Myosurus minimus) on pienikokoinen kasvilaji leinikkikasvien heimossa. Tieteellisen nimensä, kuten myös muun muassa suomalaisen ja ruotsalaisen nimensä, laji on saanut hiiren tai rotan häntää muistuttavasta hedelmävaiheen kukkavanastaan.Oulun kasvit 2005, s. 364.
Ulkonäkö ja koko thumb|left|Hiirenhännän kukka.
Hento ja kalju hiirenhäntä kasvaa 3–12 cm korkeaksi. Kasvin kaikki lehdet ovat tyviruusukkeena. Lehtien lavat ovat 1–2 mm leveitä, tasasoukkia ja ehytlaitaisia. Hiirenhäntä on syysyksivuotinen, joten se itää syksyllä ja kasvattaa pienen lehtiruusukkeen. Keväällä se kukkii vaatimattomin kukin. Pitkäperäiset kukat ovat yksittäin, 5–8 mm leveitä ja väriltään vaaleankeltaisia. Kukassa verholehtiä on tavallisesti viisi kappaletta ja torvimaisia terälehtiä 5–7 kappaletta. Heteitä on vähän. Kukinnan jälkeen hedelmävaiheessa kukkapohjus pitenee jopa 5 senttimetriä pitkäksi, pähkylöiden peittämäksi ”hiirenhännäksi”, josta lajin tunnistaa helposti. Suomessa hiirenhäntä kukkii touko-kesäkuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 88.
Levinneisyys Hiirenhäntää kasvaa Euroopassa Ranskasta Pohjois-Balkanille ja edelleen Länsi-Venäjälle. Pohjoisessa lajin levinneisyysalue ulottuu Britteinsaarille ja Fennoskandian keskiosiin. Etelä-Euroopasta laji puuttuu lähes kokonaan. Satunnaisesti lajia tavataan Pohjois-Afrikasta, Lähi-idästä ja Keski-Aasiasta. Pohjois-Amerikassa hiirenhäntää kasvaa mantereen etelä- ja keskiosissa.Den virtuella floran: Råttsvans (ruots.) Viitattu 20.6.2011. Suomessa hiirenhäntää tavataan lähinnä Oulu–Joensuu-linjan eteläpuolella. Laji on harvinaistunut monin paikoin. Runsaimmin sitä kasvaa Varsinais-Suomessa.Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 22.10.2017. Oulussa on tiettävästi lajin pohjoisin esiintymä maailmassa. Suurimmassa osassa Suomea hiirenhäntä on muinaistulokas.
Elinympäristö Hiirenhännän tyypillisiä kasvupaikkoja ovat pellot, pihat, puutarhat, pientareet, kosteat kalliot ja muut yleensä tallatut paikat. Lajin vuosittainen esiintyminen vaihtelee suuresti, ja siihen vaikuttavat sekä kevään että syksyn kasvuolosuhteet. Kuivina vuosina laji saattaa lähes kadota kasvupaikoiltaan mutta säilyy maassa siemenpankissa odottaen parempia kasvuolosuhteita.Helsingin kasvit 1998, s. 208.
Lähteet Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998. Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
Viitteet
Aiheesta muualla
Luontoportti: Hiirenhäntä: (Myosurus minimus) Pohjolan kasvien pauloissa: Myosurus minimus - hiirenhäntä, hentohiirenhäntä Laji.fi: Hiirenhäntä: (Myosurus minimus) Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Hiirenhäntä: (Myosurus minimus) Den virtuella floran: Råttsvans
Luokka:Leinikkikasvit