Tribal-luokka oli Britannian kuninkaalliselle laivastolle, Australian laivastolle ja Kanadan laivastolle hieman ennen toista maailmansotaa valmistettu hävittäjäluokka, johon kuului kaikkiaan 27 alusta.

Suunnittelu Laivastoesikunta määritteli maaliskuun 1935 aikana vaatimukset, jotka olivat lähtökohtana määriteltävälle V-luokan laivueenjohtajalle. Alusten tehtävänkuvauksena oli partiotehtävät, varjostus, hävittäjälaivueiden lähituki sekä yhdessä risteilijöiden kanssa tiedustelu- ja saattuetehtävät. Lisäksi tehtäviksi määriteltiin laivaston, saattueiden ja satamien ilmapuolustus. Seuraavat ominaisuudet katsottiin ensisijaisen tärkeiksi tehtävien suorittamiseksi:English, John s. 9 10 kappaletta 4,7 tuuman tykkiä kaksoistykkitorneissa, joista kolme olisi sillan etu- ja kaksi takapuolella hyvät viesti- ja paikanmäärityslaitteet 36 solmun nopeus 5 500 merimailin toimintamatka 15 solmun nopeudella, mikä olisi selkeä parannus edeltäneisiin hävittäjäluokkiin verrattuna torpedoaseistus yötaisteluita varten uppouma ei saisi ylittää voimassa olevien laivastosopimusten hävittäjille asettamaa maksimi uppoumaa 1 850 tonnia

Muiden ominaisuuksien tuli täydentää varsinaisia ominaisuuksia tehtävien täyttämisessä ja niiksi määriteltiin seuraavat: Mahdollisuus 40 asteen korotuskulmaan joko kaikilla tai osalla 4,7 tuuman tykeistä Paras mahdollinen lähi-ilmatorjunta-aseistus. Tämän ajateltiin olevan järjestyksessä: kaksi neljäputkista kaksinaulaista ilmatorjuntatykkiä (pompom) yksi neliputkinen kaksinaulainen ilmatorjuntatykki keskilaivaan ja kaksi moniputkista 0,5 tuuman konekivääriä pieni tulenjohtojärjestelmä tulenjohtotorni yksi 12 jalan etäisyysmittari

Esikunnan esittämät vaatimukset jatkuivat huomautuksella, jonka mukaan pitkän kantaman ilmatorjunta oli tärkeämpää pienehkölle alukselle kuin lähitorjunta. Kaukotorjuntaa ei voitaisi luoda eikä täydentää kriisin tultua, mutta lähitorjunta voitaisiin.

Esikunta sai vaatimuksiin liittyvinä kysymyksinä ratkaistavakseen muun muassa seuraavat hinnan ja uppouman suhteeseen liittyvät: olisiko 35 solmun nopeus hyväksyttävissä olisiko 37 solmun nopeus hyväksyttävä voitaisiinko kaikki tornit varustaa suuremmilla korotuskulmilla olisiko ainoastaan matalat korotuskulmat riittäviä olisiko ainoastaan kahden tornin varustaminen suurilla korotuskulmilla riittävää

Vuoden 1935 laivasto-ohjelma muutettiin maaliskuussa 1935 käsittämään seitsemän 1 850 tonnin V-luokan laivueenjohtajaa, joiden aseistuksena olisi 8-10 kappaletta 4,7 tuuman tykkejä. Laivaston pääsuunnittelija A. W. Johns esitteli 19. maaliskuuta viisi erilaista suunnitelmaa: Malli A: 1 870 tonnin uppouman alus, jonka pääaseina oli viisi kappaletta 4,7 tuuman kaksoistykkitorni, joista kaksi edessä, yksi savuhormien välissä keskilaivassa ja kaksi takana sekä lisäksi kaksi nelipiippuista konekivääriä komentosillalle asennettuna. Aluksen mitat olisivat x (sama kuin malleissa B ja C). Mikäli 190 laukauksen määrä tykkeihin olisi riittävä eikä tarvittaisi 240 laukausta, uppouma laskisi 1 850 tonniin. Malli B: Aluksen koneteho laskettaisiin 41 500 hevosvoimaan, jolloin nopeus olisi 35,5 solmua. Sen uppouma laskisi 1 828 tonniin. Malli C: Aluksen koneteho laskettaisiin 40 000 hevosvoimaan, jolloin nopeus olisi 35 solmua. Sen uppouma laskisi 1 812 tonniin. Malli D: Aluksen aseistuksena olisi neljä 4,7 tuuman kaksoistykkitornia sekä neljä nelipiippuista konekivääriä, joista kaksi olisi komentosillalla sekä kaksi kyljillä. Aluksen mitat olisivat x sekä koneteho olisi 48 000 hevosvoimaa, jolloin sen nopeudeksi tulisi 37 solmua. Aluksen uppouma olisi 1 832 tonnia. Malli E: Aluksen aseistuksena olisi neljä 4,7 tuuman kaksoistykkitornia, neliputkinen kahdennaulan ilmatorjuntatykki savuhormien välissä sekä kaksi nelipiippuista konekivääriä komentosillalla. Aluksen mitat olisivat x sekä koneteho olisi 45 000 hevosvoimaa, jolloin sen nopeudeksi tulisi 36 solmua. Aluksen uppouma olisi 1 845 tonnia.

Kaikissa malleissa aluksen vapaatakorkeutta oli nostettu 75 centtimetriä (2,5 jalkaa) verrattuna edeltäneisiin aluksiin, jolla parannettiin alusten merikelpoisuutta, vähennettiin roiskeita kannella sekä mahdollistettiin etuosaan laajemmat sisätilat. Alusten konehuoneet jaettiin kahteen osaan, joiden väliin rakennettiin vesitiivislaipio. Lisäksi pääsuunnittelija Johns ilmoitti, että:English, John s. 10 Uusien tykkitornien massa tulisi todennäköisesti kasvamaan 4-5 tonnia tornia kohden Viidessä esitetyssä suunnitelmassa oli oletettu, että neliputkista torpedoputkea eikä neljän putken ryhmää. Mikäli jälkimmäinen valittaisiin se nostaisi uppoumaa viidellä tonnilla. Mikäli kaikuluotain asennettaisiin se kasvattaisi uppoumaa yhdeksällä tonnilla.

Välimeren laivaston hävittäjävoimien komentaja kontra-amiraali Andrew Cunningham kommentoi esitystä siten, että alusten kansirakenteita ja savuhormeja tulisi mataloittaa sekä kaksiputkisen nelitykkisen aluksen komentosiltaa voitaisiin todennäköisesti mataloittaa 1,2 metriä (neljä jalkaa).

Jo aiemmin 1. maaliskuuta pidetyssä kokouksessa oli esitetty etäisyysmittarin ja tulenjohtojärjestelmän pitämistä erillään. Esityksen perusteena oli aluksen vakaus ja uppouma. Aluksiin tarvittavat uudet tykkitornit olisivat valmiita vasta huhtikuussa 1937 ja siten päätettiin: Vuoden 1935 laivasto-ohjelman aluksille olisi oltava mahdollista asentaa olemassa olevat 4,7 tuuman 50 naulan kranaatteja ampuvat tykit, joissa olisi uudistettu Mk IX latausjärjestelmä Vuoden 1936 laivasto-ohjelman aluksille asennettaisiin uudet 4,7 tuuman 62 naulan kranaatteja ampuvat tykit

Laivaston rakennusvalvonta teki 2. huhtikuuta muistioon lisäyksiä, joiden tarkoituksena oli pitää alusten uppouma sopimusten mukaisena eli alle 1 850 tonnissa: laski kunkin aseen ammustäyttöä viidelläkymmenellä, jolloin uppouman lasku oli 20 tonnia laski alusten nopeutta puoli solmua säästäen uppoumassa 40 tonnia kaksi aluksen viidestä tornista muutettiin pienemmän korotuskulman omaaviksi, jolloin säästettiin 17 tonnia uppoumasta

Samassa yhteydessä esitettiin epäilys, että mikäli 35 solmun nopeus olisi todella tarpeen niin rankoissa sääolosuhteissa ei kuitenkaan kyettäisi ylittämään 32 solmun nopeutta runkoon kohdistuvien rasitusten ja aaltojen kannelle nousun vuoksi. Täten 40 tonnin säästö uppoumassa voitaisiin hyödyntää parantamalla aluksen muita ominaisuuksia. Muita lisäyksiä olivat: neljän ja viiden tykin vaihtoehdot pitäisi vielä tarkistaa etsimällä parhaita mahdollisia ampumasektoreita Kaikuluotain ja radiosuuntima välineet tulisi asentaa, jotta laivaston kaikuluotaimella varustettujen alusten lukumäärä ei vaarantuisi

Amiraliteetti teki maaliskuussa 1935 päätöksen, jonka mukaan konehuone ratkaisut olisivat risteilijä HMS Arethusan mukaisia. Ratkaisun piti mahdollistaa aluksen konetehon säilyminen osuman jälkeenkin. Päätöstä jouduttiin kuitenkin muuttamaan sen vaatimien tilojen vuoksi, mikä olisi kasvattanut uppouman 2 100 tonniin.

Tilaus Tyypin nimeämisestä keskusteltiin 26. kesäkuuta 1935, jolloin esitettiin kahdeksan vaihtoehtoa: tiedustelija, hävittäjä, tiedusteluhävittäjä, hävittäjätiedustelija, partiohävittäjä, risteilijähävittäjä, raskas hävittäjä ja Tribal-hävittäjä. Amiraalineuvosto päätti 28. marraskuuta (esityslistan kohta 3317) nimeksi Tribal-luokka.English, John s. 12

Amiraliteetti lähetti 15. marraskuuta 1935 tarjouspyynnöt telakoille, joiden tarjoukset vastaanotettiin 10. joulukuuta. Seitsemän alusta nimettiin 27. helmikuuta 1936 HMS Afridiksi, HMS Cossackiksi, HMS Gurkhaksi, HMS Maoriksi, HMS Mohawkiksi, HMS Nubianiksi ja HMS Zuluksi. Nämä alukset tilattiin 10. maaliskuuta 1936.

Nimi ValmistajaKölinlaskuVesillelaskuPalvelukseen KohtaloHMS AfridiVickers Armstrongs, Walker-upon-Tyne9. kesäkuuta 19368. kesäkuuta 19373. toukokuuta 1938uponnut 3. toukokuuta 1940 ilmahyökkäyksessä Namsoksen edustalla, NorjassaHMS CossackVickers Armstrongs9. kesäkuuta 19368. kesäkuuta 19377. kesäkuuta 1938uponnut 24. lokakuuta 1941 Saksan laivaston sukellusveneen U-563 torpedoimanaHMS GurkhaFairfield Shipbuilding and Engineering Company, Govan6. heinäkuuta 19367. heinäkuuta 193721. lokakuuta 1938uponnut 9. huhtikuuta 1940 ilmahyökkäyksessä Stavangerissa NorjassaHMS MaoriFairfield6. heinäkuuta 19362. syyskuuta 19372. tammikuuta 1939uponnut 12. helmikuuta 1942 ilmahyökkäyksessä Valettan satamaan MaltallaHMS MohawkJohn I. Thornycroft and Company, Woolston16. heinäkuuta 193615. lokakuuta 19377. syyskuuta 1938uponnut 16. huhtikuuta 1941 Italian laivaston hävittäjän Tarigo torpedoimanaHMS NubianThornycroft10. elokuuta 193621. joulukuuta 19376. joulukuuta 1938myyty romutettavaksi 11. kesäkuuta 1949HMS ZuluAlexander Stephen and Sons, Linthouse10. elokuuta 193623. syyskuuta 19377. syyskuuta 1938uponnut 14. syyskuuta 1942 ilmahyökkäyksessä Tobrukin edustalla

Kymmenisen päivää ensimmäisten alusten tilaamiseen jälkeen tehtiin lisätilauspyyntö yhdeksästä aluksesta. Tarjoukset saatiin 26. maaliskuuta ja ne tilattiin 19. syyskuuta.English, John s. 13

Nimi ValmistajaKölinlaskuVesillelaskuPalvelukseen KohtaloHMS AshantiWilliam Denny and Brothers, Dumbarton23. marraskuuta 19365. marraskuuta 193721. joulukuuta 1938myyty romutettavaksi 12. huhtikuuta 1949HMS BedouinDennytammikuu 193721. joulukuuta 193715. maaliskuuta 1939uponnut 15. kesäkuuta 1942HMS EskimoVickers Armstrong5. elokuuta 19363. syyskuuta 193730. joulukuuta 1938myyty romutettavaksi 27. kesäkuuta 1949HMS MashonaVickers Armstrong5. elokuuta 19363. syyskuuta 193728. maaliskuuta 1939uponnut 28. toukokuuta 1941HMS MatabeleScotts Shipbuilding and Engineering Company, Greenock1. lokakuuta 19366. lokakuuta 193725. tammikuuta 1939uponnut 17. tammikuuta 1942HMS PunjabiScotts1. lokakuuta 193618. joulukuuta 193729. maaliskuuta 1939uponnut 1. toukokuuta 1942HMS SikhAlexander Stephen and Sons, Linthouse 24. syyskuuta 193617. joulukuuta 193712. lokakuuta 1938uponnut 14. syyskuuta 1942HMS SomaliSwan Hunter and Wigham Richardson, Wallsend26. elokuuta 193624. elokuuta 193712. joulukuuta 1938uponnut 20. syyskuuta 1942HMS TartarSwan Hunter 26. elokuuta 193621. lokakuuta 193710. maaliskuuta 1939myyty romutettavaksi 6. tammikuuta 1948

Australian laivaston alukset Australian hallitus päätti tilata 1939 Britannian Tribal-luokan aluksia siten, että ne valmistetaan Sydneyssä Cockatoo Islandin telakalla. Tilaus oli merkittävä Australian laivanrakennusteollisuudelle, koska sen edellinen suurempi alus oli vesilentokoneiden emälaiva HMAS Albatross. Vaikka alus oli ollut suurempi, mutta hävittäjät olivat selvästi monimutkaisempia ja nykyaikaisempia vaatien suurempaa teknistä osaamista.Whitley, M. J. s. 19

Britannia lupasi auttaa tietotaidon siirtämisessä ja alusten koneet toimitettaisiin Britanniasta. Aluksista HMAS Arunta ja HMAS Warramunga tilattiin tammikuussa 1939 ja neljä muuta alusta toukokuussa. Näistä myöhemmin tilatuista aluksista ainoastaan HMAS Kurnain köli laskettiin.

Australian laivaston alusten rakentamisen aikana tehtiin muutoksia Britannian laivaston aluksista saatujen kokemusten seurauksena. Alusten X-torni korvattiin kaksiputkisella 4 tuuman ilmatorjuntaan soveltuvalla tornilla ja taaempi savuhorni lyhennettiin ampuma-alan lisäämiseksi.

NimiValmistajaKölinlaskuVesillelaskuPalvelukseen KohtaloHMAS AruntaCockatoo Docks and Engineering Company, Sydney15. marraskuuta 193930. marraskuuta 194030. huhtikuuta 1942myyty romutettavaksi 1969HMAS WarramungaCockatoo10. helmikuuta 19402. helmikuuta 194223. marraskuuta 1942myyty romutettavaksi 1963HMAS Bataan (ex-Kurnai)Cockatoo18. helmikuuta 194215. tammikuuta 194425. toukokuuta 1945myyty romutettavaksi 1958

Kanadan laivaston alukset