Irokeesit on ryhmä itäisen Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoja. Laajassa mielessä irokeeseihin kuuluivat irokeesien kieliperhettä edustaneet kansat, joiden asuinalueet ulottuivat nykyisestä Quebecistä ja Montrealista länteen Ontario- ja Huronjärvelle sekä etelään nykyisen New Yorkin osavaltion alueelle ja vielä edemmäs osaan Appalakkien vuoristoa. Näihin kansoihin kuuluivat muun muassa pohjoisen huronit ja etelän cherokeet.
Varsinaisina irokeeseina tunnettiin alkujaan kuitenkin viisi keskenään Irokeesiliiton muodostanutta kansakuntaa, joiden maat olivat nykyisen New Yorkin osavaltion alueella. Nämä niin kutsutut viisi heimoa olivat mohawkit, senecat, onondagat, oneidat ja cayugat. Kuudentena jäsenenä Irokeesiliittoon yhtyivät noin vuonna 1722 tuscarorat ("Kuusi heimoa"). Irokeesiliiton uskotaan saaneen alkunsa vuosien 1450 ja 1600 välillä ja monet historioitsijat ovat ajoittaneet sen vuoden 1570 paikkeille. Tätä liittoa pidetään yleisesti maailman ensimmäisenä eri kansojen välisenä järjestönä rauhan ylläpitämiseksi.Henriksson s. 33.
Irokeesien liittokunnan omakielinen nimi oli Haudenosaunee, joka tarkoitti 'pitkän talon kansa'. Algonkin-kieliset heimot käyttivät heistä halventavaa nimitystä irinakhoiw ('kalkkarokäärme'). Erään hypoteesin mukaan ranskalaiset muotoilivat tästä omaan kieleensä sopivan nimen les Iroquois, joka levisi käyttöön myös englannissa.
Historia Esihistoria Tarun mukaan intiaaniprofeetta Deganawida sai ajatuksen suuresta irokeesikansojen yhdistymisestä, joka takaisi ikuisen rauhan. Ajatusta lähti viemään eteenpäin mohawkeihin adoptoitu Hiawatha, joka liikkui kanootilla julistamassa rauhan sanomaa.Santori s. 165. Aluksi Hiawathan puheet herättivät epäluuloa, mutta vähitellen hänen periksiantamattomuutensa palkittiin. Viisi irokeesinkielistä kansaa päätti yhdistyä suuren rauhan liitoksi. Mohawkit, senecat, oneidat, onondagat ja cayagat, joilla oli ollut myös keskinäisiä sotia, muotoutuivat irokeesien liittokunnaksi noin vuonna 1570. Liitto loi viidelle kansakunnalle yhteisen ulkopolitiikan, ja kunkin kansan edustajat neuvottelivat keskenään ennen yhteisten päätösten tekoa. Irokeesiliittoa voidaankin verrata paljon myöhemmin syntyneeseen YK:hon.
Irokeesiliiton kansakunnat thumb|230px|Irokeesit tuhosivat 1600-luvun aikana kartassa näkyvät eriet, susquehannockit ja wenrot ja aiheuttivat tuntuvia menetyksiä myös eri värillä merkittyjen algonkin-kielisten kansojen keskuudessa.
Nimi Irokeesinimi Merkitys AsuinaluesenecatAlkuperäisen Viiden kansakunnan jäsen (lueteltu lännestä itään)OnondowahgahSuuren kukkulan ihmiset,Senecajärvi ja Geneseejoki, New YorkcayugatGuyohkohnyohSuuren suon ihmiset, likaisen maan kansaCayugajärvi, New YorkonondagatOnundagaonoKukkulan ihmiset, TulenpitäjätOnondagajärvi, New YorkoneidatOnayotekaonoPystykiven ihmisetOneidajärvi, New York mohawkitKanien'kéhakaPiikivi-ihmiset, Itäisten ovien vartijatMohawkjoki, New YorktuscaroratKuudes kansa (liittyi 1720)Ska-Ruh-RehPaitaa pitävät ihmisetPohjois-Carolinasta, asettuivat oneidoista länteen
Ranskalaisten tulo Suurin syy irokeesiliiton syntymään on uskottu olleen monet naapurisodat ympäristön algonkin-kansoja vastaan. 1500-luvulla alkanut eurooppalaisten kalastajien, tutkimusmatkailijoiden ja kauppiaiden ilmestyminen Pohjois-Amerikan mantereelle on saattanut edesauttaa liiton perustamista. Irokeesit onnistuivat erinomaisesti säilyttämään liittokunnan kansojen välisen rauhan. Meni yli 200 vuotta ennen kuin osa heistä tarttui aseisiin sotiakseen toisiaan vastaan Yhdysvaltain vapaussodassa.Henriksson s. 59.
Suuren rauhan levittäminen liiton rajojen ulkopuolelle oli vaikeampi tehtävä, eivätkä irokeesit siinä onnistuneetkaan. Ranskalaisen Samuel de Champlainin ja hänen miehistönsä saavuttua Pohjois-Amerikkaan olivat huronit ranskalaisten ensimmäiset liittolaiset. Näiden mukana ranskalaiset olivat pakotettuja myös yhteiselle sotaretkelle irokeesejä vastaan, jotka olivat huronien vihollisia kielisukulaisuudesta huolimatta. Vuonna 1609 ranskalaiset löysivät New Yorkin osavaltion alueet ja joutuivat kahakkaan liittokuntansa itäisiä rajoja vartioivien mohawkien kanssa. Välikohtauksessa musketein aseistautuneet tunkeilijat surmasivat kaksi irokeesipäällikköä.Santoro s. 166. Tapauksen jälkeen ranskalaiset saivat haltuunsa alueen turkiskaupan huronien ja algonkinien kanssa, ja irokeesit joutuivat jatkossa pysyttelemään erossa kaupankäynnistä. Myöhemmin seuraavalla vuosikymmenellä ranskalaiset tukivat huronien ja näiden liittolaisten hyökkäystä onondagain kyliin.
Kaupankäynnin seuraukset thumb|left|160px|Irokeesit ja monet muut intiaanikansat metsästivät majavat monilta alueilta sukupuuttoon 1600-luvun aikana. Majavannahkojen arvo kauppavaluuttana oli kiistaton. Euroopasta tulevan siirtomaavallan levitessä itärannikolle irokeesien liittokunnan istunnoissa korostui ulkopolitiikka. Ranskalaisten lisäksi Englannin, Hollannin ja Ruotsin siirtokunnat levittäytyivät irokeesien ympärille. Kauppasuhteiden kariutuminen Uuden-Ranskan kanssa sai irokeesien liittokunnan etsimään kauppakumppaneita hollantilaisten parista. Manhattanille perustetun Uuden-Amsterdamin kauppiailta irokeesit hankkivat suuria määriä musketteja vaihdossa majavannahkoihin, joita laivat kuljettivat Eurooppaan.
Majavasta tuli nopeasti itärannikon ja Isojenjärvien välisellä alueella asuvien kansojen tärkein kauppavaluutta. Turkiskauppa lisäsi kasvavaa asevarustelua, jonka seuraukset alkoivat näkyä 1630-luvun lopulla. Uusi eurooppalainen aseistus ja halu kostaa niin huroneille kuin Uudelle-Ranskallekin saivat irokeesien rauhanliiton muuttumaan yhtenäisesti toimivaksi sotaliitoksi. Lisäksi heidän tuleviin sotiinsa löytyi selkeä taloudellinen motiivi, joka oli pyrkimys päästä valvomaan itärannikon ja sisämaan välistä turkiskauppaa.Virrankoski s. 112.
Vuonna 1640 irokeesit julistivat sodan Uutta-Ranskaa ja sen liittolaisia vastaan. Ranskalaisten onnistui sotatilasta huolimatta rakentaa Kanadan rajamaille kauppa-asema ja linnake nimeltään Mont Royal. Paikasta tuli myöhemmin Montreal. Saman vuosikymmenen lopulla mohawkien ja senecain raskaat hyökkäykset kohdistuivat huroneihin, ja 1650-luvun alussa attiwendaronkit ja tionontatit menettivät suurimman osan väestöstään irokeesiliiton dynaamisen sodankäynnin seurauksena. Uusi-Ranska selvisi pienemmin menetyksin. Montrealia ja Quebeciä ei poltettu, vaan ranskalaisten suureksi yllätykseksi irokeesiliiton onondagat tulivat vuonna 1653 ehdottamaan rauhansopimusta.Henriksson s. 31. Ranskalaiset, jotka luulivat sotien olevan ohi, perustivat lähetysaseman onondagojen kylään ja yrittivät käännyttää näitä kristinuskoon. Irokeesien vihamielisyydet eivät kuitenkaan loppuneet. He ajoivat lähetyssaarnaajat Montrealiin ja estivät Uuden-Ranskan tutkimusmatkat sekä siirtomaavallan leviämisen sisämaahan.
Irokeesien sotapartiot lisäsivät kansansa elintilaa, kun he ulottivat hyökkäyksensä yhä kauemmas länteen aina Mississippijoelle. Etelässä he tunkeutuivat Virginiaan ja Carolinaan ja kohdistivat idässä ja pohjoisessa iskunsa Uutta-Englantia vastaan.Santoro s. 166. Myös ranskalaisasutukset kärsivät irokeesien toistuvista hyökkäyksistä. Vuonna 1664 Ranskan kuningas Ludvig XIV antoi määräyksen tuhota kaikki viisi irokeesiliiton kansakuntaa, mutta Uuden-Ranskan sotavoimat eivät onnistuneet toteuttamaan saamaansa käskyä.Andersson & Henriksson s. 139.
Englanti vastaan Ranska Uuden-Amsterdamin antauduttua englantilaisille 1670-luvun puolivälissä irokeesit menettivät tärkeimmän kauppakumppaninsa. Ruotsin ja Hollannin lakkautetut siirtokunnat lujittivat jäljelle jääneiden Englannin ja Ranskan asemia. Irokeesit eivät halunneet sotia kahta suurta sotilasmahtia vastaan, vaan solmivat ystävyyssuhteet englantilaisiin, jotka puolestaan hyödynsivät suhteitaan irokeeseihin usuttamalla nämä 1680-luvun puolivälissä uusiin hyökkäyksiin Uutta-Ranskaa vastaan. Voimatasapainon siirtyessä ranskalaisten puolelle irokeesit suostuivat aselepoon. Kun rauha solmittiin seuraavan vuosisadan alussa, olivat irokeesien ja Uuden-Ranskan keskinäiset sodat ohi.Virrankoski s. 115.
Englantilaisten rakentaessa Imperiumiaan pyrkivät irokeesit omalla tahollaan kasvattamaan rivistöjään. Ranskalaiset puolestaan houkuttelivat irokeeseja puolelleen. Senecat ja onondagat olivat kiinnostuneet ehdotuksesta. Ranskalaiset lähetyssaarnaajat ja kauppiaat toivotettiin tervetulleiksi irokeesien kyliin. Kumpikin ammattikunta toi mukanaan asioita, jotka huononsivat liittokunnan tulevaisuutta. Kauppiaiden mukana kulkeutui alkoholi, papit taas toivat kristinuskon. Viina alkoi rappeuttaa kansakuntaa, ja uusi uskonto sai useat intiaanit luopumaan vanhoista perinteistään. Monet kristityt mohawkit siirtyivätkin Kanadaan ja luopuivat entisestä vapaasta elämäntyylistään. Alkoholin myynti pyrittiin monien irokeesipäälliköiden toiveen vuoksi kieltämään sen aiheuttamien huonojen vaikutusten vuoksi.Blocker, Fahey & Tyrre s. 286. thumb|left|Benjamin West: Kenraali Johnson pelastaa ranskalaisen upseerin, 1765. Vuonna 1747 Uudesta-Englannista lähetettiin saarnaajia irokeesien pariin, ja osa oneidoista ja tuscarorista kääntyi heidän uskoonsa.Virrankoski s. 116. Siirtokuntien jatkuva lisääntyminen aiheutti hämmennystä irokeeseissa, jotka koettivat pysytellä puolueettomina ja auttoivat brittejä haluttomasti joissakin sodissa Uutta-Ranskaa vastaan. Irlantilainen sir William Johnson oli luonut vahvat ystävyyssiteet mohawkeihin ja kykeni heidän kauttaan pitämään irokeesiliiton brittien puolella.Virrankoski s. 116.
Britannian ja Ranskan välien tulehtuminen johti maiden väliseen seitsenvuotiseen sotaan, joka alkoi Euroopassa vuonna 1756. Sotatila levisi Pohjois-Amerikkaan, ja seuraavien vuosien aikana Uuden-Ranskan valta alkoi luhistua. Brittisotilaat valtasivat Quebecin vuonna 1759, ja Montreal antautui hieman myöhemmin. Lordi Jeffrey Amherstin joukkoja tuki Montrealin valtauksessa William Johnssonin johtama mohawkien iskuryhmä. Isojenjärvien alueilla ranskalaisten linnakkeet siirtyivät englantilaisten haltuun. Uuden-Ranskan liittolaiset ottawat, ojibwayt, wyandotit ja monet muut heimot yrittivät vallata linnakkeet takaisin briteiltä vuonna 1763 alkaneessa Pontiacin kapinassa. Hanke onnistui puolittain, mutta se päättyi lopulta intiaanien antautumiseen. Irokeesien liittokunnan yksimielisyyteen tuli särö, kun mohawkit auttoivat brittejä ja senacot olivat vastapuolella valtaamassa linnakkeita.Virrankoski s. 117.
Irokeesit Yhdysvaltain vapaussodassa thumb|140px|Joseph Brant vuonna 1776. thumb|140px|Cornplanter Merkittävä tapahtuma irokeesien sotahistoriassa oli 1770-luvulla käyty Yhdysvaltain vapaussota, joka käytiin englantilaisten siirtokuntien ja brittiläisen imperiumin välillä. Aseelliset yhteenotot alkoivat vuonna 1775. Seuraavana vuonna kolmetoista siirtokuntaa julistautuivat itsenäiseksi valtioksi. Ne pitivät Amerikan menestymisen kannalta välttämättömänä hankkia yhä enemmän maata itselleen eivätkä halunneet alistua Englannin hallituksen komentoon. Suunnitellessaan vallankumousta vapaustaistelijain johtomiehet lähettivät irokeeseille käskyn pysyä erossa tulevasta sodasta.Henriksson s. 57.