Suupohjan rata on Suomen rataverkkoon kuuluva rataosuus, joka kulkee Seinäjoelta Kaskisiin. Rata haarautui alun perin Teuvan kunnan Perälästä myös KristiinankaupunkiinSuomen leveäraiteiset rataosat, taulukko valmistumisvuosista, mutta tämä osuus suljettiin liikenteeltä vuonna 1982. Henkilöliikenne Kristiinankaupunkiin lakkautettiin 1968. Henkilöliikenne Perälän asemalta Kaskisiin oli lakkautettu jo vuonna 1965. Kauhajoen Aronkylässä etelälounaaseen kulkeva rata kääntyy noin 90° länsiluoteeseen. Rataosuus on tärkeä Kaskisten satamalle, ja Kaskisten satama on tärkeä Suupohjan radalle.

Liikennöinti radalla on kielletty 14. syyskuuta 2024 alkaen. Radalla on 35 siltaa, joista 26 on erittäin huonossa kunnossa. Erityisesti Kyrönjoen silta on niin ruostunut, että sitä ei ole mahdollista korjata, vaan sen tilalle tulisi rakentaa uusi. Valtion vuoden 2025 talousarvioon sisältyy 15 miljoonan euron määräraha, jolla suunnitellaan siltoja ja selvitetään korjaustarpeita. Suunnittelu- ja korjaushanke käynnistyi kesäkuussa 2025. Aluksi korjaustoimenpiteet kohdistuvat Seinäjoen ratasiltaan. Jos rahoitus riittää, jatkuvat korjaukset Kyrönjoen ratasillan osalta. Koko radan korjaamiseen tarvittaisiin kuitenkin lisärahoitusta. Nykyarvion mukaan korjaukset voidaan tehdä aikaisintaan vuonna 2027.

Historia Alkuvaiheet ja rakentaminen

Ajatus Suupohjan radasta nostettiin ensi kertaa esille jo ennen varsinaisen Pohjanmaan radan valmistumista kristiinankaupunkilaisen valtiopäivämiehen Carl Alfred Carlströmin toimesta vuoden 1882 valtiopäivillä. Vuoden 1888 valtiopäivillä Carlström teki esityksen ratalinjan tutkimisesta Seinäjoen ja Kristiinankaupungin välillä. Vaikka hanke raukesi valtiopäivillä, rataa pohdittiin paikallisesti muun muassa Kauhajoella ja Ilmajoella 1880- ja 1890-luvuilla. Jälkimmäisessä pitäjässä pidettiin kokous aiheesta helmikuussa 1896, jossa joukko suupohjalaisia talollisia nimesi komitean asian ajamiseksi eteenpäin. Kokouksessa puitiin myös mahdollisuutta rakentaa rata yhdistämään Vaasan ja Porin radat, joka ei kuitenkaan koskaan toteutunut.

Seinäjoen–Kristiinankaupungin–Kaskisten rautatien rakentamisesta päätettiin viimein vuosien 1905–1906 valtiopäivillä Carlströmin ja Kaskisten edustajan Guss Mattssonin johdolla. Valtiopäivien päätös ja rautatien reitti sinetöitiin keisarillisella asetuksella 11. joulukuuta 1906. Senaatti päätti tarkan ratalinjan tutkimisesta 19 huhtikuuta 1907, ja selvitys valmistui toukokuussa 1908, jonka perusteella rata määrättiin rakennettavaksi 6. syyskuuta 1909. Samalla hyväksyttiin Kaskisten valtuuston aloite haararadan rakentamisesta kaupungin satamaan. Radanrakennustyöt alkoivat lokakuussa 1909 rakennusmateriaalien, työkalujen ja työvoiman siirroilla vastavalmistuneelta Rovaniemi–Kemi-rataosan työmaalta, jonka jälkeen alkoivat pengerrystyöt välillä Seinäjoki–Perälä. Tämän osuuden valmistuttua vuonna 1910 aloitettiin sekä vastaavat työt Perälästä edelleen Kaskisiin ja Kristiinankaupunkiin että asemien rakennustyöt. Valtaosa näistä töistä valmistui seuraavana vuonna; vuodelle 1912 jäivät Kaskisten ja Kristiinan satamaratojen penkereet sekä asemarakennukset Perälästä eteenpäin.

Kiskoitustyöt alkoivat Seinäjoen ja Perälän välillä toukokuussa 1911 ja saatettiin loppuun elokuun loppupuolella. Tämän jälkeen rataosa sorastettiin sopivaksi väliaikaiselle liikenteelle, joka alkoi 15. marraskuuta 1911, aluksi yhden päivittäisen junan voimin. Kiskoitustyöt jatkuivat seuraavan vuoden keväällä Perälästä eteenpäin: Kristiinankaupunkiin huhtikuusta toukokuuhun ja Kaskisiin toukokuusta kesäkuuhun. Haararadat avattiin väliaikaiselle liikenteelle 22. marraskuuta 1912, joskin niillä oli kuljetettu vaunukuormia jo syyskuusta lähtien. Rautatiehallitusta edustava komissio toteutti koko radan lopputarkastuksen 29.–31 heinäkuuta 1913, jonka tuloksena se avattiin virallisesti vakinaiselle liikenteelle 1. elokuuta 1913.

Liikenteen alku ja väheneminen

Radan valmistuessa Kristiinankaupunki oli edelleen Kaskista merkittävämpi satamakaupunki. Kristiinankin väestönkasvu oli jopa junaliikenteen myötävaikutus mukaan lukien edelleen hidasta; kesti 1950-luvulle asti, kun kaupungin asutus alkoi viimein levitä Pohjoislahden itäpuolelle asemanseudulle. Henkilöliikenne Kaskisiin oli katkolla vuosina 1956–1959 ja päättyi kokonaan 1964. Kristiinankaupungin haaralla henkilöjunia kulki vuoteen 1968 asti.

Haararatojen liikennemäärät alkoivat kääntyä toisin päin vuodesta 1977 alkaen, kun Metsä-Botnia avasi Kaskisten sellutehtaan. Sellutehtaan liikenteen myötävaikutuksesta aikaisemmin Kristiinankaupunkiin kulkenut tavaravirta alkoi kanavoitua Kaskisiin, jonka myötä myös tavaraliikenne lakkasi Kristiinan haaralla helmikuussa 1982. Tämän johdosta rata purettiin kokonaan tarpeettomana vuonna 1991.

Jäljelle jääneen Kaskisten radan liikennevirrat romahtivat sellutehtaan lakkautuksen johdosta 2008. Vuonna 2010 liikennemäärät radalla laskivat alle vähäliikenteisyyden rajanKujala, Hakala & Vierula: Suupohjan radasta vahvistuva yhdyskäytävä. Tavara- ja henkilöliikenteen mahdollisuudet ja aluetaloudelliset vaikutukset. Raportteja 208. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. PDF-tiedosto. Etanolin rautatiekuljetukset Koskenkorvalta päättyivät 2012 ja raakapuukuljetukset Teuvalta päättyivät 2014. Suupohjan radalla oli tavaraliikennettä 69 000 nettotonnia vuonna 2016 ja kuljetusmäärä oli alimmillaan historiansa aikana.

Vuonna 2017 Liikennevirasto tuli siihen lopputulokseen, että radan liikennöitävässä kunnossa pitämiselle ei ole perusteita. Rata olisi tarvinnut merkittäviä investointeja. Liikennevirasto esitti radan kunnossapidon lopettamista vuoden 2019 lopulla. Kunnossapidon lopettaminen olisi tarkoittanut radan sulkemista. Väylävirasto päätti kuitenkin jatkaa kunnossapitoa vuoden 2020 loppuun asti.

Elpyminen Vuonna 2017 Äänekoskella käynnistettiin biotuotetehdas, joka lisäsi puun kysyntää ja vaikutti myös Suupohjan radan kuljetusmääriin. Puutavaran kuormaus Teuvalla alkoi uudestaan vuonna 2018. Vuonna 2019 liikenteen määrä kasvoi 129 000 nettotonniin. UPM aloitti puutavaran kuljetukset Suupohjan radalla. Vuonna 2020 radan alueen kunnat, yritykset, yhdistykset ja Väylävirasto kustansivat Teuvalle puutavaran lastauslaiturin, jonka myötä liikenteen määrän uskottiin nousevan. Laiturilta voidaan lastata 24 vaunun puutavaratäysjunia, kun aiemmin puuta kuljetettiin vain 12 vaunun junilla. Heti laiturin valmistuttua Stora Enso aloitti puun kuljetukset Teuvalta Sunilan sellu- ja ligniinitehtaalle Kotkaan. Vuonna 2020 radan kuljetusmäärä oli 250 000 tonnia. Teuvan kuormauspaikan kuljetusmäärien arvioidaan kasvavan 320 000 tonniin vuoteen 2025 mennessä. Rata määritellään vähäliikenteiseksi, jos sillä on tavaraliikennettä alle 300 000 nettotonnia vuodessa. Vuonna 2021 Seinäjoelta Kaskisiin kuljetettiin 600 000 bruttotonnia tavaraahttps://vayla.fi/documents/25230764/55126781/Bruttotonnit2021_110322.pdf/5261cd48-b76a-08be-5fed-30d0261a2c5c/Bruttotonnit2021_110322.pdf?t=1647008273867. Koska tavaraliikenteen määrä oli kasvanut, Suupohjan radan kunnossapitoa päätettiin jatkaa vuoden 2022 loppuun asti.

Nykytila pienoiskuva|oikea|Puutavarajuna ylittää tasoristeystä Ilmajoella heinäkuussa 2022. Rata on 113 km pitkä, yksiraiteinen, huonokuntoinen ja sähköistämätön. Radan huonon kunnon vuoksi junien nopeus on rajoitettu 40–50 kilometriin tunnissa. Rataa käytetään lähes yksinomaan raakapuun kuljetuksiin, jotka lähtevät Teuvalta tai saapuvat Kaskisten kemihierretehtaalle. Teuvalta kuljetetaan kuitupuuta muun muassa Pietarsaareen Alholman tehtaalle ja Äänekosken biotuotetehtaalle ja kuusitukkeja lastataan Vilppulan sahalle. Metsä Boardin Kaskisten tehtaille kuljetetaan haapa- ja koivukuitupuuta Lohjalta.

Väyläviraston vuonna 2023 tekemän kartoituksen mukaan radan kunto on erittäin heikko. Seitsemän huonokuntoista ratasiltaa vaatisi joko uusimista tai peruskorjausta. Virasto pitää parhaana sulkea rata vuonna 2024.

Vuonna 2021 radalla oli 157 tasoristeystä ja 36 siltaa. Vuonna 2023 radalla on 166 tasoristeystä ja 35 siltaa.

Seinäjoen ja Kaskisten välisiä liikennepaikkoja on nykyään viisi: Koskenkorva, Lohiluoma, Kauhajoki, Teuva ja Närpiö.

Syyskuussa 2024 Väylävirasto ilmoitti kieltävänsä liikennöinnin radalla 14. syyskuuta alkaen radan siltojen huonon kunnon vuoksi. Viraston mukaan mm Kyrönjoen silta on niin huonossa kunnossa että korjaaminen ei enää auta vaan tilalle on rakennettava uusi silta.

Radan kulku Seinäjoki–Koskenkorva

Erkaannuttuaan Seinäjoen ratapihan pohjoispuolelta ja ylitettyään kantatien 67 rata risteää tieverkon kanssa ensi kertaa Vaasantiellä noin puoli kilometriä Seinäjoen asemasta. Kyrönjoen ylitettyään rata myötäilee kantatien 67 linjausta aina Teuvalle saakka. Seinäjoen ja ensimmäisen väliaseman Tuomikylän (km 428+320) välillä on sijainnut seisakkeita Itikassa (km 419+070), Joupissa (421+970), Latomäessä (422+500), Kosolassa (423+100) ja Sauniolla (425+480) entisen Seinäjoen maalaiskunnan alueella. Näistä kaikki Itikkaa lukuun ottamatta lakkautettiin jo ennen henkilöliikenteen päättymistä vuonna 1968. Rata ylittää Ilmajoen rajan Saunamäessä, josta noin kahden kilometrin päässä sijaitsee radan ensimmäinen väliasema Tuomikylä, noin 1,8 kilometrin yhtenäisellä suoralla osuudella Ilmajoen Ahonkylän taajamassa.

Tuomikylän jälkeen ennen seuraavaa asemaa Ilmajokea on sijainnut vain alle kilometrin päässä toisistaan kaksi seisaketta, Nieminikkola (429+100) ja Nikkola (429+976). Rata kaartaa hiukan kohti länttä ja jatkuu suorana 12 kilometrin matkalla, jossa se risteää seututien 701 kanssa Ilmajoen keskustassa. Varsinainen Ilmajoen asema (434+494) sijaitsee juuri tasoristeyksen länsipuolella. Kyrönjoki liittyy radan ja kantatien 67 yhteiseen linjaukseen radan kulkiessa kohti Ilmajoen Koskenkorvaa. Ilmajoen suoran aseman jälkeisellä osuudella on sijainnut Rinteen (426+485), Peuralan (436+900), Isokoivun (438+078), Akkalan (438+900) ja Katajan (440+313) seisakkeet. Koskenkorvan asema sijaitsee ratakilometrillä 442+447 juuri Koskenkorvan tehtaiden pohjoispuolella. Koskenkorvan aseman jälkeen rata ylittää jälleen Kyrönjoen ja heti sen jälkeen valtatien 3.

Koskenkorva–Kauhajoki thumb|left|230px|Rata kääntyy Kauhajoen Aronkylässä noin 90 astetta länteen. Kaarrettuaan lounaaseen, ohitettuaan Jouppilan (445+250) entisen seisakkeen ja ylitettyään Kurikan rajan noin kolmen kilometrin päässä Koskenkorvalta rata ohittaa Koivistonkylän (446+450) entisen seisakkeen ja saapuu Panttilaan, jossa sijaitsee entinen asema (447+090). Panttila avattiin seisakkeena vuonna 1931 ja korotettiin laituriksi vuonna 1936; se on näin Seinäjoelta luettuna radan ensimmäinen asema, joka ei lukeutunut radan alkuperäisiin miehitettyihin liikennepaikkoihin. Panttilan jälkeen rata kaartuu etelään päin matkallaan kohti Kurikan kirkonkylää ja entistä asemaa (452+013). Tällä välillä sijaitsivat Antilankylän (448+200), Levulan (449+197) ja Paavolankylän (451+100) seisakkeet. Kurikan kirkonkylässä sijaitsee kaksi tasoristeystä, joista pohjoisempi risteää seututie 689:n kanssa. Noin viiden kilometrin päässä Kurikasta sijaitsee Miedon kylässä entinen pysäkki (456+996); asemien puoliväliin asettui Louvonmäen seisake (454+655). Miedosta seuraavat seisakkeet olivat Kakkuri (458+622), Hakuni (459+898), Koukkari (460+800) ja Lahoo (462+167) seisakkeet, joista ensimmäisen paikkeilla rata alkaa seurata Kauhajoen uomaa. Viimeinen Kurikan alueella sijaitseva entinen asema, Lohiluoma sijaitsee noin puolen kilometrin päässä Kauhajoen rajasta.

Kauhajoki–Närpiö