”A Day in the Life” on vuonna 1967 julkaistun The Beatles -albumin Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band kolmastoista ja samalla viimeinen kappale. Laulu toimi eräänlaisena encorena noudattaen normaalin konsertin kaavaa, jossa aplodien jälkeen seuraa vielä loppufinaali. Kappale on saanut osakseen eniten huomiota albumilla ja musiikkikriitikot ovat viidellä vuosikymmenellä pitäneet sitä yhtenä Beatlesien parhaista lauluista. Muun muassa verkkosivusto ”Acclaimed Musicin” tilastoimilla listoilla ”A Day in the Life” on menestynyt erinomaisesti.Acclaimed Music - A Day in the Life
BBC asetti aikoinaan ”A Day in the Lifen” soittokieltoon, koska osaa sen lyriikasta epäiltiin yllyttävän kuuntelijoita huumeiden käyttöön.
Tausta ja tuotanto
Laulun sanoitusaihe tuli John Lennonin lukemasta lehtiuutisesta, jossa kerrottiin Guinnessin olutpanimon rikkaan perijän Tara Brownen kuolemaan johtaneesta auto-onnettomuudesta.Tara Browne John Lennonin raakaversioon yhdistettiin Paul McCartneyn myös keskeneräinen laulu, sillä kaksikosta ne sopivat yhteen. McCartneyn säveltämä osuus alkaa herätyskellon äänellä ja sanoilla "Woke up, fell out the bed." Herätyskello oli alkujaan merkki, joka ilmoitti nauhoitukseen jätetyn kohdan päättymisen, jonka sekunnit yhtyeen avustaja Mal Evans laski nauhalle. McCartney hyödynsi kellon sanoituksessaan.
Lisäksi Lennon ja McCartney laativat tuottaja George Martinin avulla pienen orkesterisovituksen. Siinä orkesterille kerrottiin aloitusnuotiksi kunkin instrumentin matalin ääni sekä lopetukseksi korkein ääni. Orkesterin jäsenet saivat ohjeeksi siirtyä annetun ajan kuluessa mielivaltaisesti, samalla lisäten soiton voimakkuutta, korkeimpaan nuottiin. Tulos lisättiin laskettuun nauhoituksen kohtaan.
Laulu tehtiin muista albumin kappaleista poiketen 8-raita-äänityksenä. Rolling Stone Magazine: Sgt. Pepper... Kappaleessa soittaa suuri, mutta hyvin yksinkertaisesti jaoteltu orkesteri. Kappaleen lopusta vastasivat McCartney, Lennon ja Ringo Starr ja Beatlesien roudari Mel Evans soittamalla kolmella pianolla samanaikaisesti E-duuria. Tämä rysähdys oli lopetus itse kappaleelle kuten myös Sgt. Peppers Lonely Hearts Club Band -albumille. Mukaan laitettiin Lennonin toivomuksesta niin korkea ääni, että sen kykenevät erottamaan vain koirat. Kappale ei ole erityisen monimutkainen sävellys, mutta äänitys oli monimutkainen ja siitä huolimatta äänitykseen meni vain viisi päivää. Lennonin toivoman korkean äänen jälkeen on vielä puheäänistä koostettu äänisilmukka, joka alkuperäisessä muodossaan oli tarkoitettu toistumaan loputtomiin levysoittimissa, joissa ei ollut automaattista katkaisua ja äänirasian palautusta.
Yleensä kriittiseltä John Lennonilta harvinainen tunnustus.
Lähteet
Luokka:The Beatlesin kappaleet Luokka:Vuoden 1967 kappaleet