Helicoprion on sukupuuttoon kuollut koppapäisiin kuuluva rustokalasuku, joka eli permikaudella. Lähes kaikki löydetyt fossiilit koostuvat erikoisista alaleuan kiehkuraisista osista, joissa joskus on yli 180 hammasta. Helicoprion oli luultavasti suuri haita muistuttava petokala, joka saalisti aktiivisesti meren pintavesissä. Sen lähimmät nykyään elävät sukulaiset ovat sillikuningaskalat.
Ulkonäkö ja koko pienoiskuva|vasen|Moderni näkemys lajista Helicoprion bessonowi Helicoprion oli luultavasti tukevarakenteinen peto, jolla oli aggressiiviset elämäntavat. Elämäntapojensa takia sillä oli luultavasti viisi kidusaukkoa kuten hailla, eikä yksi kuten sillikuningaskaloilla. Sen kallo oli lyhyempi kuin sillikuningaskaloilla, ja sen leuan lopussa näkyi hammaskiehkura. Suurin löydetty hammaskiehkura oli läpimitaltaan 60-senttinen, ja sen perusteella on arvioitu kalan kokonaispituudeksi jopa 12 metriä.
Löytäminen ja tutkimus Helicoprionin leukojen fossiileja on löydetty Kanadasta, Yhdysvalloista, Meksikosta, Huippuvuorilta, Venäjältä, Kazakstanista, Kiinasta, Laosista, Japanista ja Australiasta. Ensimmäisen löydön läpimitta on noin 26 senttiä. Aluksi sen arveltiin kuuluvan jollekin erikoiselle ammoniitille, mutta tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että se kuului jonkinlaiselle rustokalalle, ja suku nimettiin Helicoprioniksi.
Venäläinen Aleksandr Petrovitš Karpinski käytti useita vuosia elämästään yrittäessään tutkia, mihin kohtaan kalaa ”kiehkura” voisi kuulua. Hän kokeili sijoittaa sen muun muassa selkäevään, pyrstöön ja yläleukaan. Myöhemmin se osattiin sijoittaa alaleukaan, mutta kiehkuran tarkka sijainti paljastui vasta 2010-luvulla, kun tutkittiin Idahosta fosforikerrostumasta löytynyttä fossiilia IMNH 36701 tietokonetomografialla. Se käytti tätä kiehkuraa murtaakseen joidenkin pääjalkaisten kuten ammoniittien, helmiveneiden ja kalmarien kuoria.
Kuvia
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Esihistorialliset kalat Luokka:Koppapäiset