Luontoisetu on jonakin muuna vastikkeena kuin rahana maksettava palkka tai rahapalkan lisäksi suoritettava etu.
Luontoisedut Suomessa Tavallisia luontoisetuja ovat asunto-, auto-, puhelin- ja ravintoetu. Muita mahdollisia luontoisetuja ovat muun muassa sähkönkäyttöoikeus, autotallietu, autohallipaikkaetu, täysihoitoetu, työsuhdematkalippu, työsuhdelainan korkoetu, polkupyöräetu, vene-etu, moottoripyöräetu, mönkijäetu, mopoautoetu, sähköpotkulautaetu ja kesämökkietu.
Luontoisedut otetaan työ- tai virkasuhteessa olevan henkilön verotuksessa huomioon rahamääränä, jonka suuruus vahvistetaan vuosittain. Jos luontoisedun arvoa ei ole erikseen vahvistettu, sen arvoksi katsotaan verotuksessa edun käypä arvo.
Historiaa Vuoden 1922 työsopimuslain mukaan työsuhteessa olevan työntekijän palkka voitiin maksaa luontoisetuna, eli asuntoetuna.Työsopimuslaki, 141/1922, 11 §, voimassa 1922–1970
Vuoden 1970 työsopimuslain (320/1970, 18 §) mukaan luontoisedut saivat olla vain osa palkasta tai palkan lisänä. Metsä- ja lauttaustyöväen yhteisasunnoista 1947 säädetyssä laissa määrättiin, ettei erikseen miehille ja naisille tarkoitettuun yhteisasuntoon majoitetulta saanut ottaa maksua eikä muuta vastiketta.Laki 151/1947, 9 §, voimassa 1947–1967. Aiemmin myös valtion virassa tai toimessa olleen henkilön oli asuttava hänelle varatussa asunnossa, ellei toimialan ministeriö myöntänyt lupaa asua muualla. Myös evankelis-luterilaisen kirkon papiston ja kanttorien sekä maaseudun kansakoulunopettajien luontoisetuna oli asunto. Valtion ja kuntien virkamiehet sekä myöhemmin myös kansakoulunopettajat joutuivat maksamaan luontoiseduistaan vastiketta.
Lähteet
Luokka:Palkka Luokka:Tuloverotus Suomessa