Talouspoliittinen valtuuslaki on pysyvä tai määräaikainen laki, jolla hallitukselle myönnetään valtuudet säännöstellä tai säännellä taloudellista toimintaa. Siitä käytetään myös nimityksiä taloudellinen valtuuslaki, vakauttamislaki ja suojalaki. Tällaisilla laeilla on säännöstelty hintoja, hyödykkeitä, tuontia, vientiä, valuuttaa ja vuokria. Tavallisesti eduskunta on säätänyt talouspoliittiset valtuuslait perustuslain säätämisjärjestyksessä. Yleensä tällaiseen lakiin sisältyy säännös, jonka mukaan eduskunta jälkitarkastaa lain nojalla annetut säädöksetFacta 2001, WSOY 1981–1987, hakusana talouspoliittiset valtuuslait.
Talouspoliittisia valtuuslakeja ovat olleet esimerkiksi laki investointirahastoista, 293/1955, voimassa 1955–1964 laki investointirahastoista, 309/1964, voimassa 1965–1978 vientimaksulaki, 52/1974, voimassa 1974–1994 laki hinnantasauksesta sekä hintasulusta eräissä tapauksissa, 155/1974, voimassa 1974–1979 hintavalvontalaki, 156/1974, voimassa 1974–1988 laki maan ulkomaankaupan ja taloudellisen kasvun turvaamisesta, 157/1974, voimassa 1974–1996 laki liiketoiminnan perusteella suoritettavista suhdannetalletuksista, 53/1977, voimassa 1977– tuontimaksulaki, 1008/1977, voimassa 1978–1993 investointivarauslaki, 1094/1978, voimassa 1979– vientitalletuslaki, 578/1979, voimassa 1979–1994 laki hintasulusta, 717/1988, voimassa 1988–1992 laki indeksiehdon käytöstä vuosia 1992 ja 1993 koskevissa työ-, virka- ja toimiehtosopimuksissa, 1678/1991, voimassa 1992–1993 laki indeksiehdon käytön rajoittamisesta, 1384/1992, voimassa 1993–1994
Katso myös Valtuuslaki
Lähteet
Luokka:Erityislait