Otto Oinonen (; 27. marraskuuta 1898 Pielisjärvi – 11. syyskuuta 1937 Petroskoi) oli suomalainen Neuvostoliittoon muuttanut toimittaja ja kirjailija.
Oinonen syntyi maanviljelijäperheeseen. Hän työskenteli maa- ja metsätöissä sekä uittomiehenä. Talvella 1918 hän siirtyi Venäjälle rakentamaan Muurmannin rataa. Vuosina 1920–1922 hän opiskeli Pietarin punaupseerikoulussa.
Vuonna 1923 Oinonen palasi Suomeen, jossa hänet tuomittiin vuodeksi vankeuteen syytettynä vallankaappauksen valmistelusta. Vapauduttuaan hän asui vuosina 1924–1925 Neuvosto-Karjalassa. Vuonna 1925 Oinonen muutti jälleen Suomeen, jossa hän toimi Työväenjärjestöjen tiedonantajan toimittajana ja työläiskirjailijaliiton sihteerinä. Näinä vuosina hän käänsi suomeksi Lidija Seifullinan, Fjodor Gladkovin ja Veniamin Kaverinin teoksia. Vuonna 1929 ilmestyi Oinosen romaani Tienhaarassa.
Vuonna 1930 Oinonen pidätettiin uudelleen ja hänet tuomittiin viideksi vuodeksi Sukevan vankilaan. Vuonna 1934 hän pakeni ja muutti Neuvostoliittoon.Kommunistivanki karannut, Helsingin Sanomat, 24.08.1934, nro 226, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 24.08.2024 Vuonna 1935 Oinonen toimi Rintama-kirjallisuuslehden toimittajana. Hän julkaisi teatteriarvosteluja sekä katkelmia romaanista Professori Popovin juttu ja vankilaelämää käsittelevästä muistelmateoksesta Kahleissa ja karkurina.
Oinonen pidätettiin heinäkuussa 1937, tuomittiin kuolemaan syytettynä vakoilusta ja vastavallankumouksellisesta toiminnasta ja ammuttiin Petroskoin lähellä. Hänen maineensa palautettiin vuonna 1963.
Teoksia Tienhaarassa, romaani. Helsinki: Työväen kirjallisuuden edistämisyhdistys, 1929
Lähteet
Viitteet
Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Suomalaiset toimittajat Luokka:Venäjän suomenkieliset kirjailijat Luokka:Vuonna 1898 syntyneet Luokka:Vuonna 1937 kuolleet Luokka:Suomalaiset teloitetut Luokka:Neuvostoliitonsuomalaiset henkilöt