Velvoite on velkasuhteessa olevan velallisen velvollisuus tehdä velkojalle tietty suoritus. Suoritus voi olla esimerkiksi rahasumman maksaminen, esineen luovuttaminen toisen omistukseen tai palvelun toteuttaminen.
Velkojalla on suoritukseen saamisoikeus. Suorituksen jäädessä täyttämättä velallinen on oikeudellisessa vastuussa velkojaa kohtaan. Tämä vastuu ilmenee muun muassa velvollisuutena korvata velkojalle aiheutunut vahinko.Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.Iso tietosanakirja, WSOY 1995–1997.
Velvoitteita ovat rahavelvoite ja luontoisvelvoite. Rahavelvoite tarkoittaa, että velvoitteen sisältö on rahan maksaminen. Luontoisvelvoitteen () sisältö on muun kuin rahasuorituksen tekeminen. Tällainen velvoite voi olla esimerkiksi esineen luovuttaminen tai palvelusuorituksen tekeminen. Luontoisvelvoite voi käytännössä muuttua rahavelvoitteeksi, mutta rahavelvoite ei yleensä muutu luontoisvelvoitteeksi.
Luontoissuoritukseen ei voi pakottaa, jos se vaatisi henkilökohtaista työtä. Jos esimerkiksi arkkitehti kieltäytyy laatimasta häneltä tilattuja piirustuksia, häntä ei voi siihen ulosottotoimin pakottaa, vaan velkojan vaadeoikeus muuttuu oikeudeksi vaatia vahingonkorvausta.
Velvoiteoikeus
Velvoiteoikeus on yksityisoikeuteen kuuluva oikeudenala, joka käsittelee sidonnaisuuksia ja suhteita velvoitetun ja oikeutetun välillä. Velvoiteoikeudellinen sidonnaisuus alkaa velvoitteen syntyessä ja lakkaa täytettäessä velvoite tai velvoitteen voimassaolon päättyessä esimerkiksi vanhentumisen vuoksi.Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen Lakimiesyhdistys 1994–1999, , osa I palstat 999–1000.
Lähteet
Luokka:Velvoiteoikeus