Kristillisdemokraatit (, lyhyemmin KD) on ruotsalainen kristillisdemokraattinen ja porvarillinen puolue. Kristillisdemokraattien puheenjohtajana on vuodesta 2015 lähtien toiminut Ebba Busch.

Kristillisdemokraateilla on valtiopäivillä 22 kansanedustajaa. Ensimmäiset kansanedustajansa puolue sai vuonna 1985 ja on ollut ensimmäisen kerran hallituksessa vuonna 1991 alkaneella kaudella. Kristillisdemokraateilla on kunnanvaltuutettuja kaikkiaan 251 kunnassa ja valtuutettuja puolueella on yhteensä 676. KD:lla on kuusi kunnanhallituksen puheenjohtajan paikkaa. Puolueella on kaikkiaan noin 25 600 jäsentä.

KD kuvaa itsensä kristillisdemokraattisena puolueena joka uskoo vapauteen, markkinaystävällisyyteen ja lähimmäisvastuuseen. Politiikassaan puolue on korostanut hoitoa, turvallisuutta ja sydänmaan puolustamista.

Kristillisdemokraateilla on Euroopan parlamentissa kaksi edustajaa: Sara Skyttedal ja David Lega. Puolue on Suomen sisarpuolueen tavoin parlamentin suurimman puolueryhmän, Euroopan kansanpuolueen, jäsen. Puolueeseen kuuluu kansainvälinen järjestö KIC, naisjärjestö, nuorisojärjestö sekä opiskelijajärjestö.

Arvot ja lähestymistapa

Kristillisdemokraatit on korostanut itseään aatepuolueena, joka uskoo vapauteen ja markkinaystävällisyyteen sekä lähimmäisvastuuseen. Puolue on korostanut itseään porvarillisena puolueena joka korostaa hoitoa, turvallisuutta ja sydänmaan asioita. Puolue korostaa itseään osana eurooppalaista kristillisdemokratiaa, joka on ollut vastavoima voimakkaan totalitaarisille liikkeille kuten natsismille ja kommunismille. Samoin puolue yhdistyy ruotsalaiseen kansanliiketaustaan, joka korostaa ruotsalaisia arvoja. Puolueen mukaan kristillisdemokratia tunnistaa liberalismia ja sosialismia paremmin yksilön ja yhteisön vuorovaikutuksen ja tunnistaa arvojen merkityksen yhteisölle. Puolue pitää liberalismia ja sosialismia utopioina, jotka sivuuttavat ihmisen epätäydellisyyden.

Ruotsalainen kristillisdemokratia on 2010-luvulla vahvistanut profiiliaan selkeän asiapitoisella linjalla. Ebba Buschin puheenjohtajakaudella puolue on ottanut tiukan maahanmuuttolinjan ja vähentänyt profiloitumista kehitysapukysymyksissä. Buschin kaudella puolueen on kuvattu siirtyneen sosiaalisista kysymyksistä selvimmin oikealle. Viittaukset arvo- ja etiikkakysymyksiin ovat olleet selvästi aikaisempaa vähäisempiä. Muutos politiikassa on aiheuttanut myös arvostelua puolueen sisällä.

Ihmiskäsitys: Kristillisdemokraattien ihmiskäsitys korostaa ihmisyyttä päämääränä, jokaista yksilöä ainutlaatuisena ja yhteisöä kehittyvän elämän kannalta välttämättömänä. Kristillisdemokraatit tunnistaa ihmisen sosiaaliset tarpeet ja korostaa yhteisön roolia. Tärkeimpänä yhteisönä puolue pitää perhettä, jossa perheenjäsenet saavat sekä rakkautta ja hoivaa mutta myös vaatimuksia ja kasvua vastuunkantoon. Ihmisen epätäydellisyys: Kristillsdemokraatien mukaan epätäydellisyyden tunnistaminen antaa nöyryyttä poliittisia pyrkimyksiä kohtaan ja edistää vallanjakoa joka ehkäisee väärinkäytöksiä ja liiallista keskittymistä. Epätäydellisyyden tunnistaminen asettaa myös rajat politiikalle, jonka keinoilla ei ole mahdollista vastata kaikkiin kysymyksiin. Epätäydellisyyden ajatus auttaa tunnistamaan myös jokaisen mahdollisuuden virheisiin sekä toiseen mahdollisuuteen. Vastuu tulevaisuudelle: Kristillisdemokraatit korostaa vastuuta tulevaisuutta kohtaan, luonnosta huolehtimista ja vastuullista kuluttamista. Erityisesti puolue korostaa vastuuta suhteessa talouteen ja ympäristöön ja asettuu materialismia vastaan. Puolue vastustaa myös vastuutonta taloudenhoitoa, joka ei huomioi ympäristöä. Lähipäätösperiaate: Kristillisdemokraatit korostaa päätöksenteko mahdollisimman lähellä ihmistä aina perheestä lähtien. Puolue kannattaa läheisyysperiaatetta mutta näkee tietyt kysymykset, kuten ympäristöongelmat, tarkoituksenmukaisimpana ratkaistavana ylikansallisena ongelmana. Kultainen sääntö: Kristillisdemokraatit korostaa solidaarisuutta kultaisen säännön mukaan. Puolue suojelee ihmisten elämää, vapautta ja ihmisarvoa maantieteellisestä etäisyydestä riippumatta ja puolustaa solidaarisuutta heikoimpia ja sorrettuja kohtaan. Puolue pyrkii oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan.

Historia

Puolueen perustaminen ja alkuvuodet Kristillisdemokraatit perustettiin 20. maaliskuuta 1964 nimellä Kristen demokratisk samling. Puolueen ensimmäinen puheenjohtaja oli Birger Ekstedt joka kuoli kesken puheenjohtajuutensa vuonna 1972. Monet puolueen keskeisistä vaikuttajista, kuten Lewi Pethrus, olivat helluntailaisia. Puolueen perustamista edelsi Kristet Samhällsansvar-ryhmä, joka nosti esiin kristittyjä ehdokkaita eri puolueissa. Sytyke oman puolueen perustamiseen tuli uskonnonopetuksen radikaalin vähentämisen vuoksi vuonna 1963. Vetoomus uudistusta vastaan keräsi 2,1 miljoonaa allekirjoitusta.Erävalo 2018, s. 53 Puolue profiloitui aluksi erityisesti ei-sosialistinena puolueena joka korosti arvopolitiikkaa ja pyrki rakentamaan politiikkaa kristillisen ihmisnäkemyksen mukaan.Erävalo 2018, s. 54

Puolue osallistui vuodesta 1966 lähtien kunta- ja maakuntavaaleihin noin kahden prosentin kannatuksella mutta parlamenttiin kesti äänikynnyksestä johtuen. Ekstedtin jälkeen puolueen keulahahmoksi tuli Alf Svensson, joka toimi tehtävässä aina vuoteen 2004 saakka.

Yhteistyö Keskustan kanssa

Kristillisdemokraatit sai ensimmäisen kansanedustajansa vaaliliitossa Keskustapuolueen kanssa vuoden 1985 vaaleissa. Vaaliliitossa puolueet olivat omilla listoillaan, mutta yhteisellä Keskusta-nimellä. Yhteistyön tavoitteena oli neljän prosentin äänikynnyksen ylittäminen ja samalla ei-sosialistisen enemmistön muodostaminen valtiopäiville. Ensimmäiseksi puolueen kansanedustajaksi valittiin Alf Svensson Jönköpingin vaalipiiristä. Myös menestys kunta- ja maakuntavaaleissa piristyi kansanedustajapaikan myötä. Vuonna 1987 puolue uudisti ohjelmansa ja sai uuden nimen Kristdemokratiska Samhällspartiet (KdS). Vuonna 1984 puolue liittyi keskustademokraattisen internationaalin jäseneksi. Vaaliyhteistyö keskustapuolueen kanssa päättyi 1988, jolloin kristillisdemokraatit saivat 2,9 % äänistä ja jäivät ilman edustajanpaikkaa.

Nousu hallitusvastuuseen Vuonna 1991 puolue löi läpi parlamenttivaaleissa ja nousi heti hallitusvastuuseen Carl Bildtin ensimmäiseen hallitukseen vuosiksi 1991–1994. Kristillisdemokraattien ministereinä toimivat Alf Svensson, Inger Davidsson sekä Mats Odell. Vuoden 1994 valitopäivävaaleissa puolue säilyi niukasti vaalikynnyksen yläpuolella. Vuonna 1998 Kristillisdemokraatit saavutti parhaimman vaalituloksensa 11,8 prosenttia ja 42 kansanedustajaa. Nykyisen nimensä puolue otti käyttöön vuonna 1996 ja samalla puolue liittyi Euroopan kansanpuolueen jäseneksi. Svenssonin kaudella puolue korosti erityisesti perhearvoja. Vuoden 1998 vaalien jälkeen pyrki muodostamaan keskustalaista vähemmistöhallitusta. Svenssonin eron jälkeen puolueessa syntyi keskustelu tulevasta suunnasta ja strategiasta.Arter 2006, s. 187

Allianssipuolue

Vuonna 2004 KD:n puheenjohtajaksi nousi eduskuntaryhmän puheenjohtajana pitkään toiminut Göran Hägglund. Hägglundin johdolla kristillisdemokraatit liittyivät mukaan keskustaoikeistolaiseen Alliansen-liittoumaan yhdessä Keskustan, Liberaalien ja Maltillisen kokoomuksen kanssa. Allianssi muodosti hallituksen vuoden 2006 parlamenttivaalien jälkeen. KD sai Reinfeldtin hallitukseen kolme ministeriä: Göran Hägglundin, Maria Larssonin ja Mats Odellin.Erävalo 2018, s. 55

Vuoden 2010 vaalien jälkeen Hägglund ja Larsson jatkoivat ministereinä ja Odell siirtyi eduskuntaryhmän puheenjohtajan tehtäviin. Stefan Attefallista tuli KD:n kolmas ministeri. Asuntoministerinä toimineen Attefallin mukaan Ruotsissa on nimetty käsite Attefalshus, jonka mukaan alle 25 neliömetrin mökin saa rakentaa ilman lupakäsittelyä. Odell haastoi puheenjohtaja Hägglundin vuoden 2012 puoluekokouksessa, mutta Hägglund voitti. Hägglund ilmoitti kuitenkin tammikuussa 2015 luopuvansa puheenjohtajan tehtävistä.

Buschin kausi Kristillisdemokraattien uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 25. huhtikuuta 2015 Ebba Busch. Vuoden 2018 parlamenttivaaleissa KD otti selvän vaalivoiton ja nosti kannatustaan 4,6 prosentista 6,4 prosenttiin. KD:n nousun perusteena on ollut puolueen ydinteemat perhepolitiikan parissa.{ Vuoden 2019 eurovaaleissa KD saavutti kaikkien aikojen parhaan tuloksensa 8,62 prosenttia ja nosti kannatustaan 2,69 prosenttiyksiköllä. Vuoden 2022 vaaleissa KD on nostanut esiin terveydenhuollon, työntekijöiden ja maaseudun asioita. Puolue on korostanut itseään vaihtoehtona valtablokille. Buschin kaudella puolueen on kuvattu siirtyneen sosiaalisista teemoista selvemmin oikealle. Puolueen puheenjohtaja Busch on myös profiloitunut erityisesti asiakysymyksissä ja vähentänyt roolia eettisissä kysymyksissä.

Analyysien mukaan Buschin johtaman KD:n kannatuksen nousu on seurausta strategisesta kannattajakunnan laajentamisesta ja uusien äänestäjien houkuttelemisesta sekä suunnasta porvarillisempaan suuntaan.

Kannattajakunta

Perinteisesti kristillisdemokraattien äänestäjät ovat olleet konservatismin ja perinteiden kunnioittajia. Kristillisdemokraattien kannattajakunta on historiallisesti ollut keskimääräistä vanhempaa ja korkeammin koulutettuja. Kristillisdemokraattien kannattajat ovat olleet vasemmisto-oikeisto-asteikolla selvästi oikealla. Vuonna 2014 puolueen kannattajilla oli yhteistä pintaa maltillisen kokoomuksen äänestäjien (72 %) ja ruotsidemokraattien äänestäjien (40 %) kanssa. Vuoden 2014 vaalien perusteella KD muodosti valtiopäivien oikeiston yhdessä maltillisten kanssa.

Vuoden 2021 puoluesympatiaa mittaavassa tutkimuksessa 5 prosenttia ruotsalaisista piti KD:ta ensimmäisenä vaihtoehtonaan. Vuodesta 2017 lähtien Kristillisdemokraatit ovat nostaneet kannatusta ja puoluetta kohtaan koettua mieltymystä. Kristillisdemokraattien suurin potentiaali on poliittisesti oikeistossa. Erityisesti KD:n politiikka on suuntaunut yksityisellä sektorilla työskenteleviin, maanviljelijöihin ja yrittäjiin.

Vaalihistoria

Valtiopäivävaalit thumb|right|350px|Kristillisdemokraattien osuus äänistä valtiopäivävaaleissa 1964–2014. Vaalit Johtaja Kannatus Paikat +/– Hallitus Äänet % 1964 Birger Ekstedt 75,389 1.8 1968 72,377 1.5 1970 88,770 1.8 1973 Alf Svensson 90,388 1.8 1976 73,844 1.4 1979 75,993 1.4 1982 103,820 1.9 1985 131,548 2.4 1 align="center" 1988 158,182 2.9 1 1991 390,351 7.1 26 align="center" 1994 225,974 4.1 11 align="center" 1998 618,033 11.7 27 2002 485,235 9.2 9 2006 Göran Hägglund 365,998 6.6 9 2010 333,696 5.6 5 2014 284,806 4.6 3 2018Ebba Busch 409,478 6.3 6 2022 345,712 5.3 3

Euroopan parlamentti VaalitKannatusPaikat+/– Äänet % 1995 105,173 3.9 1999 193,354 7.6 2 2004 142,704 5.7 1 2009 148,141 4.7 2014 220,574 5.9 2019 357,856 8.6 1

Aluevaalit VaalitKannatusPaikat+/– Äänet % 1966 68,890 1.9 1 1970 86,513 1.9 1 1973 96,42 2.1 6 1976 97,62 1.9 1979 102,801 2.0 4 1982 123,588 2.4 9 1985 102,661 2.0 3 1988 151,323 3.1 22 1991 348,763 7.0 92 1994 191,004 3.7 74 1998 516,813 10.0 110 2002 428,804 8.2 27 2006 360,183 6.6 25 2010 268,126 5.0 34 2014 317,270 5.2 3 2018 457,679 7.1 34

Kuntavaalit VaalitKannatusPaikat+/– Äänet % 1966 66,551 1.5 353 1970 91,201 1.8 67 1973 106,355 2.1 36 1976 108,557 2.0 13 1979 115,478 2.1 39 1982 136,494 2.4 50 1985 113,292 2.0 48 1988 152,427 2.8 82 1991 318,762 5.8 455 1994 180,264 3.2 390 1998 421,783 8.0 644 2002 376,657 7.0 56 2006 320,027 5.8 200 2010 257,919 4.3 222 2014 248,070 4.0 76 2018 339,375 5.2 161

Merkittäviä poliitikkoja Puheenjohtajat Kristillisdemokraateilla on ollut historiansa aikana neljä puheenjohtajaa: 1964–1972†: Birger Ekstedt 1973–2004: Alf Svensson 2004–2015: Göran Hägglund 2014→ Ebba Busch

Varapuheenjohtajat

1. varapuheenjohtajat 1964–1968: Lewi Pethrus, myöhemmin kunniapuheenjohtaja 1968–1979: Åke Gafvelin 1979–1982: Ernst Johansson 1982–1985: Maj-Lis Palo 1985–1993: Jan Erik Ågren 1993–2003: Inger Davidson 2003–2015: Maria Larsson 2015→ Jakob Forssmed