Valittu kansa on Raamatussa usein mainittu käsitys, jonka mukaan Jumala valitsi juutalaiset erityisasemaan muihin kansoihin nähden. Valittu kansa tietää Jumalan tahdon, ja sillä on erityinen tehtävä kertoa Jumalasta maailmalle.
Vanhassa testamentissa on kaksi erilaista kuvausta siitä, milloin Jumala valitsi muinaiset israelilaiset kansakseen. Yhdessä kertomuksessa tämä tapahtui jo Abrahamin ja muiden patriarkkojen aikana. Kun Abraham oli ensimmäisenä ihmisenä valinnut Jumalan, Jumala teki hänen kanssaan liiton. Jumala halusi, että Abrahamin jälkeläiset saisivat asua itsenäisenä kansana omassa maassaan.
Toisessa kertomuksessa valinta tapahtui vasta kun Jumala johdatti isralilaiset pakomatkalle Egyptistä. Viides Mooseksen kirja (7:7) kertoo, että Jumala valitsi israeliitit heidän pakoretkensä aikana, koska he olivat ”kansoista pienin”. Juutalaisuudessa opetetaan, että juuri juutalaisten vähälukuisuus on todiste heidän maailmalle levittämänsä yhden Jumalan sanoman totuudellisuudesta ja voimasta.
Valitun kansan käsitys on juutalaisen teologian keskeinen osa. Sen merkityksestä on kuitenkin erilaisia tulkintoja. Yhden näkökulman mukaan juutalaiset ovat valittuna kansana moraalisesti tai rodullisesti ylempiarvoisia muihin kansoihin nähden. Toisten mukaan kyse on juutalaisten erityistehtävästä ihmiskunnalle, ja he pitävät valittuna olemisen tarkoituksena Jumalan tahdon mukaan elämistä ja esimerkkinä toimimista.
Keskiajan juutalaiset filosofit kuten Maimonides eivät juurikaan viitanneet valitun kansan doktriiniin. Ainoastaan Yehuda Halevi piti israelilaisia ylempänä kansana. Kabbalan perusperiaatteita oli Israelin ainutlaatuinen historiallinen ja kosminen asema. Rationalismin, modernismin ja juutalaisten emansipaation myötä valitun kansan käsite muuttui ongelmalliseksi. Abraham Geiger kuitenkin yhä piti juutalaisia uskonnollisesti ainutlaatuisina, ja hän ja muut reformijuutalaiset ajattelijat katsoivat juutalaisten hajaannuksen olevan Jumalan suunnitelma juutalaisten erityisen jumal-ihmissuhdenäkemyksen levittämiseksi.
Jotkut juutalaiset teologit ja filosofit torjuvat nykyisin valitun kansan käsitteen kokonaan. Reformijuutalaiset ja rekonstruktionistiset juutalaiset ovat poistaneet viittaukset valittuun kansaan rukouskirjoistaan.
Kristinuskon piirissä valittuna kansana on pidetty kristittyjä. Vanhatestamentillista näkemystä jotain tietystä ryhmästä Jumalan valittuna kansana on käytetty myöhemminkin. Transvaalin presidentti ja Nederduitsch Hervormde Kerkin perustajajäsen Paul Kruger esimerkiksi katsoi, että afrikaanerien muodostama volk oli valittu kansa, jonka Suuri vaellus oli "pako Egyptin orjuudesta": exodus Kapmaasta brittien ikeestä buuritasavaltojen luvattuun maahan.
Lähteet
Luokka:Juutalaisuuden historia Luokka:Kristilliset käsitteet