Pietarinkirkko () on Vatikaanivaltiossa sijaitseva kirkko, joka myös toimii maan pääkirkkona. Rooman arkkihiippakunnan ja siten paavin tuomiokirkko on kuitenkin Lateraanikirkko. Pietarinkirkko on pääosin peräisin 1600-luvulta, vaikkakin sen rakennustyöt aloitti jo paavi Julius II vuonna 1506. Kirkon fasadi valmistui vuosien 1612 ja 1616 välillä, ja paavi Urbanus VIII vihki kirkon virallisesti käyttöön 18. marraskuuta 1626Petrosillo 1997, s. 15.
Pietarinkirkon pituus on 212 metriä, korkeus 133 metriä ja pinta-ala 23 000 m². Kokonsa perusteella Pietarinkirkko on maailman suurin uskonnollinen rakennus, vaikkakin joidenkin olemassa olevien kirkkojen, kuten Norsunluurannikon Notre-Dame de la Paixin, pinta-ala sekä korkeus ovat sitä suurempia.Church Guide: Our Lady of Peace Basilica, Yamoussoukro, haettu 8.9.2007 Kiistanalaista on, onko Vatikaanin Pyhän Pietarin kirkko suurempi, mutta Guinnessin ennätysten kirjan mukaan Yamoussoukron kirkko pitää ennätystä nimissään maailman suurimpana kirkkona, ja se on valmistuttuaan ohittanut aikaisemman ennätyksenhaltijan, Pyhän Pietarin basilikan.
Historia Vanha Pietarinkirkko
pienoiskuva|vasen|Konstantinuksen rakennuttama ensimmäinen Pietarinkirkko noin vuonna 1450.
Pietarinkirkko sijaitsee paikalla, jossa aiemmin oli keisari Caligulan aloittama ja Neron valmiiksi saattama niin sanottu Neron sirkus. Sirkuksen pohjoispuolella kulki tie, Via Cornelia, jonka varrella oli pakanallisia hautoja. Roomalaisen tradition mukaan apostoli Pietari ristiinnaulittiin vuonna 67 Neron sirkuksessa inter duas metas eli kilpa-ajoradan keskikorokkeen (spina) kääntöpisteiden (meta) puolivälissä eli nykyisen Vatikaanin obeliskin juurella. Obeliski on nykyään eri paikassa Pietarinaukiolla. Lacus Curtius: Pagan and Christian Rome, Rodolfo Lanciani, 1892, haettu 7.9.2007
Kristityt hautasivat apostolin jäännökset Via Cornelian hautausmaalle, jonka päälle Konstantinus Suuri rakensi 324 uuden basilikan Pyhän Pietarin kirkoksi.Liber Pontificalis I, 118 Rakennustyö saatiin päätökseen viisi vuotta myöhemmin. Nykypäivänä tästä rakennuksesta käytetään nimeä "Vanha Pietarinkirkko".Suzanne Boorsch (1982–1983): The Building of the Vatican: The Papacy and Architecture s. 4-8
Konstantinuksen basilikan rakentamispaikan valintaan vaikutti perimätieto apostoli Pietarin kuolin- ja hautapaikasta. Tämän perimätiedon mukaan apostoli Pietarin ruumis tuotiin Vatikaani-nimiselle kukkulalle, jonne se myös haudattiin.
Uuden Pietarinkirkon rakentaminen pienoiskuva|Bramanten suunnitelma Pietarinkirkoksi oli perinteiden vastaisena aikanaan vallankumouksellinen, mutta se asetti esikuvan myöhemmille ideaalikirkon malleille, joissa keskeistä olivat kupoli ja kreikkalainen risti.
Nikolaus V Avignonin vankeuden ja vastapaavien ajanjakson päätyttyä paavi palasi pysyvästi takaisin Roomaan. Vatikaanin palatsi ja vanha Konstantinuksen aikainen basilika olivat paavin poissa ollessa jääneet rappiolle, ja Nikolaus V:n pontifikaatin alkaessa basilikan kunto oli jo hälyttävä, Saint Peter's Basilica: Nicholas V, James Lees-Milne (1967), haettu 25.9.2007 Nicholas's election coincided with the end of the papal schism. [...] I have already referred to the serious disrepair to which the Vatican Palace and St Peter's succumbed during the Schism of the West. [...] The condition of the basilica too was by now deplorable. [...] The southern wall leaned six feet out of the perpendicular and the mosaics on them were so covered with dust as hardly to be visible. Leon Battista Alberti in a report submitted to the pope warned him: 'I am convinced that very soon some slight shock or movement will cause it [the south wall] to fall. joten pian heräsi ajatus sen korjaamisesta ja laajentamisesta. Pian kävi ilmeiseksi, että peruskorjausta parempi vaihtoehto olisi uuden kirkon rakentaminen. Paavi Nikolaus V pyysi tehtävään arkkitehti Bernardo Rossellinon, jonka suunnittelema basilika oli uskollinen vanhalle pylväshallin tyyliselle pohjakaavalle, paitsi että lisäyksenä Rossellino oli piirtänyt kupolin ristin sakaroiden yhtymäkohtaan. Tämän suunnitelman perusteella valmistui aikanaan vain uusi kuori Tribuna di San Pietro, koska Nikolaus V kuoli 1455. Saint Peter's Basilica.org: Nicholas V, James Lees-Milne (1967), haettu 25.9.2007 The strange thing about it is the similarity to the plan of Constantine's basilica. For a renaissance plan it was old-fashioned [...] The plan consists of a nave and four aisles, with the addition of a deep apsed choir, to become known as the Tribuna di San Pietro (which was ultimately built), flanked by chapels, and a transept of the same width as the nave. [...] Over the crossing however there were to be a dome and cupola, and the apse was to contain the papal throne.
Giuliano da Sangallo korjasi vanhaa basilikaa Paavali II:n käskystä, mutta hänet vapautettiin tehtävästään 1471, eikä hän palannut asiaan yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Saint Peter's Basilica.org: Paul II, James Lees-Milne (1967), haettu 25.9.2007 Paul II [...] entrusted it to Giuliano da Sangallo, then a young man... [...] In 1471 his association with St Peter's came to an abrupt halt. As far as we know, he did not resume it for well over thirty years. Paavi Sixtus IV oli innokas uuden rakennuttaja, kuten Sikstuksen kappelikin osoittaa, mutta hänkin tyytyi vain korjaamaan vanhaa basilikaa ilman aikomustakaan korvata sitä uudella. Saint Peter's Basilica.org: Sixtus IV, James Lees-Milne (1967), haettu 25.9.2007 Sixtus's building activities at the Vatican were feverish. [...] Clearly then this pope had no intention of carrying on Nicholas V's project of pulling down the old basilica and building a new one.
Julius II Pyhälle istuimelle 1503 noussut Julius II halusi rakentaa itselleen Giuliano da Sangallon myötävaikutuksella valtavan mausoleumin, jota varten Michelangelo palkattiin veistämään kuvapatsaita. Pian paavi kuitenkin hylkäsi ajatuksen erillisestä hautamuistomerkistä ja päätti palata Nikolaus V:n suunnitelmien pariin kokonaan uuden kirkon rakentamiseksi. Vanha Pietarinkirkko oli jo yli tuhat vuotta vanha, sen arkkitehtuuri oli vanhanaikaista ja kunto huolestuttava Nikolaus V:n ja muiden paavien restaurointitöistä huolimatta. Kaiken lisäksi tilat eivät riittäneet vastaanottamaan kaikkia Pietarin haudalle saapuvia pyhiinvaeltajia. Saint Peter's Basilica.org: Nicholas V, James Lees-Milne (1967), haettu 27.9.2007 There was not room enough to accommodate the vast numbers of pilgrims then visiting Rome. Roomalaisten vastustuksesta huolimatta Saint Peter's Basilica.org: Bramante, James Lees-Milne (1967), haettu 25.9.2007 The Curia and the Romans were now more than ever attached to the Constantinian building. [...] Nearly all the cardinals opposed the decision; and the city was enraged. Satires – always a good sign of Roman indignation – were posted at street corners. Julius II muurasi Pietarinkirkon peruskiven 18. huhtikuuta 1506, ja työt alkoivat Donato Bramanten suunnitelmien pohjaltaEncyclopædia Britannica Online: Saint Peter’s Basilica Viitattu 17.3.2012.
Rakennustyöt saatiin päätökseen vasta yli sata vuotta myöhemmin Paavali V:n aikana 1615. Tällä välin vanha Pietarinkirkko oli kaiken aikaa toiminnassa, sillä sitä purettiin vain sitä mukaa kuin uudisrakennuksen työt etenivät. Lacus Curtius: Pagan and Christian Rome, Rodolfo Lanciani (1892), haettu 24.9.2007 The destruction of old S. Peter's [...] was done at two periods and in two sections, a cross wall being raised in the mean time in the middle of the church to allow divine service to proceed without interruption, while the destruction and the rebuilding of each half was accomplished in successive stages.
Bramante Donato Bramante, jota pidettiin yhtenä sen ajan suurimmista arkkitehdeista, oli uuden kirkon ensimmäinen pääarkkitehti. Hän suunnitteli renessanssihenkisen keskeiskirkon, jonka periaatteet ovat nähtävissä Pietarinkirkossa edelleen. Bramanten alkuperäisessä suunnitelmassa oli useita satelliittikupoleja, jotka ympäröivät suurta puolipallon muotoista keskuskupolia. Hän suunnitteli myös sivukappeleita, joissa olisi ollut torneja. Paavi Julius II kuoli 1513 ja Bramante 1514, mikä jätti rakennushankkeen jälleen tyhjän päälle. Kirkosta olivat valmiina vasta keskuskupolin neljä tukipilaria ja niitä yhdistävät holvikaaret. Saint Peter's Basilica.org: Death of Julius and Bramante, James Lees-Milne (1967), haettu 26.9.2007 Soon after his magnanimous gesture Pope Julius II, worn out by excruciating pain from stone in the bladder, died. Bramante, crippled with gout in the hands, lost heart and in 1514 followed his master to the grave. At his death the four great piers were complete up to the cornice, and the connecting arches, now adorned with sunk panels in the Roman fashion, were in place. .
Rafael pienoiskuva|Rafaelin suunnitelma Pietarinkirkkoa varten oli muita perinteisempi. Vaikka sitä ei toteutettukaan, pohjakaavaan palattiin myöhemmin Madernon aikana.
Julius II:n seuraaja pyhällä istuimella oli paavi Leo X. Hän oli vaikeassa tilanteessa: vanha basilika oli puolittain purettu ja ilman kattoa, eikä uusikaan ollut vielä alkua pidemmällä. Saint Peter's Basilica.org: Leo X 1513–21), James Lees-Milne (1967), haettu 29.9.2007 Leo was confronted with the ancient basilica partly demolished and the new one only just begun. [...] The crossing still lacked a roof; the Constantine nave was exposed to wind and rain. Jo heti virkaan astuttuaan, kun Bramante vielä oli elossa, paavi oli kutsunut Giuliano Sangallon takaisin ja nimennyt hänelle kaksi avustajaa – Fra Giovanni Giocondon ja paremmin maalarina tunnetun Rafaelin. Alkava uskonpuhdistusliike horjutti katolisen kirkon asemaa, mikä vaikeutti töitä entisestään, sillä Pietarinkirkon rakennustöitä rahoitettiin kirkollisveroilla ja anekaupalla. s. 81 Ongelmat eivät olleet pelkästään taloudellisia, sillä Bramanten rakenteissa oli tehty virheitä, jotka vaativat korjausta, ennen kuin töissä voitiin edetä. Saint Peter's Basilica.org: Death of Julius and Bramante, James Lees-Milne (1967), haettu 26.9.2007 [Raphael] was obliged to continue remedying Bramante's faulty work on the lines indicated by Fra Giocondo, and propping up what was left of the old basilica, tasks which frankly bored him. He was distracted how to raise funds. There was little time, and less money, with which to make headway with the new building. Giocondon kuoltua ja Sangallon vetäydyttyä vanhuuden lepoon Rafaelista tuli pääarkkitehti, ja hän sai avustajakseen Antonio da Sangallo nuoremman. Parivaljakko otti etäisyyttä Bramanten suunnitelmaan ja esitteli paaville mallin, jossa kirkko oli muutettu latinalaiseksi ristiksi. Mutta ennen kuin mitään konkreettista tapahtui, Rafael kuoli yllättäen 37-vuotiaana 1520. Hänen tilalleen Antonio Sangallon kumppaniksi valittiin Baldassare PeruzziEncyclopædia Britannica Online: Baldassare Peruzzi Viitattu 17.3.2012.
Leo X:n seuraajat Hadrianus VI ja Klemens VII saivat tuta koko protestanttisen liikkeen voiman, ja heidän päähuomionsa suuntautui paaviuden puolustamiseen kirkon rakentamisen kustannuksella. Rooman ryöstössä 1527 paavi Klemens VII pakeni Passetto di Borgoa pitkin Castel Sant'Angelon linnoitukseen, jossa hän piileskeli kuukausia. Rooman ryöstö hajotti Rafaelin kokoaman taiteilijaryhmän ja merkitsi täysrenessanssin kauden loppua, jonka jälkeen arkkitehtuurissa ja kuvataiteissa siirryttiin manierismina tunnetun uhmakkaan siirtymäkauden jälkeen lopulta barokkiin. Saint Peter's Basilica.org: Baldassare Peruzzi, James Lees-Milne (1967), haettu 27.9.2007 The Sack of Rome caused the dispersal of Raphael's surviving band of artists, which was never reunited. Indeed the sack is often said to have ended abruptly the phase called the High Renaissance. [...] An element of defiance of and hostility to the past was to be detected in the new style, which we today call mannerist, of buildings by contemporaries like Giulio Romano and Michelangelo.
Michelangelo