Napoleon III eli Charles Louis Napoléon Bonaparte (20. huhtikuuta 1808 Pariisi, Ranska – 9. tammikuuta 1873 Chislehurst, Kent, Iso-Britannia) oli Ranskan presidentti vuosina 1848–1852 ja keisari vuosina 1852–1870.
Taustaa Louis Napoléon oli Napoleon Bonaparten veljenpoika ja perillinen, joka valittiin kansanvaalilla presidentiksi pian toisen tasavallan perustamisen jälkeen vuonna 1848. Joulukuussa 1851 hän suoritti vallankaappauksen ja julisti itsensä elinikäiseksi presidentiksi. Vuonna 1852 hän kruunautti itsensä myös keisariksi saatuaan tähän valtuutuksen kansanäänestyksellä, perustaen siten uudelleen sedästään alkaneen Bonaparten dynastian.
Hallitsijana Napoleon III lähetti Ranskan joukkoja useisiin ulkomaisiin konflikteihin, kuten Krimin sotaan, Italian yhdistymissotiin ja Ranskan Meksikon-interventioon. Hänet syöstiin vallasta ja hänen perustamansa toinen keisarikunta lakkautettiin, kun hän jäi syyskuussa 1870 tappiollisen Ranskan–Saksan sodan aikana saksalaisten vangiksi. Hän kuoli maanpaossa Isossa-Britanniassa.
Ranskan teollistuminen otti harppauksen eteenpäin Napoleon III:n hallituksen teollisuuspolitiikan ansiosta. Se synnytti maahan uuden rikkaiden luokan ja toisaalta köyhyydessä eläneiden teollisuustyöläisten luokan. Napoleon III halusi toisaalta tukea kansalaisten rikastumista, mutta myös poistaa teollisuustyöläisten köyhyyden. Hän kiinnitti huomiotaan myös kaupunkisuunnitteluun ja käynnisti Pariisin uudistamisen.
Aikalaisia mietitytti Napoleon III:n politiikan kaksijakoisuus. Konservatiiveille hän oli liian liberaali ja liberaalit eivät voineet lopulta hyväksyä hänen itsevaltaista hallitustapaansa. Nykyäänkin ollaan edelleen eri mieltä siitä, oliko hänen hallintokautensa hyödyksi vai haitaksi hänen omalle maalleen ja Euroopalle.Bury (1968): s. 7
Louis Napoléon oli nuorin Ranskan tasavallan presidentin virkaan astunut ennen Emmanuel Macronia. Suku
pienoiskuva|Noin 3-vuotias Louis Napoléon äitinsä Hortensen kanssa, François Gérard n. 1806-1807 Napoleon III:ta kutsuttiin ennen keisariuttaan Louis Napoleoniksi (). Hänen isänsä Louis Bonaparte oli Napoléon Bonaparten nuorempi veli ja hänen äitinsä Hortense de Beauharnais, Napoleonin ensimmäisen vaimon Joséphine de Beauharnaisin tytär tämän edellisestä avioliitosta. Hän oli heidän kolmanneksi vanhin poikansa, vanhemmat veljet Napoléon Charles Bonaparte (1802–1807) ja Napoléon Louis Bonaparte (1804–1831) kuolivat ennen häntä. Louis Napoléon sai syntyessään arvonimen Hollannin prinssi, sillä Napoleon oli nimittänyt hänen isänsä Hollannin kuninkaaksi.
Louis Napoléon joutui pakenemaan Ranskasta lapsena heinäkuussa 1815, Napoleonin kukistumisen jälkeen. Lapsuusvuosia leimasivat paitsi maanpakolaisuus myös vanhempien katkerat riidat. Isä Louis Bonaparte syytti jatkuvasti vaimoaan uskottomuudesta. Tulevan keisarin isän väitettiin oikeasti olevan muuan hollantilainen amiraali, mutta asiaa ei ole voitu koskaan täysin selvittää. Vanhemmat asuivat suurimman osan avioliittoaan erillään. Äiti kertoi pojalleen tarinoita Ranskan keisarikunnan suuruudesta ja sen ajan elämän onnellisuudesta. Kertomukset vakuuttivat pojan niin, että tämä jo nuorena päätti tulla Ranskan hallitsijaksi.Grimberg (1984): s. 204
Nuoruus ja koulutus Nuoruudessaan Louis Napoléon asui Sveitsissä, Saksassa ja Italiassa ja vietti varakkaan miehen elämää. Hän oli oppinut paremmin saksan kuin ranskan kielen ja puhui englantia todella hyvin. Louis Napoléon harrasti ammuntaa, miekkailua ja valjakkoajoa. Häntä on kuvailtu ahkeraksi ja miellyttäväksi, mutta monet epäilivät onko nuorukaisella päässään ainuttakaan vakavasti otettavaa ajatusta. Kaikille jotka vain jaksoivat kuunnella hän kertoi tulevaisuudestaan Ranskan hallitsijana. Kukaan ei ottanut näitä puheita vakavasti, sillä Ranskan valtaistuin oli lujasti Ludvig Filipin hallussa ja Napoleonin järjestelmä oli tuhottu Wienin kongressissa.Grimberg (1984): s. 208–209
pienoiskuva|Schloss Arenenberg
Suurimman osa lapsuuttaan tuleva keisari asui äitinsä kanssa Sveitsissä, Thurgaun kantonissa Arenenbergin linnassa, joka äiti osti vuonna 1817. Äiti Hortense oli romanttinen ja inspiroi nuorta Louis Napoléonia kaipaamaan menetettyä isänmaataan sekä innosti ihailemaan Napoleon I:n neroutta. Hän hankki pojalleen kotiopettajia, mutta koulutus jäi hajanaiseksi, sillä äiti ei oikein osannut päättää, millainen koulutus lopulta olisi pojalle hyväksi. Lisäksi äidin ensimmäinen valinta pojan opettajaksi oli epäonnistunut. Opettajaksi valittu mies oli oppinut ja sivistynyt, mutta ei osannut opettaa eikä kasvattaa. Parasta antia hajanaisessa koulutuksessa olivat kieliopinnot, joiden johdosta Louis Napoléon oli aikuisena poikkeuksellisen kielitaitoinen oman aikansa olosuhteissa. Vuonna 1821 hän muutti äitinsä kanssa Baijeriin suorittamaan lukio-opintoja Augsburgissa vuosina 1821–1823, jonka jälkeen hänen "suloista itsepäistä poikaansa” opettivat yksityisopettajat. Opinnot kestivät useiden keskeytysten takia kuusi vuotta. Opintojensa lopuksi vuonna 1827, Louis Napoléon kirjautui Sveitsin armeijaan.Bury (1968): s. 3–4
Vieraillessaan sukulaisten luona Etelä-Saksassa ja Italiassa hän tutustui paitsi muihin Bourbon-monarkian palauttamisen vuoksi maanpaossa oleviin, myös sorrettujen ihmisten elämään, kuten Itävallan arkkiherttuakunnan ja paavin vallan alaisuudessa eläviin italialaisiin. Hän oli ennen kaikkea kiinnostunut historiasta ja häntä inspiroi ajatus kansallisesta vapaudesta.
Vallankumouksellinen pienoiskuva|Louis Napoléon Bonaparte vuonna 1836
Louis Napoleon liittyi yhdessä vanhemman veljensä Napoléon Louis Bonaparten kanssa carbonarien johtamaan Italian vapautusliikkeeseen. Hän osallistui epäonnistuneeseen juoneen paavin hallitusta vastaan Roomassa vuonna 1830 ja kapinaan Keski-Italiassa vuonna 1831, jossa hänen veljensä menehtyi tuhkarokkoon, josta Louis Napoleon itse selvisi. Hän itse pelastui Itävallan joukoilta vain äitinsä rohkean väliintulon ansiosta.
Napoleon Bonaparten poika, Napoleon II kuoli vuonna 1832. Louis Napoleon katsoi nyt olevansa suvun päämies ja myös Bonaparte-suvun kruununtavoittelija. Puheittensa, joissa hän julisti olevansa eräänä päivänä Ranskan hallitsija, vuoksi monien maiden poliisit pitivät häntä silmällä.Grimberg (1984): s. 209–210 Valmistautuakseen tehtäväänsä paremmin hän suoritti sotilaskoulutuksensa ja jatkoi taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien opiskelua. Pian tämän jälkeen hän tunsi olevansa valmis julkaisemaan omia kirjoituksiaan poliittisista ja sotilaallisista aiheista. Vuonna 1832 julkaisemassa Rêveries politiques -pamflettissaan hän väitti, että vain keisari voi antaa Ranskalle sekä kunniaa että vapautta. Hänet kihlattiin vuonna 1836 serkulleen prinsessa Mathilde Bonapartelle, mutta kihlaus purettiin myöhempien tapahtumien vuoksi.
pienoiskuva|Strassbourgin vallankaappausyritys 1836, Regamey Frédéric, Elsaessische Druckerei und Verlag
Vuonna 1836 Louis Napoleon matkusti Strasbourgiin tapaamaan erästä Waterloon taistelun veteraania. Veteraani ei kuitenkaan ottanut vakavasti Louis Napoleonin vallankumoushaaveita. Louis Napoleon oli jostain syystä saanut käsityksen, että veteraanin komentama rykmentti asettuisi hänen komennettavakseen. Sen jälkeen olisi marssittu Pariisiin ja tehty vallankaappaus. Nuori vallankaappaaja vangittiin ja vietiin Pariisiin syytteeseen asetettavaksi.Grimberg (1984): s. 210 Kuningas Ludvig Filip karkotti hänet Yhdysvaltoihin, josta hänet kutsuttiin takaisin vuoden 1837 alussa äitinsä viimeisen sairastelun vuoksi. Hän karkotettiin Sveitsistä vuonna 1838 ja hän asettui Englantiin Lontooseen.
Louis Napoleon julkaisi vuonna 1839 teoksen Napoleonilaiset ihanteet. Teosta voi pitää hänen poliittisen ajattelunsa kulmakivenä. Teos esittää Napoleon Bonaparten suurena kansanystävänä, joka halusi hyvää kaikille ja erityisesti köyhälistölle. Hän oli ollut vallankumouksen ajatusten, vapauden, tasa-arvon ja veljeyden suuri kannattaja joka oli juuri aikeissa luopua yksinvallastaan. Suuria sotiaan keisari ei ollut halunnut käydä, vaan hänet pakotettiin niihin.Grimberg (1984): s. 214
pienoiskuva|Maihinnousu Boulogneen elokuussa 1840
Seuraavan vallankumousyrityksen hän teki vuonna 1840 Boulogne-sur-Merissä. Louis Napoleon lähti laivalla Lontoosta. Vallankaappausyritys lähti heti alusta alkaen kulkemaan huonosti. Oli sovittu että laiva lähtee kello 15.00, mutta Louis Napoleon saapuikin paikalle vasta kaksitoista tuntia myöhemmin. Ranskan poliisin vakoojat olivat varjostaneet häntä koko päivän, ja onkin todennäköistä, että joku oli vihjannut suunnitelmasta Ranskan viranomaisille.Corley (1961): s. 41
Louis Napoleonilla oli laivassa mukana pieni joukko vapaaehtoisia sotilaita, hevosia, elintarvikkeita ja kansalle suunnattuja julistuksia. Seuraava epäonnistuminen oli se, että alukseksi valittu siipiratasalus Edinburgh Castle ei päässyt laskuveden vuoksi Boulognen satamaan. Oli tehtävä valinta: perääntyäkö vai nousta maihin? Hän nousi kuitenkin maihin Boulognessa ja meni paikalliseen varuskuntaan pukeutuneena kenraalin univormuun. Varuskunnassa hänet vangittiin välittömästi.
Oikeudenkäynti ei mennyt kuten Ranskan hallitus oli suunnitellut. Hallitus oli kuvaillut nuorta vallankaappaajaa lähinnä ”itsepäiseksi hölmöksi”, mutta Louis Napoléon piti oikeudenkäyntiä tilaisuutena saada puhua suoraan Ranskan kansalle. Hän saikin monet kuulijoistaan, kuten tuomarit, kiinnostumaan sanomastaan, joka sisälsi sekä Waterloon taistelun 1815 tappion hyvittämisen että kansan oikeuden päättää asioistaan.Corley (1961): s. 42 Louis Napoléon tuomittiin elinkautiseen vankeuteen Hamin linnaan. Tänä aikana hän kirjoitti kirjan Köyhyyden poistaminen. Tässä teoksessaan hän yhdisti vanhat ajatuksensa sosialistisiin näkemyksiin. Kirjassaan hän esittää huolensa Ranskan maatalouden heikosta tuotosta, työläisten huonosta elintasosta ja ehdottaa valtion radikaalia puuttumista talouspolitiikkaan. Ajan radikaalit ajattelijat ottivat teoksen innolla vastaan. Sosialisti Louis Blanc innostui teoksesta niin, että kävi jopa tapaamassa Louis Napoléonia vankilassa.Corley (1961): s. 45 & Grimberg (1984): s. 215
pienoiskuva|Louis Napoléon vankeudessa Hamin linnoituksessa
Vankeus ei ollut kosteassa sellissä istumista vaan välillä jopa lähes miellyttävää. Rutiineihin kuului herätys kello kuudelta, työntekoa, lounas, työtä, päivällinen ja ulkoilua. Vankilalinnan komentaja piti epäonnisesta vallankaappaajasta ja pelasi tämän kanssa šakkia ja korttipelejä. Lisäksi Louis Napoléonin huone sisustettiin ja kunnostettiin. Hänen sallittiin tavata vierailijoita ja käydä kirjeenvaihtoa. Prinssi käytti aikaansa myös opintoihin ja myöhemmin, valtansa huipulla hän sanoi Hamin vankilan olleen hänen yliopistonsa.Corley (1961): s. 44–47 Kuitenkin vankeuden loppupuolella hän kirjoitti eräälle ystävälleen tuntemuksistaan, että elämä on lyijynraskasta sekä monotonista ja tuntemuksistaan siitä, että monet ystävät ovat hylänneet hänet. Lisäksi huoli isän terveydestä varjosti hänen mieltään. Oltuaan kuusi vuotta vankina Louis Napoléon pakeni vankilasta linnan korjaustöiden aikana pukeutuneena työläisen vaatteisiin ja lankkua kantaen. Häneltä kesti vain 12 tuntia päästä turvaan Isoon-Britanniaan.Corley (1961): s. 47–49
pienoiskuva|Louis Napoleonin essee, ”Köyhyyden poistaminen”, esittää sosiaalireformeja työväestön aseman parantamiseksi. Teosta jaettiin äänestäjille paljon vuoden 1848 vaalikampanjan aikana.