pienoiskuva|upright|Muinaisen Edomin alue. Edom (, , ) oli myöhäisrautakautinen valtakunta nykyisen Etelä-Israelin ja Lounais-Jordanian alueella. Se oli Juudan alaisuudessa noin vuoteen 850 eaa., jolloin se itsenäistyi. Vuosina 800–650 se oli Assyrian alaisuudessa. 6. vuosisadalla eaa. se oli hetken aikaa Babylonian provinssi. Sen jälkeen siitä tuli osa Persian valtakuntaa.
Edom tarkoittaa punaista. Nimi tulee todennäköisesti Aravanlaakson itäpuolisista punaisista hiekkakivivuorista.
Edomilaisten pääjumala oli ”Quaus”, mikä tarkoittaa kaarta ja viittaa mahdollisesti sateenkaareen. Quaus oli sään jumala, joka sai myöhemmin myös sotaisia ominaisuuksia. Mahdollisesti Quausin ylivoimaisen aseman takia, ja koska Vanhassa testamentissa sateenkaari on Jumalan ja ihmisen liiton merkki, edomilaisia pidetään joissain paikoissa Raamatussa Jahven seuraajina.
Edomilaiset sulautuivat 300-luvulla arabialaisiin nabatealaisiin.
Edomilaiset ja Raamattu
Raamatun mukaan edomilaiset polveutuvat Iisakin pojasta Esausta. Esaun veli oli Jaakob, josta taas polveutuivat israelilaiset. Raamattu kertoo tarinan, jossa Jaakob viekkaudella saa sokealta isältään esikoisen oikeuden. Iisakin tajutessa, miten Jaakob on huijannut häntä, hän sanoo Esaulle:
Tarinaa on muun muassa pidetty vertauksena siitä, miten ovela Israel onnistui syrjäyttämään ja alistamaan vanhemman Edomin valtakunnan, mutta myöhemmin Edom kuitenkin vapautui Israelin vallasta.
Valitusvirsissä Uusin maa sijoitetaan Edomin alueelle.
Edomilaiset ja Talmud
Talmudissa nimi "Edom" tarkoittaa Rooman valtakuntaa. Juutalaisen myytin mukaan Romulus ja Remus olivat Esaun jälkeläisiä, ja Rooman syntymyytti - kaksoset, jotka joutuvat riitaan - muistuttaa suuresti Esaun ja Jaakobin tarinaa. Varhaiskeskiajalla kasaarit käyttivät nimeä "Edom" Bysantin keisarikunnasta.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Muinaiset kansat Luokka:Raamatun kansat