Pauli (Paul) Johannes Kaijanen, "Kaija-Pate" (5. heinäkuuta 1905 Oulu – 1. maaliskuuta 1984 Oulu) oli oululainen impressaari, säestäjä, musiikin sovittaja ja liikkeenhoitaja. Hän toimi oululaisessa musiikkielämässä lähes 60 vuotta, mistä hänet muistetaan laajasta konserttitoiminnasta. Kaijanen valittiin vuonna 1983 ensimmäiseksi Oulun Ettaksi.

Yksityiselämä Kaijanen syntyi Oulussa virkamieskotiin. Isä oli Oulun postissa palveluksessa ollut Johan Vilhelm Kaijanen ja äiti Elisabet (Liisa), omaa sukuaan Perttunen. Pauli Kaijanen avioitui kirjastonhoitaja Hilkka Soriolan kanssa vuonna 1940. Paulille ja Hilkalle ei syntynyt jälkeläisiä. Kaijasen lapsuudenkodissa harrastettiin taiteita eri tavoin. Hänen isänsä harrasti musiikkia, muun muassa soittamalla pianoa. Äiti oli puolestaan kiinnostunut teatterista. Myös tädin luona Oravaisissa vietetty aika vei musiikkiharrastusta eteenpäin.

Pauli Kaijanen soitti ensimmäiset tanssikeikkansa 17-vuotiaana, 1922 Raatin suojeluskuntatalolla, jossa soitettiin koululaistanssit kolme kertaa viikossa. Kaijanen harrasti työnsä ohessa monia asioita, muun muassa perennojen kasvatusta. Hänen perennakokoelmansa oli vähintäänkin maakunnallisesti merkittävä. Kokoelman osia voi vieläkin nähdä Oulun seurakuntien Hietasaaren leirikeskuksessa, jossa Kaijanen vietti osan kesistään. Vieläkin laajemmat kokoelmat oli Kaijasten Olhavassa sijainneella kesämökillä. Tämän harrastuksen kautta syntyi myös Puutarhaliitolle kirjoitettu 36-sivuinen perennaluetteloSanomalehti Kaleva, 1981 (päiväys ei tiedossa).

Kaijasen harrastuksiin kuului myös vapaaehtoistyötä Lionsklubissa ja NMKY:ssä. Hän osallistui monina kesinä lasten ja nuorten parissa tehtyyn työhön, ensin Oulun NMKY:n, sitten Oulun seurakuntien ohjaajana. Pauli Kaijanen oli Oulun Postimerkkikerhon perustajia. Lisäksi hän harrasti valokuvausta ja toimi muun muassa valokuvakilpailujen tuomarina. Edelleen hän suunnitteli ja keräsi exlibriksiä. Musiikkitoimintansa kautta Kaijasella oli myös hyvin laajat äänilevykokoelmat.

Pauli Kaijanen kuoli vuonna 1984. Hänet on haudattu Oulun hautausmaalle.

Työura Kirjurista konserttien järjestäjäksi Kaijanen aloitti työuransa kirjurina Pohjanmaan Jääkäripataljoonan 3. komppaniassa, legendaarisen Nikke Pärmin alaisuudessa. Konserttien järjestäminen alkoi vuonna 1928. Tuona vuonna, 18. syyskuuta, oli Oulun kaupungintalolla äänilevykonsertti. Sama konsertti järjestettiin myös Kemissä, Raahessa ja Rovaniemellä. Pauli Kaijanen toimi myös Oulun radion ensimmäisenä kuuluttajana ja johti sen lisäksi studio-orkesteria.

Orkesterimuusikkona Vuonna 1928 Kaijanen perusti Oulun ensimmäisen tanssiorkesterin, nimeltään "Piccolo band". Myöhemmin hänen orkesterejaan oli muun muassa "Hot Players" ja "Syncopaters", joista viimeksi mainitussa oli peräti 13 muusikkoa. Sanomalehti kaleva, heinäkuu 1975 Orkestereissa Kaijanen soitti pianoa. pienoiskuva|Pauli Kaijasen johtama orkesteri vuonna 1933. Kaijanen soitti pianoa.

Liikkeenhoitajana

Kaijanen työskenteli liikkeenhoitajana Oulun ensimmäisessä musiikkikaupassa, R. E. Westerlundin Oulun musiikkimyymälässä. Järjestämissään äänilevykonserteissa Kaijanen käytti sähkökäyttöistä gramofonia. Tällaiset uudet soittimet herättivät laajemminkin kiinnostusta pohjoisessa Suomessa. Koska näytti siltä, että laitteille olisi ostajia, oli Kaijanen yhteydessä R. E. Westerlundin pääpaikkaan Helsinkiin. Alkuperäinen ajatus oli saada neuvoteltua alennusta nuoteista. Yhteydenotto johti kutsuun tulla Helsinkiin. R. E. Westerlundin edustajien kanssa käydyissä neuvotteluissa Kaijanen esitti ajatuksen mahdollisesta välittäjäpalkkiosta gramofonien välittämisestä. Tämän ajatuksen pohjalta perustettiin Ouluun sivuliike ja avattiin Oulun ensimmäinen musiikkikauppa.

Merkitys Oulun musiikkielämälle Impressaarin roolissa Kaijanen järjesti yli 1500 erilaista tilaisuutta. Joukossa on erilaisten konserttien (solistit, kuorot ja orkesterit) lisäksi esimerkiksi lausuntailtoja, teatterivierailuja, operetteja, oopperoita sekä tanssi- ja balettiesityksiä. Oulun ja edellä mainittujen kaupunkien lisäksi tilaisuuksia oli Kokkolassa, Vaasassa, Mikkelin ympäristössä ja Hämeessä.

Monipuoliset yhteydet Kaijasen järjestämien konserttien artisteina oli muun muassa Aulikki Rautawaara, Lea Piltti ja Matti Lehtinen, joista viimeksi mainitun konsertteja yli sata. Konserttien järjestämistä helpotti hänen laajat yhteytensä taiteilijoihin ympäri maailman. Ulkomaisista esiintyjistä voi mainita esimerkkinä sellaiset nimet kuin Yehudi Menuhin, Josephine Baker ja Caspar Cassadó.Sanomalehti Kaleva, 1978 (päiväys ei tiedossa)

Tunnustuksia Oulun kaupunki myönsi Kaijasella vuonna 1978 tunnustuspalkinnon pitkään jatkuneesta toiminnasta konserttien ja muiden musiikkitilaisuuksien järjestämisestä Ouluun ja pitkäaikaisesta säestäjänä toimimisesta eri yhteyksissä.Sanomalehti Kaleva, 26. toukokuuta 1978

Kaijasen työinto säilyi vanhoille päiville asti. Lähes 80-vuotiaana hänellä oli vielä työn alla muun muassa oululaisen vähän tunnetun säveltäjän, Aatto Jurveliuksen sävellyskonsertti.

Tasavallan presidentti myönsi Kaijaselle tämän musiikkiansioistaan director musices -arvonimenSanomalehti Kaleva (päiväys ei tiedossa). Eläkevuosinaan Kaijanen sai Oulu-seuran myöntämän ensimmäisen Oulun Etta-palkinnon vuonna 1983.

Lähteet Kirjoittajan omat muistiinpanot

Viitteet

Luokka:Suomalaiset muusikot Luokka:Vuonna 1905 syntyneet Luokka:Vuonna 1984 kuolleet