Italian tasavalta () oli Pohjois-Italiassa sijainnut lyhytikäinen valtio. Se oli Napoleon I:n hallitseman Ranskan ensimmäisen tasavallan vasallivaltio.
Italian tasavalta perustettiin seuraamaan Cisalppista tasavaltaa samalla, kun perustuslakia muutettiin niin, että Ranskan konsulista Napoleonista pystyi tulemaan valtion presidentti. Perustuslaki muutti myös valtion nimen Italian tasavallaksi, joka koostui samoista alueista kuin edeltäjänsä, pääasiassa Lombardiasta ja Romagnasta.
Vuonna 1805, kun Napoleon oli kruunattu Ranskan keisariksi, Italian tasavalta muutettiin Italian kuningaskunnaksi (Regno d’Italia), jonka kuninkaana hallitsi Napoleon ja varakuninkaana Napoleonin poikapuoli Eugène de Beauharnais.
Aiheesta muualla
Luokka:Italian entiset valtiot ja valtiomuodostelmat Luokka:Ranskan vasallit