Jelena Pavlovna Romanova, syntyjään Friederike Charlotte Marie von Württemberg; (9. tammikuuta 1807 Stuttgart, Württembergin kuningaskunta, Reinin liitto – 21. tammikuuta 1873 Pietari, Venäjän keisarikunta) oli saksalaissyntyinen prinsessa, Venäjän keisarillisen perheen jäsen, suuriruhtinatar ja suuriruhtinas Mihail Pavlovitš Romanovin puoliso sekä merkittävä tieteiden ja taiteiden suojelija.
Suku, lapsuus ja koulutus Charlotten vanhemmat olivat herttua Paul von Württemberg (1785–1852) ja prinsessa Charlotte von Sachsen-Hildburghausen (1787–1847). Hänen isoisänsä oli Württembergin kuningas Fredrik I. Lapsuutensa Charlotte asui Pariisissa isänsä ja nuoremman sisarensa Paulina Friederike Marian (1810–1856) kanssa Pariisissa, jossa isä oli elänyt vuodesta 1815 lähtien riideltyään veljensä Vilhelm I:n kanssa maanomistuksen perimyslaeista. Äiti ja kaksi veljeä, Friedrich Karl August (1808–1870) ja August Friedrich Eberhart (1813–1885) oli jätetty elämään Stuttgartiin. Charlotte opiskeli yksityisopettajien johdolla ja perehtyi muun muassa luonnontieteisiin.
Hän sai koulutuksensa Pariisissa, tunnetun kirjailija Madame Campanin sisäoppilaitoksessa. Siellä hän ystävystyi Napoleonin kenraalin, kreivi Walterin tyttärien kanssa, jotka olivat Cuvierin läheisiä sukulaisia. Cuvierit veivät lomillaan Württembergin prinsessan ja Walterin tytöt sisäoppilaitoksesta kotiinsa. Keskustelut Cuvierin kanssa vaikuttivat suuresti prinsessan kehitykseen, joka oli luonnostaan utelias ja lahjakas.
Charlotten äidin kuoleman jälkeen vuonna 1847 isä, herttua Paul muutti Englantiin pitkäaikaisen rakastajattarensa Magdalena Fausta Angela de Creus y Solarin kanssa, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1848 ja he saivat yhden lapsen. Viimeisinä kuukausinaan hän kääntyi katolilaiseksi ja kuoli Pariisissa vuonna 1852. Hänellä oli muutamia aviottomia lapsia sekä Pariisissa että Stuttgartissa. pienoiskuva|Suuriruhtinatar Jelena Pavlovna 17-vuotiaana, Sophie Chéredame 1824.
Avioliitto Charlotte kihlattiin 15-vuotiaana suuriruhtinas Mihail Pavlovitš Romanovin (1798–1849) kanssa vuonna 1822. Mihail ei pitänyt hänestä mutta noudatti saksalaissyntyisen äitinsä Maria Fjodorovnan toivetta hänelle valitusta puolisosta, jonka isoisä Fredrik I oli Mihailin äidin veli. Vuonna 1823 Charlotte kääntyi ortodoksiseen uskontoon ja otti nimen Jelena Pavlovna.
Heti Venäjälle saapumisensa jälkeisenä päivänä hän kykeni sanomaan venäjäksi tervehdyksiä jokaiselle 200 hänelle esitellystä henkilöstä: hän sanoi kirjailija Nikolai Karamzinille lukeneensa tämän Venäjän historian teoksen alkuperäiskielellä, keskusteli slaavilaisesta kielestä Aleksandr Šiškovin kanssa sekä keskusteli taisteluista ja sotaretkistä kenraalien kanssa. Kyky sopeutua keskustelukumppaneihin oli myöhemmin suuriruhtinattarelle tunnusomainen piirre. Tietosanakirjamaisesti koulutettu ja terävällä eleganssin tajulla varustettu Jelena Pavlovna nautti erityisesti keskusteluista aikansa oppineimpien miesten ja lahjakkaimpien taiteilijoiden kanssa. Hyväntekeväisyys nieli suurimman osan hänen tuloistaan, mutta hän pyrki myös arvoasemansa mukaiseen edustukseen. Hän järjesti harvoin illanviettoja ja illallisia, mutta silloin ne olivat loistavia; kutsutut eivät aina kuuluneet yhteiskunnan yläluokkaan.
Pari vihittiin 20. helmikuuta 1824 Talvipalatsin kirkossa Pietarissa ja he asettuivat asumaan ensin Talvipalatsin huoneistoon ja sen jälkeen heille rakennettuun ja lahjoitettuun Mikaelin palatsiin Pietariin vuonna 1825. Kesäisin he asuivat Pavlovskin palatsissa, Oranienbaumin palatsissa ja Kivisaaren palatsissa. pienoiskuva|Suuriruhtinatar Jelena Pavlovna 23-vuotiaana, Karl Brjullov 1829. pienoiskuva|Suuriruhtinatar Jelena Pavlovna 35-vuotiaana, Joseph-Desire Court 1842. Vuonna 1828 hän otti anoppinsa, keisarinna Maria Fjodorovnan testamentin mukaisesti haltuunsa Mariinski- ja Kätilöinstituuttien suojeluksen. Keisari Nikolai I ilmaisi aina vilpittömän kiintymyksen ja syvän kunnioituksen tunteitaan häntä kohtaan.
Heidän avioliittonsa ei ollut onnellinen, sillä Mihailin ainoa intohimo oli Keisarillinen armeija ja hän laiminlöi vaimoaan. Parin väliset suhteet eivät lämmenneet. Mihailin välinpitämättömyys vaimoaan kohtaan, jota hän vältti hinnalla millä hyvänsä, järkytti jopa ensimmäistä saksalaista vaimoaan vihannutta veli Konstantinia, joka kirjoitti: "(Jelena Pavlovnan asema) loukkaa naisen ylpeyttä ja naisille yleensä ominaista herkkyyttä. Hän on menetetty nainen, jos se valitettava tilanne, jossa hän nyt on, ei muutu."
Suuriruhtinatar Jelena Pavlovna oli korkeasti koulutettu nainen, jolla oli laajat tiedot, häntä kutsuttiin perhepiirissä "Suvun oppineeksi".Sebag Montefiore, Simon: Kolmas näytös: Rappio. Ensimmäinen kohtaus: Jupiter. Romanovit 1613–1918. WSOY, 2016. S. 482 alaviite. Hän oli luonnollisesti liberaalien puolella maaorjuuskysymyksessäSebag Montefiore, Simon: Kolmas näytös: Rappio. Toinen kohtaus: Vapauttaja. Romanovit 1613–1918. WSOY, 2016. S. 496. ja sovitteli maaorjien vapautusmanifestia valmistelevien kenraali Jakov Rostovtsevin ja apulaissisäministeri Nikolai Miljutinin väliset riidat torstai-salongissaan.Sebag Montefiore, Simon: Kolmas näytös: Rappio. Toinen kohtaus: Vapauttaja. Romanovit 1613–1918. WSOY, 2016. S. 496. Nikolai I oli kuolinvuoteellaan vannottanut Jelenaa auttamaan maaorjuuden lakkauttamisasiassa Aleksanteri II:sta.Sebag Montefiore, Simon: Kolmas näytös: Rappio. Ensimmäinen kohtaus: Jupiter. Romanovit 1613–1918. WSOY, 2016. S. 484.
Suuriruhtinas omistautui kokonaan armeijan asioille. Sanottiin että ”lukuun ottamatta armeijan ohjesääntöä ja määräyksiä, hän ei avannut yhtään kirjaa”. Vaimo yritti sopeutua miehensä mieleiseksi, mutta hänen oli vaikea hillitä itseään periaatteellisissa asioissa: intohimoisen suhtautumisensa vuoksi, hän jopa vieraiden ihmisten edessä ilmaisi suuttumuksensa ja lopetti keskustelun poistuen huoneesta.
Jelena Pavlovna toivoi että Mihaililla olisi painavampi rooli valtion asioissa kuin senaattorin ja valtioneuvoston jäsenen automaattinen arvo, ottaen huomioon tämän syntyperän ja vahvat suhteet sekä veli Nikolaihin että Konstantiniin, mutta tämä pysyi omistautuneena armeijalle. Suuriruhtinas Mihail oli pohjimmiltaan ystävällinen mies, mutta häntä ei pidetty miellyttävänä keskustelijana ja usein "huonosti käyttäytyvänä kuin poikamies".Sebag Montefiore, Simon: Toinen näytös: Lakipiste. Kuudes kohtaus: Kaksintaistelu. Romanovit 1613–1918. WSOY, 2016. S. 423 alaviite. Huolimatta mielipiteistä joita hänellä oli vaimostaan, aviomies sopeutui avioliittoon ja "antoi tälle anteeksi, että tämä oli valittu hänen vaimokseen".
Lapset pienoiskuva|Suuriruhtinatar Jelena Pavlovna ja vanhin tytär Maria, Karl Brjullov 1830.|vasen pienoiskuva|Tyttäret Jekaterina Mihailovna (1827–1894), Jelisaveta Mihailovna (1826–1846) ja Maria Mihailovna (1825–1846), Vladimir Hau 1838. Jelena Pavlovnalle ja Mihail Pavlovitšille syntyi viisi tytärtä:
suuriruhtinatar Maria Mihailovna (9. maaliskuuta 1825 Moskova – 19. marraskuuta 1846 Wien); kuoli nopeasti edenneeseen tuberkuloosiin naimattomana 21-vuotiaana.
suuriruhtinatar Jelisaveta Mihailovna (26. toukokuuta 1826 Moskova – 28. tammikuuta 1845 Wiesbaden); avioitui Nassaun herttua Adolfin kanssa ja kuoli synnytykseen 19-vuotiaana. Myös lapsi kuoli. suuriruhtinatar Jekaterina Mihailovna (28. elokuuta 1827 Pietari – 12. toukokuuta 1894 Pietari); avioitui 1851 Mecklenburg-Strelitzin herttua Georg Augustin (1824–1876) kanssa ja menetti Venäjän kansalaisuuden. Hän oli saanut saksankielisen kasvatuksen ja puhui venäjää huonosti. He saivat neljä lasta, joista esikoinen Nikolaos syntyi vuonna 1854 ja kuoli samana päivänä. Tytär Jelena Maria (1857–1936) avioitui Saksi-Altenburgin prinssi Albertin kanssa, heille ei syntynyt lapsia. Toiseksi vanhin poika Georg Alexander (1859–1909) avioitui morganaattisesti äitinsä paheksunnasta huolimatta hovinainen Natalia Wonliarskin kanssa, joka sai tittelin Carlowin kreivitär; heille syntyi neljä lasta. Nuorin tytär Marie-Frederica kuoli alle yksivuotiaana 1861. Nuorin poika Karl Mihail (1863–1934) pysyi naimattomana eikä hänellä ollut jälkeläisiä. suuriruhtinatar Aleksandra Mihailovna (28. tammikuuta 1831 Moskova – 27. maaliskuuta 1832 Moskova); kuoli alle kaksivuotiaana suuriruhtinatar Anna Mihailovna (27. lokakuuta 1834 Moskova – 22. maaliskuuta 1836 Pietari); kuoli alle kolmivuotiaana. Taiteiden suojelija ja tieteellinen työ pienoiskuva|Suuriruhtinatar Jelena Pavlovna 43-vuotiaana, Christina Robertson 1850. Leskeksi 42-vuotiaana jäätyään suuriruhtinatar Jelena Pavlovna ryhtyi vuonna 1849 useiden järjestöjen ja taiteiden merkittäväksi suojelijaksi. Mikaelin palatsi siirtyi hänelle ja hänestä tuli kuuluisa salonkiemäntänä. Jelena Pavlovnan vieraisiin kuuluivat runoilijat Aleksandr Puškin, Fjodor Tjutšev ja Vasili Žukovski. Hän toimi suojelijana taiteilijoille, kuten Aleksander Ivanov, Karl Brjullov ja Ivan Aivazovski. Toinen vieras oli Nikolai Mikloho-Maklai, joka Jelena Pavlovnan ja Anton Rubinsteinin avulla perusti vuonna 1859 Venäjän musiikkiseuran ja Pietarin konservatorion vuonna 1862. Seuran ja konservatorion luentoja pidettiin joskus palatsissa vuonna 1858.
Torstaista tuli päivä, jolloin valtiomiehet, tiedemiehet, kirjailijat ja taiteilijat tapasivat palatsissa. Yksi läsnäolijoista oli Otto von Bismarck toimiessaan Preussin lähettiläänä Venäjällä, ja lanko, keisari Nikolai I vieraili siellä ajoittain, samoin kuin hänen seuraajansa keisari Aleksanteri II ja hänen puolisonsa, keisarinna Maria Aleksandrovna. Hän oli myös tunnettu tanssiaisten järjestämisestä palatsissa, jotka olivat keisarillisen perheen tasoisia.
Ranskalainen Astolphe-Louis-Léonor, markiisi de Custine (1790–1857) muisteli:"Kuten minulle on kerrottu, suuriruhtinatar Jelena keksii jokaiseen järjestämäänsä juhlaan jotain uutta, omaperäistä ja ennennäkemätöntä. Ja tällä kertaa yksittäisten värillisten lamppuryhmien valo heijastui maalauksellisesti palatsin pylväisiin ja puutarhan puihin, joiden syvyyksissä useat sotilasorkesterit soittivat sinfonista musiikkia. Ylhäältä varjoisalla valaisemat puuryhmät olivat lumoavia, sillä mikään ei voisi olla fantastisempaa kuin kirkkaasti valaistu vihreys hiljaisen, kauniin yön taustalla."
"Suuri, tanssimista varten suunniteltu galleria oli koristeltu poikkeuksellisella ylellisyydellä. Viisitoistasataa harvinaisilla kukilla täytettyä ruukkua ja ämpäriä muodosti tuoksuvan kimpun. Salin päässä, eksoottisten kasvien tiheässä varjossa, kohosi allas, josta suihkulähde pulppusi jatkuvasti. Kirkkaiden valojen valaisemat vesiroiskeet kimaltelivat kuin timanttipöly ja raikastivat ilmaa. Ylelliset palmut, banaanipuut ja kaikenlaiset muut trooppiset kasvit, joiden juuret piiloutuivat vihermaton alle, näyttivät kasvavan alkuperäisessä maaperässään, ja tuntui kuin tanssiparien kulkue olisi jonkin ihmeellisen voiman voimalla siirtynyt villistä pohjoisesta kaukaiseen trooppiseen metsään ... Oli mahdotonta olla unelmoimatta, sillä ympäristö huokui paitsi ylellisyyttä myös runoutta. Maagisen salin loistoa korosti satakertaisesti valtavien peilien runsaus, jollaisia en ollut koskaan ennen nähnyt. Kultakehyspeilit peittivät ikkunoiden väliset leveät tilat ja täyttivät myös salin vastakkaisen seinän, joka täytti lähes puolet koko palatsista heijastaen lukemattomien kynttilöiden valoa ylellisissä kattokruunuissa. On vaikea kuvitella tämän kohtauksen loistoa. Eksyin täysin ympäristöni seuraamiseen ... Palatsi tuntui olevan luotu juhlaa varten, ja näytti siltä, että tanssiaisten jälkeen tämä maaginen sali katoaisi tanssiparien mukana ... En ole koskaan nähnyt mitään kauniimpaa missään."pienoiskuva|Pyhän Ristin armon sisarten yhteisö (Сестры Крестовоздвиженской общины), Sevastopol 1855.Hän perusti yhtenä muista, toisten lähteitten mukaan itsenäisesti Krimin sodan alkaessa vuonna 1854 sairaanhoitajajärjestön "Pyhän Ristin armon sisarten yhteisö" (Сестры Крестовоздвиженской общины), joka oli Venäjän Punaisen Ristin edelläkävijä.