Ketokurho eli lännenkurho (Carlina vulgaris) on piikkinen, Suomessa uhanalainen ja rauhoitettu asterikasvi.
Ulkonäkö ja koko pienoiskuva|vasen|Ketokurhon kukintoja. Ketokurho on tanakka ja kasvaa 10–30 cm pitkäksi. Kasvin ruusukelehdet ovat maanmyötäisiä. Varsilehdet ovat ruusukelehtiä selkeästi lyhyempiä. Kaikkien lehtien lapa on paksu, puikea, tavallisesti kalju ja isohampainen. Lehtien hampaissa on ainakin kaksi vahvaa piikkiä. Ketokurhon kukat ovat kellertäviä. Se kukkii heinä-elokuussa. Läheiseen sukulaislajiinsa idänkurhoon verrattuna ketokurho on vankempi, matalampi ja piikkisempi.Retkeilykasvio 1998, s. 436.
Levinneisyysalue Ketokurhon levinneisyysalue ulottuu Länsi-Euroopasta Kaukasukselle ja Keski-Itään. Pohjoismaissa ketokurhoa tavataan Norjassa, Tanskassa sekä yleisenä Ruotsissa erityisesti Gotlannissa ja Öölannissa. Se on yleinen myös Länsi-Viron saarilla. Suomessa laji oli aikaisemmin yleinen Ahvenanmaalla sekä paikoin lounaissaaristossa. Nykyisin lajin esiintymiä tunnetaan vain Ahvenanmaalta, missä se on harvinaistunut laiduntamisen vähentymisen myötä.Ranta 1997, s. 113–114.Den virtuella floran: Spåtistel (Carlina vulgaris) (Arkistoitu versio) Viitattu 1.3.2009. Laji on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi.
Elinympäristö Ketokurho esiintyy tyypillisesti kivisillä luonnonlaitumilla ja merenrannoilla. Nykyään lajia tavataan yhä useammin myös tienvarsilta.
Lähteet Ranta, Pertti: Lännenkurho. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 113–114. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla Kasviatlas 2020: Ketokurhon levinneisyys Suomessa LuontoPortti: Ketokurho (Carlina vulgaris) Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Ketokurho (Carlina vulgaris'') Pohjolan kasvien pauloissa: Carlina vulgaris - ketokurho ITIS: Carlina vulgaris
Luokka:Kurhot Luokka:Suomen vaarantuneet kasvit