Tämä artikkeli kertoo J. K. Rowlingin keksimistä ja Harry Potter -kirjasarjassa esiintyvistä kuvitteellisista paikoista.

Asunnot Kalmanhanaukio 12 Kalmanhanaukio 12 Lontoossa () on muinaisen ja puhdasverisen Mustan perheen kodin osoite ja nimi. Se esiintyy ensimmäisen kerran viidennessä kirjassa.

Kalmanhanaukio 12:ssa on Mustan perheen sukupuu ja lumottu muotokuva Walburga Mustasta, Siriuksen äidistä. Vanha Oljo on lojaali Rouva Mustan muotokuvalle. Talossa on myös muiden Mustan perheeseen kuuluvien henkilöiden muotokuvia, muun muassa Phineas Nigellus Musta, joka on entinen Mustan perheen pää ja vähiten suosittu Tylypahkan rehtori. Talon portaikon reunustaa koristavat edellisten kotitonttujen päät.

Kalmanhanaukiolla on useita turvallisuusjärjestelyjä: siellä on anti-ilmiintymisloitsuja, se on karttaamaton sekä naamioitu jästeiltä ja muilta asiaankuulumattomilta. Seitsemännessä kirjassa huomautetaan, että naapurit olivat jo kauan sitten sopeutuneet tosiasiaan, että kadun talojen numerointi hyppää 11:stä 13:een, ja numero 12 puuttuu välistä. Talo on niin turvallinen kuin mikä tahansa taika-asunto voi olla, ja sinne mahtuu huomattava määrä ihmisiä. Siitä syystä talo valittiin ja kunnostettiin Feeniksin killan päämajaksi, kun Sirius Musta tarjosi sitä tähän tarkoitukseen. Vain velhomaailmaan kuuluva pystyy näkemään talon; sillä edellytyksellä, että Feeniksin killan salaisuudenhaltija on talosta hänelle kertonut.

Sen jälkeen kun Sirius joutui Azkabanin velhovankilaan, talo ränsistyi seuraavien 12 vuoden ajan. Kun hän palasi perheensä kotiin vuonna 1995, se oli synkkä ja epämiellyttävä asunto täynnä pölyä ja vaarallisia ansoja, korjauksen tarpeessa. Harry peri talon Siriuksen kuoleman jälkeen kirjassa Puoliverinen prinssi. Hän lahjoitti talon Feeniksin killalle: hän ei halunnut olla missään tekemisissä sen kanssa, koska ennen kuolemaansa Sirius tunsi olevansa talossa teljetty ja hyödytön.

Seitsemännessä kirjassa Harry, Ron ja Hermione piiloutuvat taloon Voldemortilta. Harry kuitenkin menettää talon, kun Yaxley ottaa Hermionesta kiinni heidän kaikkoontuessaan. Hermione irrottaa kuolonsyöjän otteen Kalmanhanaukio 12:ssa ja paljastaa näin paikan sijainnin Voldemortille.

Kehrääjänkuja

Kehrääjänkuja () on jästikatu, jonka varrella Severus Kalkaroksen talo sijaitsee. Sitä kuvaillaan yhdeksi niistä kaduista, joilla on identtinen tiilimuuri. Katu sijaitsee lähellä likaista jokea ja sen rantapengertä, joka on täynnä roskaa. Taloa lähellä on myös tehdas, jossa on korkea savupiippu.

Kalkaroksen etuovi aukeaa suoraan pikkuruiseen olohuoneeseen, joka muistuttaa tummaa, pehmustettua selliä. Olohuoneen seinät ovat kirjojen peitossa. Huonekalut ovat paljaat, ja huoneessa on himmeä valaistus. Olohuoneesta johtaa piilotettu ovi kapeaan portaikkoon. Kehrääjänkuja esiintyy ensimmäisen kerran Puoliverisessä prinssissä, kun Bellatrix Lestrange ja Narcissa Malfoy vierailevat Kalkaroksen luona. Kuoleman varjeluksissa paljastetaan, että Kalkaros asui Kehrääjänkujalla myös nuorena poikana, ja että hän sekä Lily ja Petunia Evans asuivat samassa kaupungissa.

Kotikolo

Kotikolona tunnettu () Weasleyn perheen koti sijaitsee Ottery St. Catchpolen kylän ulkopuolella. Lähellä asuvat Luna Lovekiva, Cedric Diggory ja Fawcettit. Kotikoloa käytettiin Feeniksin killan päämajana kirjassa Kuoleman varjelukset, kunnes paikan suoja menetettiin. Weasleyn talossa on seitsemän kerrosta. Talo on hyvin sekava, ja se pysyy pystyssä vain taian avulla. Vaikka talo on kärsineen oloinen, Harry mainitsee ensimmäisellä vierailullaan, että se on paras talo jossa hän on ikinä ollut. Kotikolossa Harry viihtyy toiseksi parhaiten Tylypahkan jälkeen. Hyvin-piilossa-oleva niitty lähellä taloa toimii Weasleyn poikien huispauskenttänä, ja siellä myös Ginny huispaa salaa. Kotikolon puutarhassa vilisee huomattava määrä pieniä pulleita menninkäisiä.

Weasleyt omistavat epätavallisen kellon, joka ei näytä aikaa vaan kunkin perheenjäsenen senhetkisen sijainnin. Viisareissa lukee jokaisen nimi, ja viisarit kertovat sijainneista tai olotiloista: Kun Harry saapuu Kotikoloon kirjassa Puoliverinen prinssi – ja Voldemort tekee samalla tuhojaan velhomaailmassa – kaikki viisarit osoittavat olotilaa ”kuoleman vaara”. Kukaan ei tiedä mistä perhe on saanut kellon, vaikka Molly onkin sanonut, etteivät he tunne ketään muuta jolla olisi samanlainen. Puoliverinen prinssi -elokuvassa Bellatrix Lestrange, Fenrir Harmaaselkä ja muutama muu kuolonsyöjä polttavat Kotikolon, vaikka kirjassa näin ei tapahdu.

Malfoyn kartano

Malfoyn kartano () on aristokraattisen Malfoyn perheen koti. Kartanossa asuvat siis Lucius, Narcissa ja Draco Malfoy, ja myöhemmin myös Narcissan sisar Bellatrix Lestrange. Viidennessä kirjassa mainitaan, että kartano sijaitsee Wiltshiressa. Dobby-kotitonttu palveli perhettä kunnes Harry vapautti hänet.

Voldemort käytti Malfoyn kartanoa päämajanaan vähintään yhdessä tilaisuudessa, kirjassa Kuoleman varjelukset. Kaikki kolme Malfoyta vaikuttivat tähän hyvin tyytymättömiltä, ja – kuten myös Voldemort itse sanoi – vain Bellatrix vaikutti tyytyväiseltä. Malfoyt jäivät vangeiksi kartanoonsa ja saivat jatkuvasti pelätä henkensä puolesta. Seitsemännessä kirjassa kartanon kellarissa pidetään useita vankeja Voldemortin määräyksellä. Vankeina ovat muiden muassa Luna Lovekiva, Dean Thomas, Lujahaka ja Herra Ollivander. Kun Harry, Ron ja Hermione saadaan kiinni, hekin päätyvät Malfoyn kartanoon. He kuitenkin pääsevät pakenemaan muiden vankien kanssa, josta on kiittäminen Dobbyn apua. Paon jälkeen Malfoyt ja Bellatrix joutuvat kotiarestiin Voldemortin käskystä, ja lopulta heidän on pakko osallistua Tylypahkan taisteluun yhdessä muiden kuolonsyöjien kanssa.

Likusteritie 4

thumb|left|Likusteritie 4 Likusteritie 4 () Pikku Whingingissä on Harryn koti, jossa hän asuu yhdessä tätinsä Petunian, setänsä Vernonin ja serkkunsa Dudleyn kanssa. Harry on asunut siellä 15 kuukauden ikäisestä saakka. Sitä ennen hän asui omien vanhempiensa kanssa Godrickin notkossa. Harry viettää Likusteritiellä hyvin vähän aikaa sen jälkeen, kun hän aloittaa opiskelun Tylypahkassa: hän palaa Likusteritielle vain kesälomillaan.

Romaaneissa ja elokuvissa Dursley’en koti sijaitsee tylsässä ja tavanomaisessa naapuristossa, jossa naapurit karsastavat Harrya. Harry taas halveksii Pikku Whingingia, josta hänellä on vain kurjia muistoja, ja jossa hän sai osakseen julmaa kohtelua. Lähistöllä asuva naapuri Arabella Figg tietää Harryn oikean taustan: Arabella on surkki eli velhovanhempien jälkeläinen joka ei osaa taikoa, ja lisäksi hän on Feeniksin killan jäsen. Itse Albus Dumbledore sijoitti hänet Pikku Whingingiin vahtimaan Harrya.

Kirjassa Feeniksin kilta Dumbledore paljastaa, miksi Harryn on palattava Likusteritielle vähintään kerran vuodessa: Harryn äidin uhraus tuotti suojataian Likusteritielle. Suojataika murtuu kun Harry täyttäisi 17 vuotta, tai aiemmin jos Harry lakkaisi sanomasta Likusteritietä kodikseen, eikä palaisi sinne edes kesäloman ajaksi.

Simpukkamökki

thumb|upright|Simpukkamökki elokuvassa Harry Potter ja kuoleman varjelukset. Simpukkamökki () on Bill Weasleyn ja Fleur Delacourin koti sen jälkeen, kun he ovat menneet naimisiin kirjassa Kuoleman varjelukset. Mökki sijaitsee rannalla fiktiivisen Tinworthin kylän ulkopuolella Cornwallissa. Harry, Ron, Hermione, Luna, Dean, Herra Ollivander ja Lujahaka piilottelivat mökissä, kun he ovat päässeet pakoon Malfoyn kartanosta. Dobby-kotitonttu haudattiin mökin puutarhaan: Dobby menehtyi, kun Bellatrix Lestrangen heitti häntä veitsellä rintaan.

Taikakoulut

Beauxbatons'n taika-akatemia

thumb|upright=0.4|left|Beauxbatons-koulun "logo". Beauxbatons'n taika-akatemia (, ) on fiktiivinen taikakoulu, joka esiteltiin ensimmäisen kerran kirjassa Harry Potter ja liekehtivä pikari. Beauxbatons'n historia ulottuu vähintään 700 vuoden taa, jolloin koulu alkoi osallistua Kolmivelhoturnajaisiin. Vaikkei kirjassa tätä ole mainittu, koulu sijaitsee Ranskassa. Koulun rehtorina toimii Olympe Maxime. Fleur ja Gabrielle Delacour ovat tunnettuja koulun oppilaita. Myös Nicholas Flamelin kerrottiin opiskelleen kyseisessä koulussa.

Beauxbatons'n oppilaat noudattavat ankaraa protokollaa käytöksessään professorejaan kohtaan, mikä poikkeaa erityisesti Tylypahkan käytännöstä: he esimerkiksi nousevat seisomaan rehtorin tullessa huoneeseen. Koulu seuraa myös erilaista opetusohjelmaa: Tylypahkassa tärkeimmät kokeet ovat viidennellä ja seitsemännellä luokalla, kun Beauxbatons'issa kokeet ovat kuudentena vuonna. Beauxbatons'n tavat ovat ranskalaiselle koululle tyypillisiä.

Akatemia sijaitsee kimaltelevassa palatsissa. Ainakin Fleur Delacourin mukaan koulun ruoka on herkullista. Oppilaat käyttävät sinisiä ja hopeisia koulupukuja. Koulun patsaat eivät ole joulun aikaan haarniskoja, vaan jääpatsaita jotka kimaltelevat kuin timantit. Vaikka elokuvassa näytetään ainoastaan Beauxbatons'n tyttöoppilaita, kirjoissa mainitaan että koulua käyvät sekä tytöt että pojat.

Beaux bâtons tarkoittaa kirjaimellisesti "kauniit tikut", mutta se voidaan kääntää myös "kauniiksi taikasauvoiksi".

Castelobruxo, taikuuden koulu

Castelobruxon taikuuden koulu () on brasilialainen taikakoulu, joka sijaitsee Amazonin sademetsässä. Bill Weasleyllä oli kirjeenvaihtokaveri tässä taikakoulussa. Kyseinen kirjeenvaihtokaveri loukkaantui, kun Bill ei päässyt käymään hänen luonaan. Hän lähetti Billille kirotun hatun, joka kurtisti Billin korvat.

Durmstrangin taikuuden oppimisen instituutti

Durmstrangin taikuuden oppimisen instituutti () on fiktiivinen taikakoulu, joka esiintyi ensimmäisen kerran kirjassa Harry Potter ja liekehtivä pikari. Koulu on ollut olemassa ainakin 700 vuotta, jolloin se osallistui ensimmäistä kertaa Kolmivelhoturnajaisiin. Dumbledore kutsui Durmstrangin oppilaita "ystäviksemme pohjoisesta". Rowling paljasti Accio Quoten haastattelussa koulun sijaitsevan Skandinaviassa Pohjois-Ruotsissa tai Norjassa.

Durmstrangin oppilailla on painavat turkit ja verenpunaiset kaavut. Durmstrangin nimeltä mainitut oppilaat ovat venäläisiä ja bulgarialaisia. Merkittävimmät Durmstrangista tulevat velhot ovat luultavasti Viktor Krum ja Igor Irkoroff. Pottermoren mukaan Durmstrangin perusti bulgarialainen velho Nerida Vulchanova, josta tuli koulun ensimmäinen rehtori. Hän kuoli salaperäisesti, ja hänen paikkansa otti Harfang Munter.

Durmstrang tunnetaan erityisesti panostuksestaan pimeyden voimiin. Kun toiset koulut rajoittavat opiskelun pimeyden voimilta suojautumiseen, Durmstrangin oppilaat itse asiassa oppivat pimeyden voimia. Seitsemännessä kirjassa paljastetaan, että Gellert Grindelwald kävi koulua ja kaiversi Kuoleman varjeluksien symbolin koulun kiviseinään. Vaikka Durmstrang opettaakin pimeyden voimia, se ei ilmeisesti hyväksy kidutusta. Grindelwald potkittiin ulos koulusta, koska hän kokeili loitsuja muihin oppilaisiin.

Nimi Durmstrang on luultavasti väännös saksalaisesta lausahduksesta 'Sturm und Drang', joka tarkoittaa myrskyä ja kiihkoa.

Ilvermornyn noitien ja velhojen koulu

Ilvermornyn noitien ja velhojen koulu () on pohjoisamerikkalainen taikakoulu. Irlantilaisnoita Isolt Sayre matkusti Uuteen maailmaan paetakseen pahaa tätiään Gormlaith Kolkkoa. Matkallaan nuori Sayre tapaa nuoren ei-taikin miehen (jästi; Yhdysvalloissa on käytössä eri nimitys) James Stewardin, jonka kanssa hän meni kihloihin, ja he rakensivat kivisen mökin Massachusettsiin.

Heidän kodistaan tuli koulu, kun he pelastivat villin ihmeotuksen kynsistä kaksi velhopoikaa, joiden vanhemmat sama villi ihmeotus oli tappanut. He muodostivat Ilvermornyn taikakoulun muistuttamaan kuuluisaa Tylypahkaa; jossa Isolt Sayre olisi halunnut opiskella, mutta Gormlaith ei hyväksynyt heidän opetuksiaan. Ilvermorny toimii yhä Pohjois-Amerikan velhokouluna. Koulun tunnettuja oppilaita ovat muun muassa Tina ja Queenie Goldstein.

Koldovstoretz, venäläinen taikakoulu