Pneuma (, ”hengitys”, ”henki”) on antiikin filosofian termi, jolla on eri yhteyksissä erilaisia usein sieluun tai elintoimintoihin kytkeytyviä merkityksiä:
Anaksimeneella pneuma eli liikkeessä oleva ilma, tuuli tai henkäys vastasi ilmaa (, aer), joka oli hänelle kaiken alkuperä (arkhe). Tämä on termin varhaisin tunnettu esiintymä. Antiikin lääketieteessä pneuma tarkoitti ruumiissa kiertävää ilmaa, joka oli välttämätöntä sen toiminnalle. Aristoteleelle sisäinen pneuma (, symfyton pneuma) tarkoitti lämmintä liikkuvaa ”ilmaa”, joka siirtää siemennesteessä liikkumisen ja aistimisen kyvyn jälkeläiselle. Stoalaisuudessa pneuma tarkoitti sielullista lämmintä henkäystä sekä koko kaikkeudessa että ruumiissa. Raamatun Uuden testamentin alkutekstissä pneuma voi viitata ihmisen henkeen, Jumalan Pyhään Henkeen tai henkiolentoihin.
Katso myös Pneumaatikko, gnostilaisuuden käsite Pneumatologia, kristillisessä teologiassa oppi Pyhästä Hengestä Pneumatiikka, tekniikan ala
Luokka:Kreikankieliset sanat ja sanonnat Luokka:Sielu
en:Pneuma ru:Пневма