Origenes (, ; n. 185–254) oli kristitty oppinut ja teologi, ja yksi merkittävimmistä varhaisen kristillisen kirkon kirkkoisistä. Origenes oli aleksandrialainen teologi, joka puolusti kristinuskon perustaa hyökkäyksiä vastaan tieteellisen teologian avulla, joka kehitettiin filosofista menetelmää käyttämällä.Christensen & Göransson 1974, s. 89
Origeneen kirjoitukset ovat merkityksellisiä ensimmäisinä todellisina yrityksinä selittää kristinuskoa älyllisesti. Hän halusi tulkita kaiken aikansa tieteen kristillisestä näkökulmasta. Origenes syntyi todennäköisesti Aleksandriassa ja kuoli Caesareassa.
Elämä Varhaiset opinnot ja työt Aleksandriassa
Origeneen koko nimi oli Origenes Adamantios. Hänen isänsä Leonides opetti hänelle lukemista, Raamattua ja muita perusasioita. Vuonna 202 hänen isänsä kuoli Septimius Severuksen aikana toimeenpannuissa kristittyjen vainoissa. Origenes olisi halunnut jakaa marttyyrikuoleman, mutta hänen äitinsä esti häntä.Halldorf 2000, s. 81. Leonideen kuolema jätti yhdeksänhenkisen perheen köyhyyteen. Origenes tosin pääsi erään varakkaan naisen suojelukseen, mutta koska hänen suojeluksessaan oli jo joku Paavali-niminen kerettiläinen, tiukasti oikeaoppinen Origenes ei viipynyt pitkään hänen luonaan.
Vuonna 203 hän aloitti opinnot Aleksandrian katekeettisessä koulussa, jonka viimeisen opettajan, Klemens Aleksandrialaisen, vainot pian ajoivat pois. Origenes vieraili vangittujen kristittyjen luona ja lohdutti heitä sekä osallistui oikeudenkäynteihin, mutta säästyi itse vainoilta kuin ihmeen kaupalla. Häneen maineensa ja oppilaidensa määrä kasvoivat nopeasti, niin että piispa Demetrios Aleksandrialainen nimitti 18-vuotiaan Origeneen katekeettikkakoulun rehtoriksi.Halldorf 2000, s. 82
Origenes myi kirjastonsa ollaakseen täysin riippumaton taloudellisesti. Hän kykeni tulemaan toimeen saamillaan rahoilla elämällä askeettisesti. Hän opetti päivisin ja opiskeli Raamattua öisin. Hän vei askeesinsa niin pitkälle, että seurasi Matteuksen evankeliumin jaetta 19:12 ja kastroi itsensä pelätessään muuten saavansa aikaan skandaalin, koska opetti sekä miehiä että naisia. Hän myös uskoi, että kristityn tulee noudattaa kaikkia Jeesuksen opetuksia ilman varauksia tai poikkeuksia.
Keisari Caracallan aikana, noin 211–212, Origenes matkusti lyhyeksi ajaksi Roomaan, jossa hän tapasi kaupungin johtavan teologin Hippolytos Roomalaisen. Paavi Zephyrinuksen aikana vallinnut leväperäisyys teki Origeneehen kuitenkin huonon vaikutuksen. Hän palasi Aleksandriaan opettamaan. Hänen koulunsa oli kuitenkin kasvanut isommaksi kuin yksi mies kykeni hallitsemaan, kun katekumeenit halusivat innokkaasti perusopetusta, ja jo kastetut halusivat raamatunselityksiä. Origenes antoi katekumeenien opetuksen Heraklaalle, ensimmäisen oppilaansa marttyyri Plutarkhoksen veljelle.
Hänen oma kiinnostuksensa suuntautui entistä enemmän eksegetiikkaan, ja hän opiskeli heprean kieltä. Tuohon aikaan (212–213) sijoittuu myös hänen tuttavuutensa Ambrosios Aleksandrialaisen kanssa, jonka hän sai kääntymään valentinolaisuudesta oikeaoppiseen uskoon. Ambrosios oli varakas mies, ja myöhemmin hän teki Origeneen kanssa sopimuksen tämän kirjoitusten kustantamisesta ja levittämisestä. Origenes omisti lähes kaikki myöhemmät kirjoituksensa Ambrosiokselle.
Noin vuonna 215 Origenes vieraili Arabiassa paikallisen prefektin kutsusta.Halldorf 2000, s. 83. Hän vietti jonkin aikaa muun muassa Petrassa, jonka jälkeen palasi jälleen Aleksandriaan. Seuraavana vuonna kansannousu pakotti Caracallan lähettämään sotilaita kaupunkiin. Kaikki koulut suljettiin ja muukalaiset karkotettiin. Ambrosios joutui lähtemään maanpakoon Kesareaan, ja Origenes lähti hänen mukanaan. Siellä Origenes opetti kirjoituksia ja saarnasi paikallisen juutalaisen tavan mukaan. Kun Aleksandrian tilanne rauhoittui, Demetrios kutsui hänet takaisin, todennäköisesti vuonna 216.
Seuraavan kymmenen vuoden aikana Origenes opetti ja kirjoitti. Ambrosios tarjosi hänen käyttöönsä seitsemän pikakirjoittajaa, jotka kirjoittivat ylös sanelusta, toiset seitsemän kirjuria, jotka tekivät varsinaiset kopiot, sekä joukon tyttöjä jotka monistivat kopioita. Ambrosioksen pyynnöstä hän aloitti suuren raamatunkommentointityön, aloittaen Johanneksen evankeliumista ja edeten Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan, Psalmeihin 1–25 ja Valitusvirsiin. Näiden lisäksi hän kirjoitti kymmenen teosta eksegetiikkaa (Stromateis), kaksi kirjaa ylösnousemuksesta ja työn Ensimmäisistä prinsiipeistä.
Konflikti Demetrioksen kanssa ja muutto Kesareaan
thumb|Origenes varhaiskeskiaikaisessa kuvassa
Noin vuonna 230 Origenes aloitti matkan, joka pakotti hänet luopumaan työstään Aleksandriassa. Hän kävi Kesareassa ja hänet vihittiin siellä papiksi, jotta Demetrios, joka oli aiemmin vastustanut hänen saarnaamistaan, ei voisi enää kritisoida häntä. Demetrios otti tämän hyvää tarkoittaneen eleen kuitenkin loukkauksena ja raivostui. Hän hankki Origeneelle karkotuksen ja papiksi vihkimisen peruutuksen.Halldorf 2000, s. 83–84
Origenes lähti Aleksandriasta vuonna 231, ja muutti Kesareaan pysyvästi. Aleksandrialaiset kuitenkin hyökkäsivät edelleen häntä vastaan, joko hänen suorittamansa kastraation vuoksi tai koska häntä syytettiin harhaoppiseksi.Halldorf 2000, s. 84 Nämä protestit huomioitiin kuitenkin vain Roomassa, kun taas Palestiina, Foinikia, Arabia ja Akhaia eivät kiinnittäneet niihin mitään huomiota.
Aleksandriassa Heraklaasta tuli Origeneen koulun johtaja ja pian Demetrioksen kuoleman jälkeen piispa. Origenes palasi Aleksandriaan pyytämään armahdusta, mitä Heraklas ei kuitenkaan antanut. Origenes lähti kaupungista pysyvästi ja muutti Kesareaan jonne hän perusti uuden teologisen koulun. Hän saarnasi ja opetti dialektiikkaa, fysiikkaa, etiikkaa ja metafysiikkaa, luoden niillä pohjan teologian opetukselle. Hän halusi tulkita kaiken aikansa tieteen kristillisestä näkökulmasta, ja korottaa kristinuskon maailmanselitysteoriana hellenististen oppien tasolle.
Vuonna 235 keisari Maximinuksen valtaannousun myötä alkoivat jälleen vainot. Origenes joutui piilottelemaan kaksi vuotta kesarealaisen Julianan luona.
Seuraavan lähes kahdenkymmenen vuoden aikana hän saarnasi säännöllisesti keskiviikkoisin ja perjantaisin, ja myöhemmin päivittäin. Hän oli myös valtavan tuottelias kirjallisesti. Tämän työn keskeyttivät ainoastaan silloin tällöin tehdyt matkat. Hän kävi muun muassa Ateenassa. Matka kesti tarpeeksi kauan, jotta hän saattoi suorittaa sinä aikana erilaisia tutkimuksia.
Palattuaan Ateenasta hän onnistui käännyttämään Bostran piispan Berylloksen oikeaoppiseen uskoon. Samaan aikaan (noin vuonna 240) kuitenkin hyökättiin myös hänen omaa oppiaan vastaan. Hän joutui puolustamaan itseään kirjoittamalla muun muassa paavi Fabianukselle ja useille piispoille. Häneen kohdistuneiden hyökkäysten syytä tai aihetta ei tiedetä, mutta ne ovat saattaneet liittyä novatianismiin. Berylloksen kääntymisen jälkeen Origeneen apua kuitenkin pyydettiin yhä useammin myös harhaoppien torjumiseksi. Esimerkiksi kun Arabiassa alkoi levitä oppi, jonka mukaan sielu kuoli ja hajosi ruumiin mukana, tullakseen palautetuksi elämään vasta ruumiiden ylösnousemuksessa, Origeneeseen vedottiin asian vuoksi. Hän teki matkan Arabiaan ja saarnasi korjatakseen erheellisen opin.
Vuonna 250 vainot puhkesivat uudelleen, ja tällä kertaa Origenes ei paennut. Häntä kidutettiin ja häpäistiin julkisesti, ja hänet sidottiin useiksi päiviksi käsistä ja jaloista, ilman että hän olisi taipunut. Lopulta hän kuoli 69-vuotiaana kidutuksiin.Halldorf 2000, s. 91 Myöhemmät legendat, muun muassa Hieronymuksen ylöskirjoittama (De viris illustribus, luku 54), kertovat hänen kuolleen Tyroksessa, jonne hänet olisi myös haudattu, mutta tähän ei voida täysin luottaa.
Teokset
Epifanioksen (Haer., lxiv.63) mukaan Origenes kirjoitti noin 6 000 kirjaa (eli papyruskääröä). Eusebius on antanut luettelon teoksista. Ne voidaan jakaa neljään luokkaan: 1) tekstikritiikki; 2) eksegetiikka; 3) systemaattinen, käytännöllinen ja apologeettinen teologia; sekä 4) kirjeet. Sen lisäksi hänen nimiinsä on laitettu joitakin varmuudella epäperäisiä teoksia.
Tekstikriittiset ja eksegeettiset työt
Origeneen merkittävin tekstikriittinen teos on Heksapla (”kuusinkertainen”), joka on vertaileva tutkimus eri kielisistä Vanhan testamentin käännöksistä. Se oli pitkään kokonaan kadoksissa, mutta sittemmin Milanosta löydettiin joitakin osia teoksesta. Myöhemmät kirjoittajat ja kirjoitukset tekevät usein viittauksia Heksaplaan. Tetrapla (”nelinkertainen”) oli Heksaplan lyhennelmä.
Origenes oli yhtä lailla tietoinen eri kielisten Uuden testamentin käsikirjoitusten ongelmista, vaikka hänen ei varmuudella tiedetäkään kirjoittaneen asiasta. Hän viittaa eksegeettisissä kirjoituksissaan usein erilaisiin lukutapoihin, mutta hänen tapanaan oli tehdä sanellessaan summittaisia lainauksia, joiden tarkistus jäi kirjureille. Näin hänen kommentaareistaan on vaikea johtaa hänen varsinaisia näkemyksiään näistä ristiriidoista.
Origeneen eksegeettiset teokset voidaan jakaa kolmeen osaan: Skoliat, eli lyhyet yhteenvedot vaikeista kohdista Saarnat "Kirjat", eli kommentaarit sanan varsinaisessa merkityksessä
Skoliat
Hieronymus mainitsee, että Origenes teki skoliat Kolmannesta Mooseksen kirjasta, Psalmeista 1–15, Saarnaajan kirjasta, Jesajan kirjasta ja osasta Johanneksen evankeliumia. Stromateis-kirjoitukset olivat samantyyppisiä, ja hän teki niitä useista apostoli Paavalin kirjeistä.
Saarnat
Origenes valmisti saarnat lähes koko Raamatusta. Ne kirjoitettiin ylös hänen saarnatessaan. Hän ei todennäköisesti kiinnittänyt kovin paljon huomiota saarnojen julkaisutyöhön, sillä niissä esiintyvät sanamuodot eivät ole kovin huolellisia. Niiden eksegeettiset kommentit olivat yksinkertaisempia kuin tieteellisissä kommentaareissa, mutta vaativat silti kuulijoilta tietämystä asioista. Origeneen varsinaisena tarkoituksena oli tekstien selittäminen jae jakeelta. Sellaisten karujen kirjojen, kuten Kolmannen ja Neljännen Mooseksen kirjan, selityksissä hän etsi allegorisia tulkintoja, kun taas profeettojen kirjojen värikkäissä kuvauksissa hänellä ei ollut tarvetta etsiä syvällisempiä merkityksiä kuin teksti itse tarjosi.
Origeneeltä ovat säilyneet saarnat seuraavista Raamatun kirjoista: Ensimmäinen Mooseksen kirja (17 kpl) Toinen Mooseksen kirja (13) Kolmas Mooseksen kirja (18) Neljäs Mooseksen kirja (28) Joosuan kirja (16) Tuomarien kirja (9) Ensimmäinen Samuelin kirja (2) Osa psalmeista (9) Laulujen laulu (2) Jesajan kirja (9) Jeremian kirja (7 kreikaksi, 2 latinaksi, 12 kreikaksi ja latinaksi) Hesekielin kirja (14) Luukkaan evankeliumi (39)
Kommentaarit
Origeneen kommentaarit pyrkivät keskittymään kirjoitusten syvempää, salattuun ja henkiseen merkitykseen historiallisesti merkityksettömien tapahtumien sijasta. Hän otti kuitenkin laajalti huomioon kaiken filologisen, maantieteellisen, historiallisen ja muinaisesineitä koskevan tiedon, jota hänellä oli käytettävissään.
Kommentaareista on säilynyt kuitenkin ainoastaan katkelmia. Filokalian sitaatit sisältävät katkelmia Ensimmäisen Mooseksen kirjan, Psalmien, Hesekielin, Hoosean ja Johanneksen evankeliumin kommentaareista. Roomalaiskirjeen kommentaari on säilynyt ainoastaan Rufinuksen lyhennettynä versiona.
Dogmaattiset, käytännölliset ja apologeettiset kirjoitukset
Origeneen systemaattisen, käytännöllisen ja apologeettisen teologian töistä tulee ensin mainita hänen teoksensa Ensimmäisistä prinsiipeistä, jonka hän todennäköisesti kirjoitti edistyneemmille oppilailleen joskus vuosien 212 ja 215 välillä. Siitä on säilynyt ainoastaan Tyrannius Rufinuksen vapaa käännös, katkelmia kolmannesta ja neljännestä kirjasta teoksessa Filokalia, sekä sitaatteja Justinianuksen kirjeessä Mennakselle.