Kaija Kyllikki Siikala-Heikkilä (o.s. Siikala, 16. toukokuuta 1932 Kemi – 17. tammikuuta 2021 Helsinki)Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 7.2.2021, s. C 13 oli suomalainen näyttelijä, ohjaaja ja teatterinjohtaja. Hänelle myönnettiin 1995 Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkkiSuomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämät kultaiset kunniamerkit 2014–1947 , Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 2014 (pdf). Viitattu 27.2.2016..
Teatterista innostuneen kemiläisen hammaslääkärin tyttärinä varttuneet Kaija ja yhdeksän vuotta nuorempi Ritva Siikala suuntautuivat molemmat teatterialalle. Kaija Siikala läheltä, kun isä oli mukana perustamassa Kemiin maan toista kunnallista teatteria vuonna 1947. Tyttö näytteli uudessa teatterissa jo kouluikäisenä. Hän tuli ylioppilaaksi 1952 ja lähti opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Pian hän pääsi Suomen Teatterikouluun ja valmistui näyttelijäksi 1956. Ensimmäinen kiinnitys oli Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin 1956–1959, ja uran alkuun osui myös naispääosa Tauno Palon vastanäyttelijänä Matti Kassilan elokuvassa Kuriton sukupolvi (1957).
Siikalan puolen vuoden stipendiaattiopinnot vuonna 1958 Lontoon Royal Academy of Dramatic Artissa olivat tuolloin suomalaisille harvinaisia. Lontoosta Siikala sai pohjan ohjaajan töihin.
Vuosina 1959–1961 Siikala oli tuoreen aviomiehensä, näyttelijä Mauri Heikkilän kanssa Imatran teatterissa. Ohjaaja-näyttelijän työtä hän jatkoi Oulun kaupunginteatterissa 1959–1965 sekä ohjaustöitä Turun kaupunginteatterissa 1965–1968. Taiteellisena johtajana hän toimi 1968–1971 ja ohjasi Turun vuosina näytelmiä myös Vartiovuoren kesäteatterissa. Hän teki myös lastenohjelmia Yle TV2 -kanavalle.
Freelance-vuosien jälkeen Siikala toimi Rovaniemen Teatterin johtajana 1975–1977, mutta Alvar Aallon piirtämä uusi Lappia-talo osoittautui teatterityön kannalta vaikeaksi. Kuopion kaupunginteatteria Siikala johti vuodet 1978–1985, kunnes palasi taas freelance-ohjaajaksi.
Siikala on haudattu Maunulan uurnalehtoon Helsinkiin.
Filmografia Elokuu (1956) – näyttelijä (nuoruudenrakastettu) Uusi tie (1957) – näyttelijä Kuriton sukupolvi (1957) – näyttelijä (Marja) Patarouva (1959) – näyttelijä (Anna Nuutila) Parempia päiviä kohti (1959) – näyttelijä Vain neljä kertaa (1968) – näyttelijä (Riitta, Lassen 1. vaimo, juristi) Kuka lohduttaisi Nyytiä? (1990) – ohjaus, käsikirjoitus
Lähteet
Aiheesta muualla
Kaija Siikalan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
Luokka:Suomalaiset teatterinjohtajat Luokka:Kuopion kaupunginteatterin johtajat Luokka:Suomalaiset teatteriohjaajat Luokka:Suomalaiset näyttelijät Luokka:Vuonna 1932 syntyneet Luokka:Vuonna 2021 kuolleet