Lähdekakadu (Cacatua sanguinea) on yleinen australialainen papukaijalaji. Sitä on ajoittain pidetty myös lännenkoukkukakadun alalajina.
Koko ja ulkonäkö Lähdekakadun pituus on noin 38 cm ja paino 350–530 g. Se muistuttaa lännenkoukkukakadua ja idänkoukkukakadua. Lähdekakadun höyhenpuku on pääosin valkoinen tai siinä voi olla lohenpunainen häivähdys ja oranssinpunaista on naamassa, etenkin silmän ja nokan välillä sekä töyhdön, poskien ja kurkun höyhenten tyvillä. Siipien ja pyrstön alapeitinhöyhenissä on keltaista. Silmää ympäröivä paljas alue on siniharmaa ja alaspäin laajempi kuin monilla muilla kakaduilla. Nokka on valkoinen, iiris tummanruskea ja koivet harmaat. Ylänokka ei ole pidentynyt, toisin kuin idän- tai lännenkoukkukakaduilla. Nuori lintu on lähes aikuisen värinen.
Esiintyminen Lähdekakadu elää laajalla alueella Australiassa ja suppealla alueella Meraukessa Papua-Uusi-Guinean eteläosassa. Lajista tunnetaan viisi alalajia: sanguinea, normantoni, transfeta, gymnopis ja westralensis. Lajin elinympäristön laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä ja sen kokonaispopulaatio on yli miljoona yksilöä. Monin paikoin kaupunkien ympäristöihin on muodostunut karanneista häkkilinnuista syntyneitä populaatioita.
Elinympäristö Lähdekakadut asuvat sekä monenlaisilla avoimilla mailla että erityisesti vesistöjä reunustavissa eukalyptus- ja mangrovemetsissä. Ne ovat äänekkäitä ja huomiota herättäviä lintuja, jotka pesimäajan ulkopuolella liikkuvat suurissa, jopa 70 000 yksilön parvissa. Ne ruokailevat maassa ja esimerkiksi riisipelloilla.
Lisääntyminen Lisääntymisaika vaihtelee suuresti. Laji on yksiavioinen. Pesä on tavallisesti rannalla kasvavan, vanhan eukalyptuksen oksan tai rungon kolossa. Joskus se voi olla kallionhalkeamassa tai termiittikeossa. Valkoisia munia on kahdesta neljään. Muna on kooltaan 38,8 mm x 28,5 mm. Molemmat emot osallistuvat haudontaan, joka kestää noin 26 päivää. Pesäpoikasaika on 6–8 viikkoa. Molemmat emot osallistuvat myös poikasen hoitamiseen ja ruokkimiseen.
Ravinto Lähdekakadut ruokailevat enimmäkseen maassa ja syövät siemeniä, pähkinöitä, hedelmiä, marjoja, juuria sekä hyönteisiä ja niiden toukkia.
Lemmikkinä Lähdekakadu ei ole Suomessa järin yleinen lemmikki. Sitä kutsutaan joskus vanhasta tavasta lemmikkinä lännenkoukkukakaduksi, koska lähdekakadu on joskus ja joissain lähteissä laskettu lännenkoukkukakadun alalajiksi. Lajit on oikeasti kuitenkin helppo erottaa nokan pituudesta: lähdekakadulla on ns. normaalimittainen nokka, lännenkoukkukakadulla (ja idänkoukkukakadulla) pidentynyt kaivelunokka.
Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa. Kakaduille tyypilliseen tapaan laji on lemmikkinä äänekäs, muttei kovinkaan lahjakas puhuja, älykäs ja erittäin innokas jyrsimään, jotka kaikki tuovat omat haasteensa lajin pitoon lemmikkinä.
Laji kuuluu CITES II/B -liitteeseen, jolloin sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä.
Lähteet Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. World Parrot Trust Birds in Backyards
Viitteet
Luokka:Töyhtökakadut