thumb|Puistonpenkki thumb|Levähdyspenkki kadun varressa.
Penkki on monen istuttava istuin. Joissain työkoneissa yhdenkin istuttavaa istuinta kutsutaan kuitenkin penkiksi, esimerkiksi traktorinpenkki tai (hevosella ajettavan) haravanpenkki. Penkki voi myös olla selkänojallinen, esimerkiksi puistonpenkki, tai selkänojaton, esimerkiksi tuvanpenkki.
Penkki tarkoitti alun perin halkaistua puunrungon kappaletta, jonka jaloiksi jätettiin neljä oksantyveä niin, että se lepäsi lattialla tasainen halkaisupinta ylöspäin. Hirsitupien seiniä kiertävät arkkupenkit tehtiin alkujaan peittämään tuvan multapenkkejä. Kun multapenkeistä siirryttiin täytelattian käyttöön, arkkupenkit varustettiin avattavalla kannella ja niistä tuli istuinten ohella arkun kaltaisia säilytystiloja. Penkkejä on käytetty myös ainakin tilapäisinä makuupaikkoina, kuten länsisuomalainen kääntöpenkki tai rajakarjalainen uunipenkki kolpitsa.Pieni tietosanakirja 2/4 s. 627, Runeberg.org.
Penkki voi olla myös teline, kidutusväline, piinapenkki. Penkki-sana pohjautuu samaan germaaniseen sanaan kuin pankki, joka taas tulee italian kielen sanoista banca tai banco (rahanvaihtopenkki tai -pöytä).
Katso myös Höyläpenkki Punnerruspenkki
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Istuimet Luokka:Säilytyskalusteet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:Katukalusteet Luokka:Pihakalusteet