Ihmisoikeudet Suomessa määritellään Suomen laeissa ja asetuksissa sekä kansainvälisissä sopimuksissa. Ihmisoikeuksiin kuuluvat esimerkiksi oikeus elämään, henkilökohtaisen koskemattomuuden suoja, omaisuuden suoja, sananvapaus, mielipiteenvapaus, uskonnonvapaus, kokoontumisvapaus, liikkumisvapaus ja järjestäytymisen vapaus sekä oikeus avioliittoon, äänioikeus, oikeus työhön ja toimeentuloon, perusopetukseen, terveyden- ja sairaudenhoitoon sekä välttämättömään sosiaaliturvaan.
Vuosina 1993–2008 Suomi sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta enemmän langettavia päätöksiä kuin kaikki muut Pohjoismaat yhteensä.
Henkilökohtaiset vapausoikeudet Vapausoikeudet turvaavat yksilön vapautta julkisen vallan puuttumisilta. Tällaisia oikeuksia ovat muun muassa oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen samoin kuin liikkumisvapaus, yksityiselämän suoja ja yhdistysvapaus sekä omaisuuden suoja.
Kuolemanrangaistus Suomessa oli voimassa varsin kauan, joskaan sitä ei pantu vuoden 1825 jälkeen toimeen muulloin kuin sodan tai poikkeustilan aikana, viimeksi jatkosodan aikana vuonna 1944. Rauhanaikainen kuolemanrangaistus poistui lopullisesti Suomen laista vuonna 1949 ja sodanaikainen vuonna 1972.Laki kuolemanrangaistuksen poistamisesta rangaistusjärjestelmästä 5.5.1972/343.
Suomen vankiloissa on kolmisentuhatta vankia, joista ulkomaalaisia 500–600. Vankiloiden välillä on tasoeroja. Oikeusasiamiehen kanslia tarkistaa vankiloita ja haastattelee vankeja säännöllisesti estääkseen julmaa kohtelua.
Poliittiset oikeudet ja vapaudet Poliittisiin oikeuksiin kuuluvat muun muassa äänioikeus, sananvapaus, kokoontumisvapaus sekä yhdistysvapaus.
Vuoden 2016 lehdistön vapautta kuvaavassa indeksissä Suomi sijoittui parhaalle sijalle. Vuonna 2023 Suomi sijoittui viidennelle sijalle.
Yhdistysvapauteen on puututtu lähinnä uusnatsististen yhdistysten kohdalla. 1970-luvulla lakkautettiin neljä fasistista yhdistystä Pariisin rauhansopimuksen nojalla. Vuonna 2016 Poliisihallitus jätti tuomioistuimelle kanteen uusnatsistisen Vastarintaliikkeen lakkauttamisesta vuoden 2017 alkupuolella.
Tasa-arvo-oikeudet
Tasa-arvo-oikeuksiin kuuluvat muun muassa rodullinen, sukupuolellinen ja uskonnollinen yhdenvertaisuus.
Näiden välillä voi joskus olla vastakkainasettelua: esimerkiksi naispappeuden vastustajat ovat katsoneet, että sukupuolten tasa-arvon ulottaminen pappeuteen loukkaa heidän henkilökohtaista uskonnonvapauttaan.
Sukupuolten välisessä tasa-arvossa on puhuttu paljon naisten ja miesten palkkaeroista ja työelämän sukupuolittumisesta. Suomessa yleinen palkkaero sukupuolten välillä oli kansainvälistä keskiarvoa (17.6 %) matalampi, eli 15,2 prosenttia. Myös naisten määrä ylimmässä johdossa on Suomessa kansainvälistä keskiarvoa korkeampi, mutta Suomessakin kolme neljästä ylimmän johdon jäsenestä on miehiä.
Saamelaisten asema alkuperäiskansana ja kulttuuri-itsehallinto on tunnustettu Suomen perustuslaissa. Perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana "oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan". Sen lisäksi perustuslaissa turvataan saamelaisten kotiseutualueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto, jota toteuttaa Saamelaiskäräjät. Saamelaisalue kattaa Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnat sekä Sodankylän Vuotson paliskunnan alueen. Saamen kieli sai virallisen aseman vuonna 1992, kun säädettiin saamelaisten kielilaki. Uusi kielilaki tuli voimaan 2004.
Suomi ei ole ratifioinut Kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäis- ja heimokansoja koskevaa yleissopimusta nro. 169, koska kysymys saamelaisten maaoikeuksista Suomessa on edelleen selvittämättä.
Suomen pakolais- ja turvapaikkapolitiikkaa ohjaavat ulkomaalaislaki ja EU:n direktiivit. Perustuslaissa on lisäksi Suomen ratifioimien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti määritelty palauttamiskielto, jos henkilöä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu loukkaava kohtelu.Maahanmuuton faktat tiedettävä, Maahanmuuttojohtaja Mervi Virtanen, sisäasiainministeriö HS 17.8.2009 C5
Vuonna 2008 turvapaikanhakijoita saapui maahan 4 035 henkilöä, oleskeluluvan sai 908 henkeä. Kiintiöpakolaisia saapui 749 henkilöä.
Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet Suomen perustuslaki takaa kansalaisten oikeuden välttämättömään perustoimeentuloon, myös työttömyyden, sairauden ja vanhuuden aikana, ja oikeuden riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sosiaaliset oikeudet on turvattu EU:n peruskirjassa sekä sitoutumisessa YK:n ILO:n ja Euroopan neuvoston sopimuksiin. Sopimusten perusteella Suomella on muun muassa velvollisuus kehittää sosiaaliturvaansa resurssiensa puitteissa.Maija Sakslin (Kelan tutkija, Ihmisoikeusliiton varapuheenjohtaja): Riittävä sosiaaliturva kuuluu ihmisoikeuksiin, Helsingin Sanomat 21.7.2008 A2, HS Arkisto (maksullinen). Sanoma News.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Vuosina 1993-2008 Suomi sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) enemmän langettavia päätöksiä kuin kaikki muut Pohjoismaat yhteensä. Suomi sai 15 vuodessa 74 langettavaa päätöstä. Samaan aikaan Ruotsi on todettiin 22 kertaa, Norja 19 kertaa, Tanska 9 kertaa ja Islanti 6 kertaa.
Suomi oli saanut ainakin neljä tuomiota vuonna 2008 Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) heinäkuussa 2008. Yhdessä näistä Suomi rikkoi ihmisoikeussopimusta, koska vakuutusoikeuteen valittanut ei saanut nähdä oikeudelle toimitettuja lääkärinlausuntoja ennen tuomiota. EIT:n mukaan todisteet on aina näytettävä kaikille jutun osapuolille tasapuolisuuden vuoksi.Vakuutusoikeus pimitti todisteita valittajalta, Ihmisoikeustuomioistuin määräsi Suomen maksamaan korvauksia, Helsingin Sanomat 30.7.2008 A8 Helsingin ja Turun hallinto-oikeuksien veronkorotuksen oikeudenkäynneistä puuttui suullinen käsittely. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta Suomelle kaksi tuomiota, Helsingin Sanomat 23.7.2008 A6
Vuonna 2014 EIT antoi 12 Suomea koskevaa päätöstä, niistä 8 oli vapauttavia, neljässä todettiin ainakin yksi rikos. Näistä kaksi liittyi kahteen tuomioon samasta rikoksesta, yksi perhe- ja yksityiselämän kunnioittamiseen ja yksi oikeuskäsittelyn kestoaikaan. Samana vuonna naapurimaista Norjan neljä tapausta ratkesivat 2-2 ja Ruotsin 6 vapautusta - 2 tuomiota. Venäjä todettiin syylliseksi 122:ssa 126:sta käsitellystä tapauksesta.
Ihmisoikeuksia turvaavat kansainväliset sopimukset Suomi on ottanut käyttöön Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeussopimuksista joukkotuhontasopimuksen (vuonna 1959), rasisminvastaisen sopimuksen (1970) ja sen lisäpöytäkirjan (1994), taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimuksen (1975) ja sen vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan (2014), kansalaisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien sopimuksen (1975) ja sen 1. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan (1975) ja 2. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan kuolemantuomioiden lopettamisesta (1991); naisten syrjinnän vastaisen sopimuksen (1986) ja sen 1. lisäpöytäkirjan (1996) ja 2. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan (2000), kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja alentavan kohtelun vastaisen sopimuksen (1989) ja sen lisäpöytäkirjan (1993), lasten oikeuksien sopimuksen (1991) ja sen 1. lisäpöytäkirjan (1997) ja 2. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan lasten osallisuudesta aseellisissa yhteenotoissa (2002) ja 3. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan lasten myymisestä, lasten seksinmyynnistä ja lapsipornosta (2012) ja 4. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan viestinnästä; vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen (2016) ja sen 1. vapaaehtoisen lisäpöytäkirjan (2016).
Suomi allekirjoitti vuonna 2007, mutta ei ole ottanut käyttöön pakotetuilta / tahdonvastaisilta katoamisilta suojaavaa YK-sopimusta. YK-sopimuksista Suomi ei ole allekirjoittanut eikä ottanut käyttöön sopimusta lakisääteisten rajoitusten soveltumattomuudesta sotarikoksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan (kansainvälisesti solmittu 1968), sopimusta apartheidin poistamisesta ja siitä rankaisemisesta (1973), apartheidin urheilussa kieltävää sopimusta (1973), siirtotyöntekijöitä ja heidän perheenjäseniään suojelevaa sopimusta (1990), eikä sopimusta, jolla perustetaan säätiö Latinalaisen Amerikan ja Karibian alkuperäiskansojen kehitystä varten (1992).
Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen alkuperäis- ja heimokansoista (ILO 169) Suomi allekirjoitti vuonna 1989, mutta ei ole ottanut sitä käyttöön .
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksista Suomi on ottanut käyttöön Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen lisäpöytäkirjat (1990), Eurooppalaisen yleissopimuksen kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi (1991), Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen (1998), Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan (1998), Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan (2002), Bioetiikkasopimuksen eli yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja ihmisarvon suojaamiseksi biologian ja lääketieteen alalla lisäpöytäkirjoineen (2010), Sopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta (2012) ja sopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta eli Istanbulin sopimuksen (2015).
Arvostelu Suomen ihmisoikeustilanteessa on Yhdistyneiden kansakuntien (YK) mukaan edelleen parannettavaa. Ihmisoikeusneuvosto kehottaa Suomea tehostamaan syrjinnän vastaisia toimia. Vuonna 2008 julkaistussa määräaikaistarkastelussa huomautettiin erityisesti etnisten ja seksuaalisten vähemmistöjen asemasta. Ihmisoikeusneuvosto on suositellut Suomelle esimerkiksi Kansainvälisen työjärjestön (ILO) alkuperäiskansojen asemaa koskevan yleissopimuksen hyväksymistä ja allekirjoittamista.http://www.nelonen.fi/uutiset/uutinen.asp?cat=1&d=33991 YK löysi parannettavaa Suomen ihmisoikeuksista.
14–17-vuotiaiden avioliitot olivat luvanvaraisesti sallittuja Kesäkuun alusta 2019 lähtien alle 18-vuotiaat eivät ole voineet Suomessa mennä avioliittoon edes poikkeusluvalla. Kuitenkin alaikäisten muissa maissa solmimat avioliitot ovat voimassa myös Suomessa. Aiemminkaan alaikäisenä naimisiin meneminen ei yleensä ollut Suomen avioliittolain mukaan laillista, mutta oikeusministeriö sai antaa poikkeusluvan avioliittoon kirjallisella hakemuksella. Jos hakija oli 14–15-vuotias, paikallisten sosiaaliviranomaisten oli haastateltava häntä ja kirjoitettava suositus ministeriölle. Lasten oikeuksia ajava järjestö Unicef piti kirjallista hakukäytäntöä YK:n lasten oikeuksien julistuksen vastaisena, sillä julistuksen mukaan lasta pitää aina kuulla hänen elämäänsä koskevissa asioissa. Vuosittain avioliittoluvan sai 20–30 14–17-vuotiasta henkilöä. Vuosina 1995–2014 avioituneista alaikäisistä 76 % on ollut tyttöjä ja 24 % poikia. Syiksi lapsiavioliittoihin kelpasivat raskaus taikka uskonnollinen tai kulttuurinen syy.
Poikkeuslupien lopettamista olivat vaatineet Suomen lapsiasiavaltuutettu, oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.), Suomen Unicef, Ihmisoikeusliitto ja Naisjärjestöjen keskusliitto. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan riskinä voi olla avioliitto, joka on vastoin toisen tai molempien osapuolten tahtoa. Naisjärjestöjen keskusliiton mukaan myös Suomessa pätee Maailman terveysjärjestön kannanotto, jonka mukaan "lapsiavioliitto loukkaa tyttöjen ihmisoikeuksia ja estää usein koulutukseen pääsyn ja oppimisen, altistaa raskauksille ja äitiyteen sekä lisää riskiä lähisuhdeväkivaltaan".
Alaikäisten syrjintä lastensuojelujärjestelmässä Vuonna 2013 sijoitettiin kiireellisesti 4 202 lasta, määrä kasvoi 6,6 prosenttia vuodesta 2012. Kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä on kasvanut vuodesta 2005 lähtien. Huostassa olleiden lasten määrä 10 735 pysyi edellisen vuoden tasolla. Kaikkiaan kodin ulkopuolelle oli vuoden 2013 aikana sijoitettuna 18 022 lasta ja nuorta. Lastensuojelujärjestelmä sisältää epäkohtia ja vakavia oikeusturvaongelmia. Eduskunnan oikeusasiamies nosti joulukuussa 2013 lastensuojelun ja lapsiasioiden käsittelyn puutteet yhdeksi vakavista suomalaisista perus- ja ihmisoikeusongelmista.