Kokoomuksen Nuorten Liitto

Kokoomuksen Nuorten Liitto ry (lyh. KNL, yleensä Kokoomusnuoret) on Kansallisen Kokoomuksen nuorisojärjestö. Kokoomusnuoret on perustettu 22. toukokuuta 1927, mutta varsinainen toiminta alkoi 4. marraskuuta 1928, jolloin järjestön paikallistoiminta yhdistyi valtakunnalliseksi.

Kokoomusnuoriin kuului 1 887 jäsentä vuonna 2024.

Historia Ensimmäisinä vuosikymmeninään (1928–1943) Kokoomuksen Nuorten Liitto oli varsin heikko toimija puolueensa sisällä. Se oli epäedullisessa kilpailuasemassa aikansa nuorisosta, kun oikeistolaisesti ajattelevat aktiiviset nuoret toimivat mieluummin IKL:n ja Akateemisen Karjala-seuran riveissä.Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 13–16.

Vaaran vuosina 1944–1948 KNL joutui Punaisen Valpon silmätikuksi. Valpo ja sen toimia ohjannut Suomen Kommunistinen Puolue pyrkivät löytämään todisteita KNL:n ”äärioikeistolaisuudesta” ja ”fasistisuudesta” saadakseen sen kielletyksi ja lakkautetuksi. KNL kuitenkin vältti lakkauttamisen. Lisäksi järjestön taistelu olemassaolostaan lisäsi merkittävästi sen kiinnostavuutta aikansa nuorison silmissä, mikä johti jäsenmäärän kasvuun ja toiminnan selvään aktivoitumiseen järjestön alkuvuosikymmeniin verrattuna.Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 28–39. Vuoteen 1948 mennessä jäsenmäärä nousi 26 000:een ja paikallisosastojen lukumäärä 153:een, kun luvut vuonna 1944 olivat olleet pari tuhatta jäsentä ja 14 paikallisosastoa.

1950-luvulta lähtien Kokoomusnuorista voi puhua sen kaltaisena järjestönä, jollaisena se nykyisin tunnetaan. Sotien jälkeen sille alkoi muodostua asema itsenäisenä toimijana puolueen sisällä, joka politiikallaan toisinaan myös haastoi emopuolueensa politiikkaa. Kiistakysymyksenä emopuolueen kanssa oli tuona aikana etenkin sosiaalipolitiikka, missä Kokoomusnuoret vaati puoluekokouksissa puolueelta aktiivisempaa otetta sosiaalipolitiikassa ja sosiaalisten kysymysten parempaa huomioimista.Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 39–47.

Sisäinen kamppailu järjestön linjasta pienoiskuva|200px|Ilkka Kanerva oli KNL:n puheenjohtajana vuosina 1972–1976. KNL:n todellinen aatteellinen ja järjestöllinen mullistus alkoi kuitenkin vasta 1960-luvulla. Aikakaudelle oli ominaista voimakas aatteellinen debatti järjestön sisällä ja liiton poliittisten ohjelmien muokkaaminen. Yleisenä tavoitteena oli luoda selkeä ideologinen vastine vasemmiston marxismille, porvarismi. Lähtökohtana aatteellisessa uudistustyössä oli korostunut individualismi sekä Karl Popperin ja Ralf Dahrendorfin teoriat. Samassa yhteydessä KNL pyrki tekemään selvää pesäeroa myös perinteisiin konservatiivisiin oikeistoarvoihin.Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 74–79.

1970-luvulle tultaessa KNL:n ideologinen radikalismi alkoi vähitellen taittua, mutta liiton poliittinen linja pysyi silti selvästi emopuoluetta vasemmistolaisempana. Aikakaudelle antoi leimaansa pyrkimys saavuttaa hyvät suhteet Neuvostoliittoon ja Kekkoseen, jotta kokoomuksen pitkä oppositiotaival katkeaisi. Hyviä neuvostosuhteita ajoi etenkin Ilkka Kanerva, KNL:n puheenjohtaja vuosina 1972–1976. Samalla järjestön sisälle alkoi muodostua ”maltilliseksi oikeistoksi” itseään kutsunut oppositioryhmä, jonka mielestä KNL:n politiikka oli käynyt jo liian vasemmistolaiseksi ja Neuvostoliiton liiallisen miellyttämisen johtavan ”itsesuomettumiseen”. Maltillisen oikeiston johtohahmo oli Ben Zyskowicz ja sen keskeisiin toimijoihin kuului muun muassa Kimmo Sasi.Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 150–155.

1980-luvun alussa KNL:ssä käytiin suuri vääntö siitä, tulisiko liiton liittyä Neuvostoliiton tukemaan Suomen Rauhanpuolustajiin. Ilkka Kanerva ja KNL:n tuolloinen puheenjohtaja Unto Hämäläinen kannattivat liittymistä, kun taas Zyskowiczin johtama liiton sisäinen oppositio vastusti jäsenyyttä. Jäsenyys jäi lopulta hakematta, kun vuoden 1981 liittokokouksessa Zyskowiczin ”maltillinen oikeisto” sai liittojohdon vetämään rauhanpuolustajakysymyksen pois asialistalta. Kun pian seuranneeseen kokoomuksen puoluekokoukseen tuli yllättävä tieto Urho Kekkosen erosta, merkitsi se uuden ajan alkamista eikä liittymisasiaan enää palattu.Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 195–204.

Idänsuhteet Kokoomuksen Nuorten Liitto alkoi luoda idänsuhteita vuoden 1969 lopulla, kun puheenjohtajaksi tuli Ilkka Suominen. Seuraavana vuonna KNL osallistui Leninin syntymän 100-vuotisjuhliin. Ilkka Kanervan puheenjohtajakaudella Kokoomusnuoret kävivät ensi kertaa Komsomolin vieraana ja osallistuivat Itä-Berliinin nuorisofestivaaleihin. Neuvostoliiton nuorisojärjestöjen komitea kutsui Kokoomusnuoret Moskovaan vuonna 1979. Kaksi vuotta myöhemmin KNL hyväksyttiin neuvostonuorisokomitean yhteistyökumppaniksi.

Länsisuuntauksen vahvistuminen ja KNL:n oikeistolaistuminen pienoiskuva|Kokoomusnuorten vanha logo. 180px|pienoiskuva|Kokoomusnuorten logo vuosina 2018–2020. Kokoomuksen Nuorten Liiton linja säilyi emopuoluetta vasemmistolaisempana vielä läpi koko 1980-luvun, mutta vähitellen liiton linja alkoi siirtyä länsimielisemmille linjoille. Merkittävä rajapyykki saavutettiin, kun Kokoomusnuoret keväällä 1990 ensimmäisenä merkittävänä ja näkyvänä poliittisena organisaationa vaati Suomen jäsenyyttä Euroopan unionissa.Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 298. Aloite, jossa vaadittiin täysjäsenyyden hakemista seuraavalla vaalikaudella tehtiin puoluevaltuustolle 17. huhtikuuta 1990. Vaikka KNL:n panos ei ollut Suomen EU-jäsenyyden suhteen ratkaiseva, kykeni liitto vauhdittamaan asian etenemistä valtakunnalliseen yleispoliittiseen keskusteluun enemmän kuin sen kokoonsa nähden olisi luullut pystyvän. Jäsenyyshanke myös yhdisti liittoa henkisesti ja poliittisesti, vähentäen samalla aiempia poliittisia linjaerimielisyyksiä.Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 330–333.

Länsisuuntaus valtasi nopeasti alaa Kokoomusnuorissa. Vuonna 1995 liitossa nähtiin Nato-jäsenyys loogisena jatkona EU-jäsenyydelle, mistä eteenpäin Suomen Nato-jäsenyys on kuulunut KNL:n keskeisiin poliittisiin tavoitteisiin. Myös 1960-luvulla hylätyt oikeistoarvot alkoivat tehdä uutta tulemistaan, kun "isänmaahan kohdistuvan kiintymyksen ja kansallisen kulttuurin ylläpitäminen" nostettiin KNL:n sääntöjen tarkoituspykälään.Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 336–339.

Kokoomuksen Nuorten Liiton poliittinen linja on 2000-luvun aikana, päinvastoin kuin 1960–1980-luvuilla, muodostunut selvästi emopuoluetta oikeistolaisemmaksi. Kokoomusnuoret otti vuonna 2005 esimerkiksi kantaa siirtymiseksi tasaveroon tuloverotuksessa.Verkkouutiset Keväällä 2009 Kokoomusnuoret puolestaan ensimmäisenä merkittävänä poliittisena tahona alkoi vaatia menojen leikkaamista velkaantumisen estämiseksi alkaneessa talouskriisissä.http://www.iltalehti.fi/uutiset/200903239287310_uu.shtml

Wille Rydmanin tultua valituksi puheenjohtajaksi vuoden 2009 liittokokouksessa Kokoomusnuoret alkoi profiloitua myös kannattamalla tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa.http://www.tulevaisuusohjelma.fi/maahanmuuttopolitiikka Kokoomusnuoret kävi suurella delegaatiolla vuonna 2012 veljespuolueen republikaanien puoluekokouksessa Floridan Tampassa. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 24. elokuuta 2013 Susanna Koski, joka voitti niukasti Kokoomusnuorten historian ensimmäisessä neuvoa-antavassa jäsenäänestyksessä vastaehdokkaana olleen Matias Marttisen, joka vetäytyi tuloksen myötä puheenjohtajuuden tavoittelusta.Iltalehti, uutinen Nuorkonservatiiviksi itseään kutsuneen Kosken puheenjohtajakauden jälkeen järjestön johdossa on tapahtunut käännös liberaalimpaan suuntaan oikeistoliberaalin Daniel Sazonovin puheenjohtajavalinnan jälkeen vuonna 2015. Puheenjohtaja Henrik Vuornoksen kaudella Kokoomusnuoret vaati Suomelta kunnianhimoisempia ilmastotavoitteita, ja ehdotti ratkaisuksi mm. hiiliveroa.

Ideologia Kokoomusnuorten vuoden 2010 periaateohjelman mukaan järjestö on sitoutunut puolustamaan länsimaista sivistystä ja oikeusjärjestystä. Periaateohjelman mukaan Kokoomusnuoret korostaa isänmaallisuutta.

Järjestön mukaan todellista tasa-arvoa on ns. mahdollisuuksien tasa-arvo, missä yhteiskunnan tehtävä on luoda kaikkia yksilöitä koskevat yhtäläiset säännöt, jotka turvaavat yleisen järjestyksen, yhteiskuntarauhan ja yksilöiden oikeusturvan. Yhteiskunnan tulee Kokoomusnuorten mukaan kannustaa yksilöä työntekoon, ahkeruuteen ja yritteliäisyyteen.

Vuoden 2017 periaateohjelmassa Kokoomusnuorten määrittelivät arvoikseen vapauden, vastuun ja välittämisen, sivistyksen, mahdollisuuksien tasa-arvon, isänmaallisuuden ja kansainvälisyyden sekä ekologisen kestävyyden.

Kansainväliset yhteydet Kansainväliset jäsenyydet: Youth of the European People's Party (YEPP) – Euroopan kansanpuolueen nuorisojärjestö International Young Democrat Union (IYDU) – International Democrat Unionin nuorisojärjestö Nordisk Ungkonservativ Union (NUU)

Äänenkannattajat Kokoomuksen Nuorten Nuija, 1933–1935 Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 17. Nuori Kokoomus, 1936–? Nuori Oikeisto, 1966–1975 Vares, Vesa: Kaksi askelta edellä, s. 359. Tasavalta (yhteinen Tuhatkunnan kanssa), 1976–1995 Nuorten tasavalta, 1995–? Porvari, 2003–2011 Kokoomusnuori, 2012–2013 Sinetti, 2014–2015Sinetin mediakortti Porvari, 2015 Linja, 2016

Tunnettuja kokoomusnuoria

Puheenjohtajat Seuraavat henkilöt ovat toimineet KNL:n puheenjohtajina:Vares 1998, s. 357 1928–1935: Aarne Koskio, Helsinki 1935–1937: Kaarlo Pitkäniemi, Pori 1937–1945: V. A. M. Karikoski, Helsinki 1945–1953: Jussi Saukkonen, Helsinki 1953–1955: Leo Tujunen, Helsinki 1955–1963: Mauri Seppä, Teuva 1963–1959: Esko Koppanen, Hyvinkää 1969–1971: Ilkka Suominen, Nakkila 1972–1976: Ilkka Kanerva, Turku 1977–1979: Anders Blom, Turku 1980–15.1.1983: Unto Hämäläinen, Tampere 1983–1985: Jukka Koivisto, Parkano 1986–1989: Harri Hiltunen, Kangasniemi 1990–15.8.1991: Ilkka Oksala, Vaasa vt. 1991: Pia Pohja, Kouvola 1992–1993: Mika Nykänen, Tampere 1994–1997: Juha Rintamäki, Lapua 1998–1999: Kalle Euro, Turku 2000–31.8.2000: Jussi Kekkonen, Turku 2000–2001: Kai Mykkänen, Espoo 2002–2003: Juho Romakkaniemi, Kuopio 2004–2007: Tuomas Nurmela, Helsinki 2008–2009: Teppo Leinonen, Pieksämäki 2010–2011: Wille Rydman, Helsinki 2012–8.1.2013: Antti Häkkänen, Mäntyharju 9.1.2013–25.8.2013: vt. Ville Sipiläinen, Orimattila 26.8.2013–2015: Susanna Koski, Vaasa 2016–2017: Daniel Sazonov, Helsinki 2018–9.6.2019: Henrik Vuornos, EspooHenrik Vuornos Kokoomusnuorten puheenjohtajaksi 9.6.2019–25.11.2019: vt. Ali-Reza Abdali, Kangasala 25.11.2019–2021: Matias Pajula, Helsinki 2022–2023: Ida Leino, Tampere 2024– Binga Tupamäki, Kauniainen

Pääsihteerit Seuraavat henkilöt ovat toimineet KNL:n pääsihteereinä:Vares 1998, s. 358–359 1928–1932: Sakari Hurmerinta 1932–1945: Eero Saurama 1945–1950: Leo Tujunen 1950–1959: Juha Rihtniemi 1959–1963: Pentti Pusa 1963–1970: Weijo Pitkänen 1970–1976: Heikki S. von Hertzen 1976–1982: Jorma Saloniemi 1982–1983: Pasi Natri 1984–1985: Jouko Savolainen 1985–1988: Olli Rytkönen 1988–1991: Heikki Pakarinen 1991–1994: Olli Sarekoski 1995–1998: Panu Karjalainen 1995–1998: Jukka Tahvanainen 1998-2000: Anssi Kujala 2000–2001: Aleksi RandellVares, Vesa: Politiikan Approbatur, s. 38 ja 43. 2001–2003: Henrikki Halme 2004–2007: Janne Pesonen 2008–2011: Esa Aula 2011–2014: Anssi Murtonen 2014–2016: Petri Rytkönen 2016–2017: Emma-Stina Vehmanen 2017-2020: Kristian Kyllönen 2020–2022: Juho Kärkkäinen 2023–2026: Teresa Bäckström 2026– Antti Järvensivu

Varapuheenjohtajat Seuraavat henkilöt ovat toimineet KNL:n varapuheenjohtajina:Vares 1998, s. 357–358 1928–1937: Väinö Airola, Toijala 1937–1945: Akseli Ylikangas, Kuusankoski 1945: Leo Tujunen, Helsinki 1946–1949: Lauri Järvi, Oulu 1949–1950: Matti Ytti, Huittinen 1950–1951: Pertti Tulenheimo, Kangasala 1950–1951: Mauri Seppä, Teuva 1944–1961: Tatu A. Tulenheimo, Helsinki 1961: Veikko Tavastila, Jyväskylä 1961–1963: Jyri Borgenström, Tampere 1963–1966: Timo Juti, Harjavalta 1966–1969: Marja Pullinen, Iitti 1969–1974: Tapani Möttinen, Kärkölä 1974–1975: Peter Fagernäs, Pietarsaari