Suomen ilmavoimien hävittäjähankinnat tarkoittaa Suomen ilmavoimien hävittäjälentokoneiden valintakriteerien asettamista, vertailua, valintaa, ostamista ja rakennuttamista vuodesta 1918 nykypäivään saakka.

Hävittäjähankinnat 1918–1939

1910-luku

Suomen ilmavoimat saivat käyttöönsä sekalaisen lentokonekalustonsa monista eri lähteistä. Punaiset hankkivat koneita Venäjältä, valkoiset Ruotsista ja Saksasta. Näiden koneiden joukossa oli muun muassa kolme Nieuport 10-, yksi Nieuport 17-, yksi Nieuport 21-, kolme Nieuport 23 -hävittäjää, yksi Spad S.VII- ja yksi Rumpler 6B -hävittäjääAhti Saarinen: ”Ilmavoimien toiminta Suomessa 1918-1920”, s. 84-89. Eugenta osuuskunta ja Ahti Saarinen, 2001.

Ns. saksalaisella kaudella, joka päättyi saksalaisten poistuttua Suomesta joulukuussa 1918, ehdittiin hankkia vain yksi Rumpler 6B -vesihävittäjä. Suomi menetti ensimmäiset varsinaiset ilmailuasiantuntijansa ja myös Saksassa koulutettavana olleet suomalaiset lentäjät, joutuivat palaamaan SuomeenKalevi Keskinen, Kyösti Partonen & Kari Stenman: ”Suomen ilmavoimat 1918-1927”, s. 32-36. Kari Stenman, 2005. Tämän jälkeen ehdittiin ostaa Saksasta muun muassa kolme Fokker D.VII -hävittäjääJukka Raunio: ”Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 1: Pioneerivuodet 1921–1932”, s. 15. Jukka Raunio, 2005.

1920-luku Saksalaisten jälkeen Suomeen tuli ranskalaisia sotilasasiantuntijoita, jotka laativat huhtikuussa 1919 suunnitelman Suomen ilmavoimien varustamiseksi ranskalaisin konein. Ranskasta ostettiin 20 Breguet XIV -tiedustelukonetta ja 12 Georges Levy G.L. 40 -lentovenettä mutta ei lainkaan hävittäjälentokoneita Jukka Raunio: ”Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 1: Pioneerivuodet 1921–1932”, s. 15-16. Jukka Raunio, 2005. Vielä vuonna 1922 Suomelta puuttuivat käytännössä hävittäjävoimat. Sen sijaan maatiedustelukonevoimat Breguet XIV olivat tyydyttävät ja Hansa-vesikoneiden rakentaminen oli päässyt käyntiin. Ilmavoimien komentaja, majuri Arne Somersalon, laati vuonna 1921 maakonepainotteisen ilmavoimien kehitysohjelman, jossa hävittäjälaivueiden vahvuudeksi oli suunniteltu 136 konetta. Tarve päätettiin täyttää hankkimalla ensimmäinen laivue ulkomailta ja rakentamalla loput koneet omalla lentokonetehtaallaJukka Raunio: ”Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 1: Pioneerivuodet 1921–1932”, s. 47. Jukka Raunio, 2005.

pienoiskuva|Keski-Suomen Ilmailumuseon Gourdou-Leseurre GL-22 (8F.12) on ainoa jäljellä oleva maailmassa Ensimmäisen hävittäjälaivueen kalustoksi valittiin Gourdou-Leseurre GL-21, joita hankittiin vuonna 1923 hankitun vertailukoneen lisäksi 18 kpl vuonna 1924Jukka Raunio: ”Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 1: Pioneerivuodet 1921–1932”, s. 47.

Lisenssillä valmistettavaksi koneeksi valittiin Siemens-Schuckert D.IV. 160 hevosvoiman Siemens & Halske Sh IIIa -moottoreita ostettiin ylijäämävarastosta Kööpenhaminasta kerralla peräti 334. Koneen epätäydelliset piirustukset saatiin Suomeen vuonna 1923 ja palautettiin. Lisenssisopimusta yritettiin muuttaa koskemaan uudempaa D.VI -versiota mutta kesällä 1923 selvisi, että sekä koneen molemmat prototyypit että piirustukset olivat tuhoutuneet jo vuonna 1919 ja lisenssivalmistus siis kariutuiJukka Raunio: ”Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 1: Pioneerivuodet 1921-1932”, s. 47.

Koska lisenssihävittäjää ei saatu, Valtion lentokonetehdas aloitti kotimaisen mutta suuresti Siemens-Schukert D.IV- ja Gourdou-Leseurre GL-21 -hävittäjiä muistuttavan koneen suunnittelun loppuvuodesta 1923. Kone, I.V.L. C.24, oli varustettu Siemens & Halske Sh IIIa -moottorilla ja lensi ensimmäisen kerran huhtikuussa 1924. Koneen lento-ominaisuudet olivat epäluotettavaa moottoria lukuun ottamatta hyvätJukka Raunio: ”Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 1: Pioneerivuodet 1921-1932”, s. 49, 96. Jukka Raunio, 2005. Kun Siemens & Halske Sh IIIa -moottorista löydettiin suunnitteluvirhe, joka kyettiin korjaamaan, aloitettiin uuden prototyypin suunnittelun samalle moottorille syksyllä 1924. Ulkoisesti edeltäjäänsä suuresti muistuttava kone - I.V.L. C.25 - lensi ensi kerran kesäkuussa 1925. Kone osoittautui lento-ominaisuuksiltaan Gourdou-Leseurre GL-21 -hävittäjää paremmaksi mutta moottori oli epäluotettava ja sen tehonsäätö oli huono. Todettiin, että Siemens-Halske Sh IIIa -moottorin varaan ei voinut suunnitella hävittäjääJukka Raunio: ”Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 1: Pioneerivuodet 1921-1932”, s. 96-101. Jukka Raunio, 2005.

pienoiskuva|Martinsyde F.4 Buzzard (MA-24) Utissa toimiva hävittäjäeskaaderi toimi vuonna 1925 vain muutaman Gourdou-Leseurre GL-21 -hävittäjän varassa. Valtion lentokonetehdas koki, että ilmavoimien hävittäjähankinnat eivät edenneet, ja pani uuden kotimaisen hävittäjäkoneen esisuunnittelun käyntiin. Kaksitasoinen kone rakentui Gnome-Rhonen valmistamalle Bristol Jupiter 9 -moottorin ympärille. Lasketut suoritusarvot pärjäsivät hyvin ulkomailla rakennetuille hävittäjille ja prototyyppi tilattiin. D.26-koneen prototyyppi lensi ensimmäisen kerran maaliskuussa 1927 Suomenlinnan jäältäJukka Raunio: ”Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 1: Pioneerivuodet 1921-1932”, s. 57, 120–122. Jukka Raunio, 2005. Ajan tavan mukaisesti Haukalle haluttiin vertailukoneeksi maaliskuussa 1927 Gloster Gamecock II. Koneista ei löytynyt niin suuria eroja, että kotimainen vaihtoehto olisi hylätty. Nähtiin, että hävittäjähankinta tulee viemään aikaa ja hävittäjälentoeskaaderille tilattiin Aircraft Disposal Companyltä 14 Martinsyde F.4 Buzzard -hävittäjää väliaikaiseksi kalustoksi kesällä 1927Jukka Raunio: ”Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 1: Pioneerivuodet 1921-1932”, s. 58, 121. Jukka Raunio, 2005.

Syyskuussa 1927 tilattiin kaksi paranneltua Haukka II -prototyyppiä, jotka luovutettiin ilmavoimille kesä-elokuussa 1928. Gamecock II:n lisenssi hankittiin jo maaliskuun lopussa mutta sarjakoneiden tilaus jäi odottamaan vertailujen valmistumista. Haukka II todettiin Haukka I:tä paremmaksi mutta edelleen keskeneräiseksi. Kalustopula oli paha ja niin marraskuussa 1928 Glosterilta tilattiin yksi pidennetyllä rungolla varustettu mallikone (GA-43) ja lentokonetehtaalta tilattiin 15 sarjakonetta, jotka valmistuivat joulukuusta 1929 toukokuuhun 1930Jukka Raunio: ”Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 1: Pioneerivuodet 1921-1932”, s. 120-133. Jukka Raunio, 2005.

1930-luku pienoiskuva|Suomen ilmavoimien Bristol Bulldog IVA (BU-59) Hallinportin ilmailumuseossa.

Yleisesikunnan ja ilmavoimien välit olivat 1930-luvun alussa erittäin tulehtuneet. Erimielisyyksien seurauksena muun muassa sekä ilmavoimien että lentokonetehtaan johto vaihdettiinJukka Raunio: ”Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 1: Pioneerivuodet 1921-1932”, s. 78-84. Jukka Raunio, 2005. Yleisesikunta laati vielä vuonna 1931 kaikkiaan 17 laivuetta ja 221 konetta sisältävän ilmavoimien kehitysohjelman, jossa oli kolme hävittäjälaivuetta, kussakin 17 konetta (+ 4 varakonetta). Puolustusneuvosto vahvisti suunnitelman vuonna 1932Kalevi Keskinen, Kyösti Partonen & Kari Stenman: ”Suomen ilmavoimat 1928-1940”, s. 19-20. Kari Stenman, 2006. Ilmavoimat sai vuosina 1931–1933 kuitenkin vain alle kolmasosan hätäohjelmansa edellyttämistä varoista, jolloin ilmavoimien komentaja teki toukokuussa 1933 puolustusneuvostolle 12 laivuetta käsittävän rajoitetun ohjelman, joka toteutettaisiin vuoteen 1938 mennessä. Tarkoitus oli lykätä viiden laivueen perustamista myöhemmäksi. Suunnitelman 12 laivueesta kaksi oli hävittäjälaivueita. Suunnitelma vahvistettiin tammikuussa 1934 yleisesikunnan liikekannallepanosuunnitelmassaJukka Raunio: ”Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 2: Tampereella ja sodissa 1933-1944”, s. 16, Jukka Raunio, 2007Jukka Raunio: "Lentäjän näkökulma II", s. 15. Jukka Raunio, 1993.

Lentolaivue 26:n varustamisen suunnittelu aloitettiin vuonna 1933. Ehdolla olivat muun muassa Bristol Bulldog, Gloster Gauntlet ja Hawker Demon. Bulldogin Gauntletia selvästi halvempi hinta johti 17 Bulldogin hankintaan huhtikuussa 1934. Ensimmäinen koneista saatiin helmikuun alussa 1935 ja viimeiset vastaanotettiin toukokuun lopussa 1935. Bulldogin lisenssivalmistus Valtion lentokonetehtaalla kariutui tehtaan muuttokiireisiinJukka Raunio: ”Lentäjän näkökulma II”, s. 42-43Jukka Raunio: ”Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 2: Tampereella ja sodissa 1933-1944”, s. 17. Jukka Raunio, 2007.

pienoiskuva|Kaksi Fokker-hävittäjää lennolla Valmistelut Gloster Gamecockin korvaamiseksi uudella hävittäjällä käynnistettiin vuonna 1935 ja tarjouksia pyydettiin useista maista yhteensä 26 ja saatiin seitsemän: Fokker D.XXI, Gloster Gladiator, North American NA-16-15, Vought V-143, Dewoitine 510, Morane-Saulnier 405 sekä PZL P.24. Loppusuoralle pääsivät vain Fokker D.XXI ja PZL P.24; muut karsiutuivat suorituskyvyn, aseistuksen tahi hinnan vuoksi. Fokker valittiin pitkäaikaisten kauppasuhteiden, Bristol Mercury -moottorin ja lentokonetehtaalle sopivan rakenteensa vuoksiJukka Raunio: ”Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 2: Tampereella ja sodissa 1933-1944”, s. 21. Fokkerilta tilattiin seitsemän valmista konetta ja 14 koneen valmistuslisenssi marraskuussa 1936. Lisenssikoneet tilattiin Valtion lentokonetehtaalta toukokuussa 1937 ja Fokkerin rakentamat koneet tulivat maahan saman vuoden lokakuussa.

pienoiskuva|Fiat G.50 (FA-11) jatkosodan alussa Fokker-hävittäjät päätettiin hankkia myös toiselle hävittäjälaivueelle ja niin kesäkuussa 1937 Fokkerilta hankittiin D.21-hävittäjän rajaton valmistuslisenssi ja tilaus Valtion lentokonetehtaalta nostettiin 35 koneeseen. Ensimmäinen lisenssikone lensi ensilentonsa marraskuussa 1938 ja viimeinen heinäkuussa 1939. Ensimmäiset D.XXI -hävittäjät menivät lentolaivue 24:lle, joka toimi Utissa ja ennen talvisotaa myös Suur-Merijoella toimiva Lentolaivue 26:n kaksi lentuetta ehti saada D.XXI -hävittäjiäJukka Raunio: "Lentäjän näkökulma II", s. 60-66. Jukka Raunio, 1993.

Espanjan sisällissodasta ja Kiinan-Japanin sodasta kantautuneiden tietojen vuoksi päätettiin pommikoneilla varustettavaksi kaavailtu Lentolaivue 48 jättää kesäkuussa 1939 perustamatta. Sen tilalle päätettiin perustaa hävittäjälaivueeksi lentolaivue 28Jukka Raunio: ”Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 2: Tampereella ja sodissa 1933-1944”, s. 27. Jukka Raunio, 2007.

Uudelle laivueelle hankittaville hävittäjäkoneille asetettiin kovat vaatimukset, jotka perustuivat muun muassa venäläisen Tupolev SB-2 -pommikoneen oletettuun 420 km/h huippunopeuteen. Ilmavoimat tutki paperilla parisenkymmentä hävittäjätyyppiä, joista mikään ei täyttänyt kaikkia vaadittuja ominaisuuksiaJukka Raunio: ”Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 2: Tampereella ja sodissa 1933-1944”, s. 27-28. Jukka Raunio, 2007. Koska muita hävittäjiä ei riittävän nopeasti ollut saatavissa, päätettiin 9. syyskuuta 1939 tilata Valtion lentokonetehtaalta 50 Fokker D.XXI -konetta tietoisena siitä, että koneet eivät vastanneet nykyaikaiselle hävittäjälle asetettavia vaatimuksia. Samaan aikaan päätettiin hankkia Seversky EP-1 -koneen lisenssi, moottorit ja raaka-aineet. 23. lokakuuta 1939 tilattiin lentolaivue 28:lle 25 Fiat G.50 -hävittäjää, koska mitään muuta konetta ei ollut nopeasti saatavilla. Koneita tilattiin kymmenen lisää tammikuussa 1940.

Hävittäjähankinnat 1940–1944

Talvisota

Talvisodan syttyminen 30. marraskuuta 1939 pakotti Suomen yrittämään koneiden hankintaa mistä hyvänsä. Katseet suunnattiin erityisesti Britanniaan, Ranskaan ja Yhdysvaltoihin, joissa oli herännyt voimakas sympatia Suomea kohtaan. Joulukuussa 1939 hävittäjälaivueiden tavoitemäärä nostettiin neljäänJukka Raunio: ”Lentäjän näkökulma II”, s. 29. Jukka Raunio, 1993.

pienoiskuva|Ruotsin ilmavoimien Gloster Gladiator Suomen ilmavoimien tunnuksilla kesällä 1976. pienoiskuva|Entisöity Hawker Hurricane I (UP-W) lennolla elokuussa 2006.