Norjan miehitys on Norjan historian ajanjakso keväästä 1940 kevääseen 1945, kun Adolf Hitlerin hallitsema natsi-Saksa miehitti maata toisessa maailmansodassa. Miehitys alkoi Saksan voitettua taistelun Norjasta huhti–kesäkuussa 1940 ja päättyi Saksan antautumiseen toukokuussa 1945, jolloin brittijoukot saapuivat maahan.Mann & Jörgensen 2003, s. 186–201
Miehitysaika Hallinto pienoiskuva|Norjan natsihallintoa: Vidkun Quisling, Heinrich Himmler, Josef Terboven ja Nikolaus von Falkenhorst. Norjan kuningasperhe pakeni Isoon-Britanniaan. Saksalaiset saivat tukea miehitykseen natsimieliseltä Vidkun Quislingilta ja hänen johtamaltaan kansallissosialistiselta Nasjonal Samling- eli Kansallinen yhdistyminen -puolueelta. Quislingista tuli pääministeri, ja hän kumosi Norjan perustuslain 1. helmikuuta 1941. Hän värväsi noin 6 000 norjalaista Saksan Waffen-SS:ään. Maahan perustettiin Norjan valtakunnankomissariaatti, ja valtakunnankomissaariksi nimitettiin Josef Terboven. Sotilashallinnosta vastasi Nikolaus von Falkenhorst. Helmikuussa 1942 Quisling nimitettiin ministeripresidentiksi.
Suurimmillaan miehitetyssä Norjassa oli 400 000 saksalaissotilasta, eli yksi saksalainen kymmentä asukasta kohti. Hitler oli vakuuttunut, että Norja oli erittäin tärkeä sodan kannalta. Hän myös päätti, ettei Norjasta ja Tanskasta luovuttaisi sodan jälkeenkään.Könönen 2022, s. 189–190
Norjaan Hitler suunnitteli muun muassa Nordstern-nimistä kaupunkia, josta oli määrä tulla ”Pohjolan saksalaispääkaupunki”. Lisäksi hän pyrki rakennuttamaan Trondheimista Narvikiin ja jopa pitkälle pohjoiseen Kirkkoniemeen asti rautatien, jolla tulisi Hitlerin mukaan olemaan ratkaiseva sotilaallinen merkitys raaka-ainetoimituksissa ja joukkojen huollossa. Rakennushankkeissa käytettiin paljon sotavankeja, ja töihin kului paljon sodankäynnille arvokkaita resursseja. Nopeasta rakentamistahdista huolimatta urakka todettiin liian kunnianhimoiseksi, eivätkä kiskot valmistuneet edes Narvikiin asti. Arvioiden mukaan ”arktinen rautatie” olisi voinut yltää Kirkkoniemeen aikaisintaan vuonna 1949 tai vasta 1950-luvun alussa.Könönen 2022, s. 340–342 Saksalaisten rakentamista rataosista on käytetty nimiä Nordlandsbanen ja Polarjernbanen. Rautatien rakentamisen ohella saksalaiset parantelivat Pohjois-Norjan maanteitä.
Hyödyt ja haitat Saksalle pienoiskuva|Saksalaisjoukkoja Oslossa 9. huhtikuuta 1940. Miehityksellä Saksa varmisti rautamalmikuljetukset Ruotsista Saksaan, ja samalla se sai käyttöönsä runsaasti rannikkotukikohtia, joilla muun muassa häirittiin brittien mahdollisuuksia valvoa Atlantin laivaliikennettä. Tukikohdat tulivat erityisen tärkeiksi vuonna 1941 Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon, kun liittoutuneiden laivasaattueet alkoivat toimittaa sota-apua Neuvostoliittoon. Toisaalta Norjan strateginen merkitys pieneni, kun Saksa kesällä 1940 Ranskan taistelun voitettuaan sai haltuunsa myös Ranskan länsirannikon, jonka tukikohdista oli suora pääsy Atlantille.Mann & Jörgensen 2003, s. 33–61 Lisäksi miehitystoimet Norjassa kuluttivat huomattavasti Saksan sotilaallisia voimavaroja, joille olisi ollut tarvetta muualla.
Vaikutus Norjaan Miehitys oli Norjalle taloudellisesti murskaava, kun se menetti yhteydet tärkeimpään kauppakumppaniinsa Isoon-Britanniaan. Norjassa tuli pulaa erityisesti ruoasta ja öljystä.
Raskasvesitehdas Osana natsi-Saksan ydinohjelmaa Norjassa toimi myös raskasvesitehdas. Tehdas kärsi kovia vaurioita liittoutuneiden sabotaasi-iskussa helmikuussa 1943, kun brittiläisen agenttiyksikön SOE:n kouluttamat norjalaiskommandot tuhosivat räjäyttämällä suuria osia tehtaasta.Mann & Jörgensen 2003, s. 195–196 Iskun jälkeen saksalaiset päättivät siirtää loput raskaasta vedestä ja myös tehtaan Saksaan. Suunnitelma epäonnistui, kun Norjan vastarintaliike upotti kuljetusaluksen.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Sotilasmiehitys toisessa maailmansodassa Luokka:Norja toisessa maailmansodassa Luokka:Saksan sotahistoria 1939–1945