pienoiskuva|upright|Heiti Talvik Heiti Talvik (9. marraskuuta 1904 Tartto, Viro – 18. kesäkuuta 1947 Tjumenin alue, Neuvostoliitto) oli virolainen ekspressionistinen runoilija. Hän kuului kirjailijaryhmä Arbujadiin.
Elämä Heiti Talvikin isä oli lääkäri ja äiti pianisti. Vuonna 1924 Talvik lopetti yllättäen koulun ja siirtyi työskentelemään Kohtla-Järven öljyliuskekaivoksille. Samanaikaisesti hän kirjoitti runoja, joita hän lähetti kulttuurilehti Loomingin päätoimittajalle Friedebert Tuglasille. Talvik valmistui vuonna 1926 Pärnun iltalukiosta ja opiskeli 1926–1934 Tarton yliopistossa filosofista kerrontaa.
Talvik omistautui vuodesta 1928 lähtien enemmän lyriikalle. Hän julkaisi 1934 ensimmäisen runokokoelmansa Palavik (), jonka ansiosta hänestä tuli tunnetuin virolainen runoilija ja kirjailijaryhmä Arbujadin jäsen. Kerhon jäseniin kuului myös runoilija Betti Alver, ja Talvik ja Alver avioituivat vuonna 1937.
Neuvostoliiton miehitettyä Viron Talvik joutui Siperiaan, jossa jäljet katosivat. Hänen uskotaan kuolleen kesäkuussa 1947 karkotuksen yhteydessä. Haudan sijaintia ei tiedetä.
Julkaisut Palavik, 1934 Kohtupäev, 1937
Postuumisti Legendaarne, 2004, kokoomateos Talvikin runoista ja muista teksteistä
Suomennettuja runoja Talvikin runoja on suomennettu antologioissaHeiti Talvik, Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 28.9.2021, viitattu: Kutsut minua nimeltä: uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa, toim. ja suom. Anna-Maija Raittila, 1981 Orjien kuoro Eestin runotar: virolaisen lyriikan antologia, toim. Elsa Haavio, 1940 Dies irae (Dies irae), suom. Matti Kuusi, runo saman nimisestä sarjasta Runoilija, suom. Matti Kuusi Suossa, suom. Matti Kuusi, runo saman nimisestä sarjasta Vapautuminen, suom. Lauri Viljanen Yö, suom. Matti Kuusi
Lähteet
Luokka:Virolaiset runoilijat Luokka:Vuonna 1904 syntyneet Luokka:Vuonna 1947 kuolleet