Eeva Karin Kilpi (o.s. Salo; 18. helmikuuta 1928 Hiitola – 27. kesäkuuta 2026 Espoo) oli suomalainen kirjailija. Kilpi käsitteli laajassa runo- ja proosatuotannossaan muun muassa luonnon, evakkokarjalaisuuden ja naiseuden teemoja. Kilven teoksia on käännetty yli 20 kielelle.SKS palkitsi Eeva Kilven. Finlit.fiEeva Kilven teosten käännökset
Elämä Eeva Salo syntyi vuonna 1928 Hiitolassa Laatokan Karjalassa, joka pakkoluovutettiin talvisodan jälkeen Neuvostoliitolle. Kilven vanhemmat olivat liikemies Solmu Aulis Aimo Salo ja Helmi Anna Maria Saharinen. Kilpi on kuvaillut lähtökohtiaan ”hyvin tavallisiksi” ja kertonut lukeneensa nuorena muun muassa Saima Harmajan runoja.
Salo kirjoitti ylioppilaaksi Imatran yhteiskoulusta vuonna 1946 ja aloitti samana vuonna opiskelun Helsingin yliopistossa pääaineinaan englanti, estetiikka ja nykyiskansain kirjallisuus sekä sivuaineena taidehistoria.
Vuosina 1949–1966 Kilpi oli naimisissa runoilija-kustannustoimittaja Mikko Kilven kanssa. Heille syntyi kolme poikaa.
Kilpi valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1953. Hän toimi englannin kielen tuntiopettajana Helsingin kaksoisyhteislyseossa vuosina 1956–1957 ja ryhtyi päätoimiseksi kirjailijaksi vuonna 1959.
Kilpi toimi Suomen Kirjailijaliiton johtokunnassa vuosina 1971–1973. Vuosina 1970–1975 Kilpi toimi kirjailijoiden sananvapausjärjestön Suomen PENin puheenjohtajana. Vuonna 1974 Kilpi uhkasi erota PENin puheenjohtajan tehtävästä painostakseen PENin johtokuntaa allekirjoittamaan julkilausuman, jolla tuettiin Neuvostoliiton karkottamaa Nobel-kirjailijaa Aleksandr Solženitsynia.
Kirjallinen tuotanto Kilpi on sanonut, että hänen tuotannossaan erottuu kolme pääteemaa: evakkokarjalaisuus, ihmissuhteet ja luonto.
Evakkokarjalaisuutta Kilpi on käsitellyt muun muassa romaaneissaan Elämä edestakaisin (1964), Elämän evakkona (1983) sekä novellikokoelmassa Noidanlukko (1959). Omaelämäkerralliset muistelmaromaanit Talvisodan aika (1989), Välirauha, ikävöinnin aika (1990) ja Jatkosodan aika (1993) sijoittuvat Hiitolaan, Kolkontaipaleelle, Vuoksenniskalle ja Imatralle. Rajattomuuden aika (2001) on kertomus Kilven varhaislapsuudesta Karjalassa ennen sotia. Kilpi on pohtinut teoksissa Karjalan menettämistä ja unelmaa sen takaisin saamisesta. Kilpi on sanonut pettyneensä siihen, miten harva on kirjoittanut hänen kanssaan samaan aikaan evakoista.
Luonnolla on keskeinen asema lähes kaikissa Kilven kirjoissa ja runoudessa. Novellikokoelma Kuolema ja nuori rakastaja (1986), Häätanhu (1973) ja Naisen päiväkirja (1978) kertovat kaikki ihmisen tai tarkemmin sanottuna naisen suhteesta luontoon ja elämän kiertokulkuun. Teoksissa keski-ikäinen nainen asuu yksin keväästä syksyyn mökissä metsän keskellä ja tarkkailee luonnon rytmiä, kuten Kilpikin kesäpaikassaan Etelä-Savossa.
Kilpi käsittelee teoksissaan myös ihmisen vastuuta luonnosta. Hän on myös itse aktiivinen ympäristönsuojelija. Kilven runokokoelma Animalia (1987) nosti esiin eläinten oikeuksia.
Naiseus ja feminismi ovat tärkeitä teemoja Kilven tuotannossa. Proosateos Tamara (1972) kuvaa seksuaalisesti aktiivisen naisen ja vammaisen miehen suhdetta. Teos myi aikoinaan hyvin, mutta sai kritikoilta ristiriitaisen vastaanoton. Kilven mukaan hänen pyrkimyksensä oli rikkoa teoksen avulla seksuaalisia tabuja.
Palkinnot Pro Finlandia -mitali 1974 Valtion kirjallisuuspalkinto vuosina 1968, 1974, 1984 ja 2019 Espoo-mitali 1977 WSOY:n tunnustuspalkinto 1988 Runeberg-palkinto 1990 Alfred Kordelinin yleisen edistys- ja sivistysrahaston tunnuspalkinto 1999 Karjala-palkinto 2001 Kiitos kirjasta -mitali 2002 teoksesta Rajattomuuden aika Nils Ferlin -priset 2007 Karjalan Liiton Pro Carelia -ansiomerkki SKS:n Aleksis Kiven rahaston palkinto 2017
Teokset Novellikokoelmat Noidanlukko, WSOY 1959 Sarja lapsuudesta, 1959 Lapikkaita, WSOY 1966 Kuusi juttua Lapista, 1966 Rakkauden ja kuoleman pöytä, moraliteetteja, WSOY 1967 Kesä ja keski-ikäinen nainen, WSOY 1970 Hyvän yön tarinoita, WSOY 1971 Se mitä ei koskaan sanota, WSOY 1979 Kuolema ja nuori rakastaja, Kolme kertomusta, WSOY 1986 Kootut novellit vuosilta 1959–1986, WSOY 1987
Romaanit Kukkivan maan rannat, WSOY 1960 Nainen kuvastimessa, WSOY 1962 Elämä edestakaisin, WSOY 1964 Tamara, WSOY 1972 Häätanhu, WSOY 1973 Naisen päiväkirja, WSOY 1978 Elämän evakkona, WSOY 1983 Unta vain, WSOY 2007 (1973 ilmestyneen Häätanhun "jälkinäytös".)
Muistelmaromaanit Talvisodan aika, WSOY 1989 Välirauha, ikävöinnin aika, WSOY 1990 Jatkosodan aika, WSOY 1993 Muistojen aika. Yhteisnide kolmesta edellisestä kirjasta, WSOY 1998 Rajattomuuden aika, WSOY 2001 Kertomus lapsuudesta
Runokokoelmat Laulu rakkaudesta ja muita runoja, WSOY 1972 Terveisin, WSOY 1976 Runoja 1972–1976, WSOY 1978 Ennen kuolemaa, WSOY 1982 Animalia, WSOY 1987 Laulu rakkaudesta, Eeva Kilven runot, Ellen Thesleffin kuvat, WSOY 1991 Kiitos eilisestä, WSOY 1996 Laulu rakkaudesta. Kiitos eilisestä, 2000, kolme äänikasettia, runoja Perhonen ylittää tien. Kootut runot 1972–2000, WSOY 2000 Kuolinsiivous, WSOY 2012 Sininen muistikirja, WSOY 2019 Punainen muistikirja, WSOY 2019 Valkoinen muistikirja, WSOY 2021 Elämää kaikki päivät, WSOY 2022
Esseekokoelma Ihmisen ääni, WSOY 1976
Kuunnelma Uudet jumalat, 1965
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Näytös Eeva Kilven elämästä Eeva Kilpi – luonto ja evakkokarjalaisuus. Ylen Elävä arkisto. Nainen ja luonto (1979). Yle TV2. Luikku, Susanna: Eeva Kilpi. Kirjailija. 84 vuotta, Espoo. Apu. Eeva Kilpi Prosak-proosaklubilla. Kirjastokaista-video. Kirjailija Eeva Kilpi – kuusi vuosikymmentä sanataiteellista luovuutta. Yle Elävä arkisto.
Luokka:Suomalaiset kirjailijat Luokka:Pro Finlandia -palkitut Luokka:Vuonna 1928 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit